Mitä tekisit, jos omistaisit yhden Suomen merkittävimmistä korukokoelmista? Tähän ajatukseen heräsi tuttavani Mikko puolisonsa kanssa muutama vuosi sitten. Ihan vahingossa heidän kokoelmansa ei toki ollut päässyt syntymään, vaan takana oli vuosia määrätietoista keräilyä, aarteenmetsästystä ja asiantuntemuksen kartuttamista. Pariskunnasta tuntui turhalta makuuttaa upeita designesineitä käyttämättöminä rasioissaan, joten syntyi Koruvuokraamo, 50-70-lukujen skandinaavisiin arvokoruihin keskittynyt palvelu, josta voi vuokrata käyttöönsä juuri sen täydellisen katseenvangitsijan.
Minulla on ollut ilokseni mahdollisuus lainata kokoelmasta yhteistyön merkeissä koruja työasujani varten. Valikoiman edessä iskee runsaudenpula: on rintakoruja, sormuksia ja riipuksia toinen toistaan nimekkäämmiltä korusepiltä ja suunnittelijoilta. Joukossa on myös upeita käätyjä ja veistosmaisia rannerenkaita suurempia juhlia varten. Erityisesti minua ovat puhutelleet abstraktit hopeakorut, kuten ylläoleva Regine Juhlsin Tundra-rintaneula ja sen kanssa samaa kieltä puhuva Alpo Tammen sormus. Allaoleva Sarpanevan Pitsi-riipus on puolestaan tuttu pronssisena versiona äitini korurasiasta.
Tätä Elis Kaupin jugendhenkistä riipusta voi käyttää joko kiven kiillotettu (kuvassa) tai mattapintainen puoli näkyvillä. Alla puolestaan huivia kuroo kasaan Helky Juvosen suunnittelema rintakoru Suivakko.
Minusta Koruvuokraamon idea on aivan huikea! Kaikkea ei todellakaan tarvitse omistaa, vaan esimerkiksi suuriin juhliin korut on käytännöllistä vuokrata, jollei sellaisia ole sattunut perintönä saamaan. Henkilöille, jotka joutuvat vaikkapa työnsä vuoksi edustamaan erilaisissa tilauksissa, sopimus Koruvuokraamon kanssa olisi oikea aarreaitta. Miehiäkään ei ole Koruvuokraamossa unohdettu, vaan valikoimissa myös kalvosinnappeja ja solmioneuloja.
Koruvuokraamon valikoimiin voi tutustua verkossa. Kannattaa käydä kurkkaamassa, vaikkei olisi aikeissa vuokrata, sillä ylipäätään kokoelma toimii loistavana johdatuksena skandinaavisen korusuunnittelun kulta-aikaan. Pieni osa koruista on myös nähtävillä Helsingissä Kiseleffin talossa Vaatelainaamon tiloissa (siinäpä toinen loistava konsepti).
Oliko näissä koruissa teille tuttuja muotoja?
Korujen vuokraaminen kuulostaa todella hienolta idealta. Enpä ollut kuullutkaan. Sopisi hyvin minulle, joka käytän koruja vähän. Tuo yllä oleva Elis Kaupin koru on aivan ihana ja sopii loistavasti harmaan mekon kanssa!
Se on ainakin paljon klassisempi kuin nuo muut ”uudenvuodentinat”. Mutta kaikki minusta kauniita omalla tavallaan.
Taisi sanoa Nuuskamuikkunen jotain Muumipeikossa ja pyrstötähdessä samaan suuntaan omistamisesta. 🙂
Koruvuokraamo passaisi mulle hyvin. Omistan yhden korusetin, Kalevalan Vanamon ja se riittää. Eihän sillekään tule käyttöä kuin pari kertaa vuodessa, jos sitäkään. Arkena kun en koruja käytä, en edes kihla- ja vihkisormusta. Juuri tuossa hääpäivänä mietin, että ei ole tullut vielä kovin montaa kertaa sormuksia käytettyä… Sellaiset sunnuntaisormukset nekin. 😀
Arvelinkin, että siteeraan tässä jotakuta itseäni viisaampaa:)
Niin, et voi tietysti käyttää töissä sormuksia, enpä tullut ajatelleeksi. Itse otan sormukset heti pois kotiin päästyäni. Töihin pitää muistaa aina laittaa, muuten tulee palautetta…
Onpa kiva idea! Kaikkea ei todella tarvitse (onneksi) omistaa! Mutta nuo korut ovat kyllä omaan makuuni todella ”tätimäisiä”, jotenkin nuorta naista vanhentavia.
Ehkeivät nämä aivan nuoren neidin koruja olekaan? Itse olen 35, en ihan täti-iässä, mutta riittävän vanha kuitenkin jo pitämään muutakin kuin pikkuhelyjä:D Näen tämän myös muotijuttuna. Tällä hetkellä suuret korut, ainakaan riipukset, eivät ole muodissa, mutta itselläni on vielä tuoreessa muistissa esim. 90-luvun Kalevala Koru -buumi, jolloin kaikki kulkivat mitalimaiset lätkät kaulassa… Valikoimissa on tietysti koruja moneen, myös nuorekkaampaan makuun.
Tuo riipus on kyllä niin kaunis, että kelpuuttaisin korulaatikkooni koska vain! 🙂
Se on kyllä kumma juttu, miten niitä koruja on joskus tullut hamstrattua.. Omassa laatikossani niitä on hopeisena kymmenittäin käyttämättömänä..
Korulaatikkojen kätköissä makaa kyllä käsittämätön määrä aarteita! Ehkä on hyvä päästää ne silloin tällöin ulkoilemaan?