Pekka Pouta käski tänään Uutisaamussa nauttimaan syyssäästä, sillä loppuviikko on yhtä sadetta. Mikäpä minä olen Pekan käskyjä kyseenalaistamaan, joten me lähdimme beben kanssa tietysti ulos. Säähommista olen kyllä pysytellyt mahdollisuuksien mukaan erossa, vaikka minulla olisi mahdollisuus seurata ennustemalleja täällä kotonakin. Forecan sääapplikaatio, säätutka ja tv:n ennusteet riittävät tällä erää. Oman kanavan uutisia tulee seurattua jo ihan tuttujen naamojen vuoksi. Synnärilläkin oli tosi lohdullista katsoa illalla Seiskan ja Kympin uutiset, kun käynnistys ei edennyt ja olo oli kurja. Muutama päivä sitten mies kysyi (kun taas kerran tapitin aamutelkkaria), onko minulla yhtään ikävä töihin, ja omaksikin yllätyksekseni vastaus oli kyllä. Johan olen sieltä kaksi kuukautta ehtinyt olla pois.
Toisaalta toivon, että vanhempainvapaa ei loppuisi ikinä. Kyllä minä vielä säähommiin aion palata, jos ne vain minut sinne huolivat, mutta myös lääkärin töitä on tarkoitus leipoa mukaan yhä enemmän. Aika näyttää, mikä minusta tulee isona.
Päivän asussa on paljaat nilkat, toppatakki ja aurinkolasit – cocktail, jonka voi pukea ylleen vain tähän aikaan vuodesta. Vaatekaapissani on ollut ruudullisen kaulaliinan mentävä kolo, jonka tämä Lexingtonin kierräytysvillahuivi täytti mainiosti. Hilfigerin takki on parin vuoden takaa ja hip hei, sen vetoketju meni tänään juuri ja juuri kiinni! Sama takki näyttää löytyvän myös tämän vuoden mallistosta.
Tänään oli kaikkiaan hyvä päivä. Pikkuinen on ollut hieman masuvaivainen viime päivinä, mutta tänään hän on ollut rauhallisempi ja nukkunut hyvin sekä yöllä että päivällä. Lisäksi löysin Torista juuri haluamani lämpöpussin ja kävin noutamassa sen tästä lähistöltä aamupäivällä. Kotiäidin pieniä iloja.
Kuullaan taas pian!
Lääkiksen pääsykokeista haluaisin kysyä! Ilmeisesti sait urakoitua kaiken koemateriaalin työn ohessa? Opiskelitko itsenäisesti kaiken kokeisiin vai kävitkö jotain valmennuskurssia?
🙂
Moikka! Joo, opiskelin työn ohessa, joskin mun työaikani ovat sen verran epätavalliset, että aikaa oli hyvin lukea myös päivisin. Avainjuttu oli myös se, että silloinen kuopus aloitti päivähoidon, jolloin pystyin keskittymään useana päivänä viikossa lääkisaiheisiin. Mulla oli melko hyvä tausta luonnontieteistä jo lukiosta ja aiemmista opinnoistani, joten opiskelin omatoimisesti. Apuna olivat Valmennuskeskuksen itseopiskelumateriaalit. Laskin paljon yo-koetehtäväiä ja kävin kirjoittamassa uudenmuotoiset reaalit kemiasta ja fysiikasta. Bilsassa luin lukiokirjojen lisäksi Campbellin Biologya – suosittelen, on samalla hyvää preppausta prekliniikan opintoja varten. Jos lääkisjutut kiinnostaa, kannattaa kurkata opiskeluaiheiset postaukseni ja niiden kommenttiosastot; siellä olen varmaan vastannut kattavammin moniin kysymyksiin: https://www.lisbete.fi/uusilla-urilla-laakiksessa-aikuisena/