Pyöräytän vuoden käyntiin postaamalla lupaamani kuvat uudesta otsatukasta. Minulla oli kampaaja varattuna pari päivää ennen joulua ja olin oikeastaan jo hyvissä ajoin päättänyt leikauttaa itselleni otsatukan. Olen monesti ihaillut muiden otsiksia – näin blogimaailmasta voisin mainita esimerkkeinä Modernisti Kodikkaan Kertun parin vuoden takaisen lookin ja mieleen muistuvat myös Karlan kuvat. Silti oma hiustyylini on pysynyt kutakuinkin muuttumattomana viimeiset kymmenkunta vuotta.
Suurin muutos lienee ollut se, että minulla on nyt reilun vuoden verran ollut hiuksissa teippituuhennukset, joihin olen ollut todella tyytyväinen. Takkuja, omien hiusten kärsimistä tai muitakaan ongelmia ei ole esiintynyt. Rytmiksi on vähitellen muodostunut se, että käyn tyvivärissä noin neljän viikon välein ja joka toisella kerralla teipit irrotetaan, puhdistetaan ja teippiosat vaihdetaan ja sitten tuuhennokset taas asetetaan uudelleen hiusten tyveen. Näillä kerroilla omaa ja lisätukkaa myös leikataan hieman. Viime kesänä olin kuukauden ilman teippejä ja kasvatin tukkaa. Syksyllä hankittiin uudet tuuhennukset, jotka jätettiin hieman aiempaa pitempään malliin. Osittain juuri tuuheamman tukan ansioista innostuin kokeilemaan otsatukkaa. Omat hiukseni kun ovat niin ohuet, että otsatukan jälkeen ei olisi jäänyt jäljelle paljon mitään.
Mutta entäpä lopputulos, onko se onnistunut? Kuten jo aiemmin kirjoitin, yritän vielä kotiutua tähän uuteen tyyliin. Oikein laitettuna ja aseteltuna otsis on ihan kivan näköinen, mutta en ole varma, onko minusta tällaisen hiustyylin huoltajaksi. Otsatukka on hyvä kuivata heti pesun jälkeen ja useimpina aamuina sille pitää näyttää suoristusrautaa. Siitä huolimatta se tuntuu olevan vinossa ja klimppeinä iltapäivään mennessä. En myöskään ole täysin vakuuttunut tästä kulmille laskeutuvasta suorahkosta mallista. Ehkä haluankin sellaisen sivuun vedettävän verhon, joka luonnollisesti onkin seuraava kasvuvaihe.
Melkeinpä eniten pidän otsatukasta, kun muu osa hiuksista on kiinni. Lääketieteen parissa pitkät hiukset tulee olla sidottuina ja otsis tuo mukavaa muotoa iänikuisiin ponnarilookeihin. Sivuhiuksia voisi tätä ajatellen leikkauttaa ja pyöristää vielä lisää.
Mitä mieltä te olette, hot or not? Meillä naisilla on tapana varauksetta kehua toistemme hiustyylejä, mutta nyt kaivataan rehellisiä mielipiteitä, onhan käsillä ehkäpä elämäni ensimmäinen (joskin jo joulun aikana hieman tasoittunut) hiuskriisi.
Ja vielä: hyvää alkanutta vuotta! Vuoden ensimmäinen päivä on myös blogini syntymäpäivä: lisbet e. näki päivänvalon 1.1.2012. Ensi vuonna siis juhlitaan jo pyöreitä!
Hyvä on! Itselläni on toisenlainen projekti, sillä viimeiset 20 vuotta olen pitänyt otsista, mutta nyt olen kasvattanut sitä pois. Itse olen suosinut tuota kuvailemaasi ”verhomallia”. Se sopii hyvin oli hiukset sitten auki tai kiinni. Itse pesen otsatukan aamulla ja pidän isoa rullaa meikkaamisen ajan. Ennen föönasin, mutta nyt koitan välttää sitä. Lisäksi rullan kanssa voi tehdä muita aamutoimia. Itselläni muuten pois kasvatettu otsis hakee vielä malliaan enkä ole varma onko tämä mun juttu eli kai se on vähän mihin tottuu. 🙂
Joo, ja ihan oma ryhmänsä ovatkin sitten ”otsatukkajojoilijat”, jotka kasvattavat pois, leikkaavat uudelleen jne. Saa nähdä, ajaudunko itse noille linjoille. Ainakin haluaisin kokeilla erilaisia malleja. Oliko föönauksesta jotain haittaa vai miksi koitat nyt välttää sitä?
Hyvin sopii otsis sulle, mutta ehkä tosiaan sopisi vielä paremmin sellainen ei ihan tasainen otsatukka eli sivuilta hieman pidempi.
Joo, pyöristetympi saisi ehkä olla. Tai sitten tosiaan leikkautan sellaiseen reilusti sivuun vedettävään malliin.
Näyttää ihanan reippaalta otsis sinulla. Itselläni myös pari viikkoa sitten leikattu otsis ja juu…harmittaa. Tuntuu liian työläältä saada otsis hyvin. Minulle leikattiin sellaiset ”verhot”, mutta käytännössä kyllä verhot häiritsee kun pidempiä sivuhiuksia on välillä näkökentän edessä. Nyt sitten olen kahden vaiheilla…joko tartun saksiin ja hieman itse parantelen tilannetta 😅 . Toinen vaihtoehto on sitten se kasvatus, mutta ei ihan heti siihenkään urakkaan tahtoisi lähteä. Kriisiä pukkaa siis.
Kanssakriiseilijä siellä! Kokemusta ei ole, mutta käsittääkseni ne omat sakset on harvoin avain onneen 😀 Mulla on se verhomalli vielä kokematta, mutta kyllähän se väistämättä on edessä vaikka pois kasvattaisikin…