Huh, mitä viikkoja taas takana. Olemme pyörittäneet arkea kolmen lapsen kanssa miehen ollessa töissä, poteneet flunssaa, tehneet lumitöitä ja unohtaneet istuttaa kukkasipulit – mutta mahtuu viime päiviin myös kivoja juttuja, kuten laskettelukauden aloitus täällä etelässäkin. Helposti vierähtää monta päivää niin, ettei blogille tule uhrattaua ajatustakaan, yritän nyt kuitenkin ryhdistäytyä.
Kotiin joulu on hiipinyt vähitellen. Ylipäätään joulukoristelu meillä on on aika eleetöntä ja koostuu pääasiassa kukista, kynttilöistä ja tähtivaloista ikkunoissa. Joulukuusi on tähän asti ollut aina aito ja se tuodaan sisälle vasta lähempänä joulua. Nyt on kyllä alkanut näkyä kauniita ja aidon näköisiä tekokuusiakin, enkä pitäisi sellaisen hankkimista lainkaan mahdottomana. Toisaalta en ole ”joulu siivotaan pois tapaninpäivänä” -tyyppiä ollenkaan, joten kuusen koristelu jouluaatoksi ja sen hoivaaminen loppiaiseen saakka on tärkeä osa jouluperinteitäni.
Tänään kuvia keittiöstä joulukuisen päivän hämärässä. Joulumausteilta tuoksuva banaanikakku on tehty Hanna Väyrysen instagramista löytyvällä reseptillä, jonka mitat olivat juuri sopivat tähän *Nordic Waren 2,4 litran kakkuvuokaan. Hankin tuon vuoan vuosi sitten ihastuttuani sen näyttävään muotoon. Sillä onnistuu vähän tohelompikin kokki, sillä paksun alumiinikuoren ansiosta kakku kypsyy tasaisesti ja sisäpuolella on pinnoitus, joka estää kakun tarttumisen vuokaan.
Adventtisunnuntaiden aamiaispöydässä kilisee *perinteinen enkelikello, johon sopivia kynttilöitä valmistaa esimerkiksi Havi. Enkelikellosta on markkinoilla monenlaisia variaatioita, esimerkiksi tämä *muumiaiheinen, joka pyörii tuikkukynttilän voimin. Vaikka yleensä annamme opettajille helposti hävitettäviä lahjoja kuten kukkia, kynttilöitä tai suklaata, tämä voisi olla sopiva idea myös?
Vähän isompi joululahjaidea voisi olla tuo *Aarken hiilihapotuslaite, jonka paketoimme omalle perheellemme pakettiin viime vuonna. Tyylikästä laitetta kehtaa säilyttää näkösällä ympäri vuoden ja on ollut mukavaa, kun yllättävillekin vieraille on ollut tarjota juotavaksi jotain muuta kuin pelkkää vantaalaista vesijohtovettä.
Äh, en ehtinyt varata ruokaostosten kotiintoimitusta riittävän ajoissa täksi päiväksi, joten seuraavaksi taidamme vauvan kanssa sukeltaa iltapäivän orastavaan ruuhkaan taistelemaan pakastealtaan mätipurkeista. Hyvää itsenäisyyspäivän aattoa sinne ruutujen taakse!
Minua hieman huvittaa ja säälittää tuo sinun yksinhuoltajuutesi.
Mies, josta ei ole mihinkään kai edes rahantuojana, ei siis ole käytössä, ei oikeastaan kuulu perheeseen? Ei ole tukena, jos itse tai joku lapsista vaikka sairastuu? Kaikki on sinun harteillasi.
Siksi huvittaa, että asialla kehuskelematta jäin yksinhuoltajaksi miehen kuoleman jälkeen, kun kumpikin lapsi oli alle 3-vuotias. Siinä sai paahtaa, että pakka pysyi kasassa.
Onnellista Yksinhuoltajuutta Sinulle! Yritä jaksaa.
Olet ihan oikeassa, en ole yksinhuoltaja, vaan kotimme ja taloutemme on mitä suurimmassa määrin kahden aikuisen kannattelema. Käytin sanaa varomattomasti kuvaamaan sitä (itse työlääksi kokemaani) tilannetta, kun mies on työnsä vuoksi useampia päiviä poissa ja olen yksin vastuussa kolmen varsin eri ikäisen lapsen tarpeista. Muutan tekstin ilmaisua.
Voin vain aavistella miten raskas tuo tilanne on sinulle aikanaan ollut. Saat syystäkin olla ylpeä, että olet siitä selvinnyt. Hyvää joulunodotusta sinulle ja perheellesi.