Vielä näin vuosi meille tulonsa jälkeen ruokailutilan astiakaappi jaksaa ilahduttaa joka päivä. Kaappi on niin kaunis ja käytännöllinen, etten oikeastaan edes ymmärrä miten olen selvinnyt niin monta vuotta ilman sen tuomaa lisätilaa. Meillä on aika lailla keramiikkaa, kiitos mieheni vanhempien perheyrityksen. Aika aikansa kutakin – appivanhempanikin ovat siirtymässä eläkkeelle, ja vaikka tuotantotilat Seinäjoella ovat vielä olemassa ja verkkokauppa pelaa, luopuivat he esimerkiksi liikkeen pitämisestä jo jokin aika sitten. Jos siellä on Amforan ystäviä, jotka kenties haluaisivat täydentää astiastoaan tai hankkia jonkin tietyn sisustustuotteen, kannattaa siis toimia. Anoppini Päivi on kaavaillut syksylle myös pop-up myyjäisiä, joista saa parhaiten tiedon seuraamalla Amforaa Facebookissa tai liittymällä sähköpostilistalle.
Arkikäytössä kiertävät astiat ovat meillä keittiön laatikoissa, ja täydennysosat sekä sarjan isommat tuotteet majailevat vitriinissä. Päivi on aina sanonut, että heidän astioitaan ei pidä jemmata vitriineihin, mutta olen silti pohtinut, raaskinko kattaa astioita pöytään joka päivä enää sitten, kun niitä ei ole lainkaan saatavilla. Haluan myös säästää niitä lapsilleni, jotta he aikanaan saavat palan suomalaisen muotoilun historiaa koteihinsa. Pojilla on paljon lämpimiä muistoja Amforan tuotantotiloissa vietetyistä hetkistä, ja kenties myös kuopus ehtii niitä vielä kerryttämään. Eli pitäisikö hankkia helposti täydennettävä arkiastiasto jossain vaiheessa? Minulla on muutama ranskalaisen Pillivuyt’n vuoka ja voisin hyvin kuvitella että heiltä löytyisi klassinen ja kaunis sarja päivittäiseen käyttöön.
No, kuten Amforan verkkosivuilla sanotaan, nämä tuotteet viihtyvät parhaiten käyttäjänsä kädessä, ahkerassa käytössä. Ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka seuraava valmistaja löytyisi nousevasta polvesta!
Minulla kaikki astiat ovat arkikäytössä. Rakastan kauniita astioita ja olen niihin vuosien aikana sijoittanut euron jos toisenkin, joten haluan käyttää niitä aktiivisesti. Tietenkään kuoharilasit ja sellaiset eivät ole päivittäisessä käytössä, mutta en omista enää kuin ns. parempia lautasia ja laseja, kippoja ja kulhoja. Sekä perintöastiat että itse ostetut desing-astiat ilostuttavat arjessa ja olen huomannut, että joskus jonkun rikkoutuminen ei harmita kovinkaan paljon, vähän kuitenkin. Mielläni keräisin kohta omilleen muuttaville teineillekin jotakin ns. parempaa astiasarjaa, mutta eivät vielä osaa sanoa, mistä tykkäisivät ja mikä näyttää omalta, joten vielä pitää odotella, että löytävät omansa.
Aika samoilla linjoilla. Tuntuisi hölmöltä hankkia kauniita astioita, joita ei koskaan käytä. Ja jos säästelisin astioita lapsia varten, uskaltaisivatko hekään niitä koskaan käyttää? On kyllä sinänsä kiva, että saa kotoa kauniit astiat mukaan. Meillä äiti vei minut Iittalan tehtaanmyymälään ja ostimme keltaista Teemaa opiskelijaboksiini. Niistä ei ole kyllä enää yksikään astia ollut käytössä, osin siksi, että menin naimisiin keraamikon pojan kanssa 🙂
Olen myös sitä mieltä, että astioita on turha alkaa kaapissa säilömään. Nehän on tehty kulutusta varten ja ketä ne siellä kaapissa ilahduttavat. Keräsin myös aikoinaan ns. parempaa astiasarjaa (Pentik) ja nyt olen lahjoittanut ne omille jo pois muuttaneille jälkikasvulleni, kun aloin kiinnostumaan ihan uusista astioista. Toki saavat itse hommata myös sitä mitä haluavat mutta ideana oli se, että pääsevät omassa elämässä alkuun. Sanoin kyllä senkin, että eivät nyt ihan heti hajottaisi niitä, kun kuitenkin aika reilusti olen maksanut ko. astioista joita oli aika paljon.
Astiat lienevät onnellisimpia ahkerassa käytössä, vaikka sitten rikkoutumisen uhalla. Toisaalta tuo mitä kirjoitat, että itsekin olet luopunut keräilemästäsi sarjasta, kertoo siitä, että monella meistä maku ehtii muuttua elämän aikana ja ehkä astioitakin on siten lupa päivittää mieluisiksi.