Hyvää Liisanpäivää kaikille kaimoille, teitä riittänee siellä ruutujenkin takana! Myös tyttäreni on yksi päivänsankareista, ja lisäksi voisi ajatella, että tämä blogikin juhlii tänään nimipäiväänsä. Juhlaa siis kerrakseen. Me perheen naiset saimme aamiaisyllätyksen sänkyyn. Taapero erityisesti tuntui rakastavan ajatusta kaakaon juomisesta sängyssä. Mutta voi, aamupalalta piti rientää päiväkotiin, ja minä puolestani kiiruhdin Meilahteen kliinisen farmakologian tenttiin. Tentti meni kohtalaisesti, ainakin uskon päässeeni läpi. Ja jos näin kävi, se oli viimeinen tenttini yliopistolla. Nyt enää se tutkielma! Sitä varten olen raivannut työkalenteriin vapaata.
Mitähän olisi tuumannut Liisa syksyllä 2014, jos tulevaisuuden haamu olisi ilmestynyt kertomaan, että viimeinen lääkiksen tentti on marraskuussa 2024? Kymmenen vuotta sitten oli nimittäin merkittävien päätösten aika. Olin saanut molemmat pojat päivähoitoon ja päätin alkaa valmistautumaan täysillä kevään 2015 lääketieteellisen pääsykokeeseen. Tein toki töitä aamu- ja iltavuoroissa, mutta muuten poikien ollessa hoidossa laskin fysiikkaa ja kemiaa ja paukutin biologiaa.
Blogi ei mahtunut tähän palettiin. Sen lopettaminen oli jokseenkin välttämätöntä, mutta harmitti silti kovasti – olinhan vasta muutama kuukausi aiemmin saavuttanut yhden virstanpylväistä blogiurallani ja aloittanut portaalibloggaajana Indiedaysilla. Kenties olisi ollut vielä makeampaa saada kutsu jonkin aikakauslehden blogiportaaliin; salaa haaveilin bloggaajapaikasta Divaaniblogeilla, Anna-lehdessä tai MeNaisissa. Mutta paikka Indiedaysilla oli silti mieluisa, sillä samassa portaalissa olivat monet suosikkini kuten All I Ever Wanted is Here, Rillan koti ja Uusi Kuu. Muistatteko nämä blogiajat? Kuinka välillä kaipaan niitä! Indiedaysissa bloggaajat saivat kuukausikorvausta, joka perustui blogin kävijämääriin. Vastaavasti bloggaaja sitoutui julkaisemaan tietyn määrän postauksia kuukaudessa. Palkkiot eivät olleet sellaisia, että niillä olisi elänyt, mutta olihan se kuitenkin mukavaa saada vastinetta kirjoittamisestaan. Erityisen hienoa näin jälkikäteen ajateltuna on se, että palkkio tuli kirjoittamalla siitä mistä huvitti. Sisältöyhteistyöt tekivät silloin vasta tuloaan, kun taas nykyään ne ovat käytännössä ainoa merkittävä keino saada tuloa blogin tai muun somekanavan tekemisestä.
Päädyin kyllä jatkamaan blogia lääkikseen päästyäni, mutta blogi on ollut toissijainen opiskeluun, perheeseen ja työhön nähden. Joskus olen leikitellyt ajatuksella, miten olisi käynyt, jos olisin valinnut toisin. Jos en olisikaan lähtenyt tavoittelemaan lääkishaavetta ja päätynyt opiskelemaan uutta ammattia, vaan olisinkin jatkanut työtäni meteorologina ja laittanut liikenevät paukut blogiin ja somekanaviin. Olisiko minusta tullut vaikuttaja eli influensseri, kuten nykyään sanotaan? Olisiko minulla nyt kymmeniä tuhansia seuraajia Instagramissa? Olisinko ollut niin menestyksekäs, että olisin luopunut päivätyöstäni ja ryhtynyt kokopäivätoimisesti somevaikuttajaksi? Ja ennen kaikkea: olisinko tyytyväinen siihen?
Vaikuttajan ammatti on pitkälti syntynyt niiden kymmenen vuoden aikana, jotka olen käyttänyt lääketieteen opiskeluun. Moni menneiden vuosien bloggaajakollegoistani tekee nykyään somea kokopäiväisesti tai ainakin merkittävänä sivutyönä. On siis realistista kuvitella, että jos olisin jatkanut kaupallisena bloggaajana, se voisi olla minullekin nyt työ. Tai todennäköisesti olisin hylännyt blogin jossain vaiheessa ja tekisin Instagramia pääkanavanani, sillä siellä yleisö ja kaupalliset yhteistyöt nykyään liikkuvat.
En siltikään ole varma, olisiko minusta ollut siihen. Nykyään somevaikuttajan oletetaan antavan itsestään kaiken, ottavan kantaa ja keskustelevan seuraajiensa kanssa sadoissa yksityisviesteissä. Negatiivista palautetta on kestettävä puhumattakaan siitä, kuinka yksikin väärä askel voi johtaa massiiviseen somekohuun. Introverttina perheenäitinä en kaipaa pr-tilaisuuksiin enkä halua vakiokasvoksi paneelikeskusteluihin. Oikeastaan haluan vain kaikessa rauhassa kirjoittaa blogiani ja saada silloin tällöin ystävällisen viestin kommenttikenttään.
Joten ehkä lääkärin paperit olivat kannaltani parempi panostus kuin jahdata uraa vaikuttajana. Ja vaikka jotkut takovat sometyöllä varsin hyvää tulosta, en varmastikaan kestäisi sitä taloudellista epävarmuutta ja kilpailuasetelmaa, joka alaan liittyy.
Tällä viikolla on tarkoitus laittaa kotia jouluasuun kausivalojen ja kranssien muodossa. Joulukuusi tulee meille vasta vähän ennen joulua. Aloitin nostamalla ikkunaan suosikkijoulukoristeeni, *Watt & Veken Oslo-paperitähden (80 cm). Ostin sille tänä vuonna *pienemmän kaverin (44 cm). Näiden lisäksi *Oslo-tähdestä on saatavilla myös 60 cm:n koko ja *harmaa väri. Myös takan yläpuolella oleva pellavainen *Linn-kranssi on Watt & Vekeltä. Nämä ajattomat koristeet säilyvät vuodesta toiseen kauniina mukana tulevissa säilytysrasioissaan. Jos kaipaat kotiisi hienovaraista joulutunnelmaa, jota ei tee mieli riisua pois vielä tammikuussakaan, Nordic Nestillä on nyt *Watt & Veken tuotteista hyvä Black Friday -tarjous.
Eipä ollut Liisan liukkaita tänä vuonna, mutta pian nähdään mitä huomisen myräkkä tuo tullessaan, vettä vai kunnon lumipeitteen!
Seurasin mainitsemiasi blogeja sinun lisäksesi tuolloin vuosia sitten kuten suuri joukko muitakin ihmisiä. Ihanaa, että sinun blogisi on edelleen voimissaan ja Emilia päivittää edelleen instaan.
Vaikuttajan työstä en tiedä mitään, mutta lääkärin työ on tutumpaa ja siihen kyllä liittyy arjessa omat haasteensa, jotka ovat toisenlaisia kuin vaikuttajantyössä, mutta ei ole ihan kevyimmästä päästä sekään uravalinta. Hienoa, että opintosi ovat näin loppusuoralla. Upeaa sinä!
Kiitos ostosvinkistä. Olen aiemmin katsellut Osloa harmaana ja paria muutakin vaihtoehtoa. Alennus saattaa edesauttaa sen, että osto toteutuu 🙂
Suurin osa insta-seurattavstani taitaa olla ihmisiä, joita olen aikanaan alkanut seuraamaan blogien kautta ja halu pysyä kärryillä heidän kuulumisistaan on yksi niistä syistä, miksi en ole lopullisesti lähtenyt palvelusta. Ja samaa mieltä, että olisi varmasti helpompiakin tapoja ansaita elantonsa kuin lääkärinä työskentely, mutta näin ne valinnat ihmisiä johdattavat 🙂
Kyllä täällä meidän kylillä oli verrattain livekästä tänään, eli ei jääty ilman Liisan liukkaita.
Kiitos että kirjoitat perinteistä blogia❤️ On ihanaa, että laadukasta sisältöä on muuallakin kuin sosiaalisen median alustoilla (FB, insta). Varmasti olet myös hyvä lääkäri, mutta toivottavasti et kokonaan hylkää meteorologin hommia. On aina kohokohta bongata sinut Maikkarin säästä😊
Onnittelut nimipäivänäsi!
Ps. Se Butter chicken oli todella hyvää!! Kiitos ohjeesta!
Ihanaa, että vielä löytyy blogille lukijoita, ei tätä muuten tulisi tehtyä<3 Työelämän tulevaisuus on vielä hämärän peitossa mutta ehkä jossain vaiheessa tulee kohta, jossa pitää tehdä valinta...
Hyvän valinnan teit. Ihanaa joulun odotusaikaa !
Kiitos samoin<3
Mielestäni on kivempaa seurata sellaisia bloggareita, joilla on muutakin elämää kuin pelkkä blogin kirjoittaminen. Blogisi on tosi mielenkiintoinen. Lumiset terveiset Jyväskylästä.
Samaa mieltä tästä. Jotain katoaa, kun somettajasta tulee kokopäivätoiminen influensseri. Mutta blogin tai muun kanavan tekeminen töiden ohella on jatkuvaa tasapainoilua arjen kanssa ja siksi se onkin pakko ottaa harrastuksen kannalta.
Hienoa, että kiireistäsi huolimatta jatkat blogin päivittämistä! Näitä perinteisiä ei kovin montaa enää ole – tai ainakaan sellaisia, joiden uusista postauksista ilahtuu. Mukavaa joulun odotusta Jyväskylästä!
Harmillisen vähiin ovat käyneet säännöllisesti päivittyvät lifestyleblogit. Mutta on onneksi viime vuosina nähty muutamia uusiakin. Terveisiä Jyväskylään 🙂
Hei. Olisi kiva kuulla teidän perheen joulumenusta mitä se pitää sisällään? 🙂 Välillä kaipaan uusia ideoita perinteisten jouluruokien rinnalle.
Meillä on ollut aina varsin perinteinen joulupöytä kalapöytineen, kinkkuineen ja laatikoineen, joten en välttämättä osaa tässä olla avuksi. Mutta kiva postausidea, yritän sen joka tapauksessa toteuttaa tässä lähipäivinä!