Eräs listalla olleista hankinnoista löytyi viime viikolla Stockmannin alelaarista. Kyseessä on pieni, 19-tuumainen Samsungin tv raikkaan valkoisella värityksellä. Se saa paikkansa keittiön saarekkeen kulmalta ja tullaan myöhemmin sijoittamaan kääntyvään telineeseen, joten ruudun voi tarvittaessa kääntää joko keittiön tai ruokailutilan suuntaan. Isompi tv on edelleen viereisessä olohuoneessa, mutta se on tarkoitus siirtää aikanaan yläkerran oleskelutilaan.
Samoihin aikoihin ostoksen kanssa eräs perheellinen tuttavani kirjoitteli Facebookissa hankkiutuvansa eroon koko teeveestä. Tunsin välittömästi piston sydämessäni. Kyllä meilläkin videoiden katselu on välillä pikkumiehen mielestä vähän liian mukavaa puuhaa ja DVD-levyjä osataankin jo omatoimisesti sovitella soittimeen – mitä en kykene pitämään meriittinä 2-vuotialle.
Täysin telkkarittomaksi en pysty, vaikka sarjojen katsominen on jäänyt ihan jo senkin faktan takia, että ohjelmien seuraaminen samaan aikaan samalta kanavalta joka viikko tuntuu työläältä. Tarvittaessa paikkaan vajetta Areenan, Katsomon ja Ruutu.fi:n avulla (kotimainen reality on salainen paheeni). Varsinaisesta televisiosta meillä tapitetaan ahkerasti uutis- ja ajankohtaisohjelmia, 80-luvun elokuvien myöhäisillan uusintoja (miehen salainen pahe) sekä tietysti lastenohjelmia. Niinpä alakertaankin tv haluttiin. Onneksi se on sentään pieni ja sulautuu ympäristöönsä.
Koetteko te television tarpeelliseksi kotona?
Kyllä todellakin, vaikka sen katsominen noiden lapsukaisten jälkeen onkin jäänyt todella vähälle ja lähinnä sieltä pyörii lastenohjelmat. En voisi kuitenkaan luopua! 🙂 Onneksi on Katsomo, Ruutu ja Areena – pienten lasten pelastajat! 🙂
niin siis pienten lasten vanhempien pelastajat…. ;)) hih!
tirsk!
Pahin/paras yhdistelmä on poika+ipad: kaveri pystyy itse pyöräyttämään YouTubesta videon toisensa jälkeen…
Hei Lisbet,
minua hymyilytti lukea tuosta valkoisesta tv:stä, sillä meillä on aivan samanlainen kotona ja myös meillä se saa paikan saarekkeen nurkalta ennenkuin se laitetaan telineeseen keittion seinänurkkaan!
Meillä on aika monta televisiota, vaikka emme kyllä katso telkkaria kauheasti. Pojat pelailevat jonkun verran ja seuraamme joitakin sarjoja. Ilman televisiota en kyllä osaisi elää, tai ainakin tuntuisi tosi kummalliselta jos talossamme ei olisi yhtään tv:tä.
Kiitos kivasta blogista,
Paula (www.a-little-glitter.blogspot.com)
Musta tuntuu, että Samsung on hyvinkin tajunnut markkinaraon näitä telkkareita tehdessään: korkeakiiltovalkoisiin keittiöihin tarvitaan pieniä telkkareita! Näitä on näkynyt siellä täällä, meidän idea kopioitiin anoppilasta:)
Minä haluaisin eroon televisiosta juurikin sen rumuuden takia. Mutta eipä taida onnistua, olisi aika kolkkoa ilman sitä. Tuo sinun valkoinen yksilö on kyllä ihan inhimillisen näköinen ja sitä kehtaa pitääkin näkösällä 🙂
Onneksi nykytelkkarit ovat hieman katseenkestävämpiä kuin vanhat kuvaputkikolhot!
Älä muuta sano 😉
Oon aina ollut sitä mieltä, että myös tv:n pitää olla sisustuselementti! Ihanan valkoinen! Oon pitkään halunnut meidän olohuoneeseen ison valkoisen samsungin hopeanvärisellä jalalla, ja vanha musta saisi siirtyä vaikka makuuhuoneeseen! Ehkä näytän tän postauksen tuole teevee vastaavalle, niin sekin ymmärtää kuinka hyvältä tuo näyttää! :–)
Markkinoille on tullut kyllä monia niin hyvän näköisiä ruutuja, että luulisi tv-vastaavankin innostuvan:)
Meillä on kaksi televisiota plus videotykki elokuvahuoneessa siitä huolimatta, että katson telkkaria aika minimaalisesti! Mutta ei sitä varmaan osaisi ilmankaan olla. Tuo valkoinen on niin hillitty, että ei sillä kyllä sisustusta pilaa. Ja joskus se Pikku Kakkonen pelastaa sen vartin, kun lapsi on nälkäinen ja ruoka vielä uunissa. Joten plussat nätistä telkkarista 🙂
Lisäsin blogiini inspiroivimpien blogieni listan ja lisäsin Lisbet e:n sinne. Varmaankin ihan ok? 🙂
Pikku Kakkonen on sijoitettu niin strategiseen katseluhetkeen, että sen keksijälle pitäisi myöntää mitali:) Ja tottahan toki linkitys on ok!
En osaisi kuvitella elämää ilman televisiota. Katselen sitä aika vähän, ehkä tunnin päivässä, en aina sitäkään. Seuraan paria sarjaa (englantilaiset dekkarisarjat ja draamat ovat suosikkejani), Iholla-ohjelmaa ja kohta American Idolia.
Meillä lapset katsovat sitä talvisaikaan aika lailla, mutta kesällä koko vekotus jää statistin rooliin. 🙂
Uusi hankintasi on kyllä kaunis ja sulautuu hyvin keittiöön.
Minäkin elättelen toiveita, että kesäksi telkkari voitaisiin unohtaa pojan elämästä kokonaan. Nyt kun oma piha on tuossa oven takana, ei ole samanlaista ”syytä” istua ruudun äärellä kuin kerrostaloasunnossa.