Vanha ystäväni paniikkishoppailu, kohtasimme jälleen. Firman pikkujoulut pidettiin 20-vuotispäivien kunniaksi Savoyssa, ja dresscode oli astetta juhlavampi: tumma puku. Juhlia edeltävänä iltana totesin päättäväisesti, ettei minulla ollut mitään päällepantavaa ja lähdin kehätien varteen ostarille toivoen shoppailun jumalien olevan suosiollisia. Samalla tuli käytyä läpi tämän hetken ketjuliikkeet. Joukossa on paljon sellaisiakin viime vuosina esiin putkahtaneita nimiä, joissa ei ole tullut vierailtua kertaakan. Pääosin tarjonta on kyllä sellaista, etten taida olla enää kohderyhmää. Liian lyhyttä, liian kiiltävää ja enimmäkseen myös liian halpaa, jotta tuotantotavat voisivat olla mitenkään säädylliset. Vielä enemmän ihmettelen liikkeiden äärilleen täytettyjä rekkejä ja niillä roikkuvia ryppyisiä ja nuhjaantuneita vaatteita – kuka sellaisen haluaa ostaa? Eikö ketjuliikkeidenkin kannattaisi panostaa putiikkimaiseen esillepanoon?
KappAhlista löytyi kuitenkin mukavuusalueellani pysyttelevä hippamekko, jota verkkosivuilla kuvattiin polven yläpuolelle ulottuvaksi, mutta joka ainakin minun 162 cm mitassani on selvästi pitempi. Mies nimesi tämän kotona jennihaukio-mekoksi (en ole ihan varma, oliko se kohteliaisuus). Kyllähän siitä vähän presidentin rouvan tyyliä löytyy, ja hihatkin ovat samaa raglanmallia kuin tämän vuoden linnan juhlien puvussa. Mekossa on pehmeä pitsi ja sen alla hieman läpikuultava musta vuoriosa. Vaikka vaate ei olekaan varsinaisesti läpinäkyvä, alle on varminta pukea ihonväriset alusvaatteet.
Asusteet onneksi löytyivät jo valmiiksi. Neljä vuotta vanhat CK:n kiiltonahkakorkkarit ovat viime vuodet lähinnä pölyttyneet laatikossaan. Olen säästellyt niitä ajatuksena hankkia jossain välissä vähän klassisemmat mustat avokkaat juhlakäyttöön. Täytyy kuitenkin sanoa, että nämä ovat aivan ihanat kengät, tukevat ja mukavat jalassa korosta huolimatta. Musta kotelolaukku on myös neljän vuoden takaa, ja sen ikääntymisen huomaa lähinnä siitä, ettei siihen enää mahtunut uusi, suurinäyttöisempi kännykkäni. Tämä tuli epämukavana yllätyksenä noin viisi minuuttia ennen lähtöä, mutta onneksi seuralaiseni povitasku pelasti tilanteen. Ehdottomasti paras asuste tuollainen pukuun sonnustautunut aviomies!
Oikein kauniin mekon löysit! Eikös Haukiota ole pidetty tyylikkäänä pukeutujana 😉
Niin pidetään, itse ehkä ajattelen että hänen tyylinsä on joskus liiankin varman päälle pelattu 😉
Kaunis mekko, olisi ollut kiva nähdä se myös päälläsi. Miten laitoit hiukset?
Ostin juuri jenkeistä Coachin käsilaukun, jonka kaksi vetoketjullista osaa nähdessään mieheni totesi (vitsinä), että kiva kun hänenkin lompakolle ja kännykälle on oma osio…
No kyllä, ehdottomasti parhaat kuvat olisi tullut, jos lähdön hetkellä olisi ollut edes minuutti aikaa kuvien ottoon! Mutta se oli perinteinen lapsiperheen lähtö: ensin laittautumista mukulat ympärillä pyörien, lastenhoitaja sisään, pikainen ohjeistus, ja kiireellä matkaan 😀 Mulla on sen lyhyt polkkamallinen tukka tällä hetkellä, joten vain kiharsin raudalla ja tuperaasin juuresta (varsin samanlainen look siis kuin presidentin rouvalla jälleen).
Ihania nuo käsilaukulla loisivat miehet!