Lähdemme poikien kanssa viikonlopuksi Pohjanmaalle appivanhempien luo. Molempiin mummoloihin on aina mukava mennä, ihan kuin kotiin tulisi. Pieni ympäristön vaihdos tekee yleensä hyvää sekä aikuisille että lapsille. Sen sijaan mummolareissuilta palatessa oma koti tuntuu vähän kolkolta, vaikka normaalisti pidänkin sen valoisasta avaruudesta. Vanhempamme ovat asuneet kodeissaan jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan ja se näkyy hienona kerroksellisuutena, paikkansa löytäneinä huonekaluina ja esineinä, jotka eivät kiillä uutuuttaan mutta joihin liittyy muistoja ja tarinoita. Appivanhempieni talossa on lisäksi viime vuosina tehty muutamia muutostöitä, joilla kotia on päivitetty lapsiperheen asumuksesta kahdestaan asuvan pariskunnan tarpeita vastaavaksi.
Yritäpä kuvitella oma kotisi niin, että asuisit siinä vielä kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Kenen kanssa asut? Mitkä osat nykyisestä sisustuksesta ovat ennallaan? Oletko tehnyt remontteja tai muuttanut huonejakoa? Minkälaiseksi piha ja ympäristö on muuttunut?
Jos me asuisimme nykyisessä vielä vuonna 2044: olemme mieheni kanssa toivon mukaan virkeitä kuusivitosia ja työelämää on ajan hengen mukaisesti vielä monta vuotta jäljellä. Pojat asuvat omillaan ja kukaties heillä on perheetkin. Meillä kotona on varmaan uusittu suurin osa pinnoista. Laminaatti on vaihtunut puulattiaan. Keittiö on remontoitu jo hyvän aikaa sitten. Kylpyhuoneetkin ovat teknisen käyttöikänsä päässä. Yläkerrassa makuuhuoneestamme, lastenhuoneesta ja viereisestä kylppäristä on tehty iso, ylellinen makuuhuone, josta on käynti omaan kylpyhuoneeseen ja vaatehuoneeseen. Työhuoneen ovi on korvattu leveällä liukuovella.
Kalusteista on vaikea sanoa. Todennäköisesti tyylisuuntausten perässä on tullut liihoteltua suuntaan jos toiseen, mutta uskon, että ruokapöytä ja tuolit ovat ainakin ennallaan. Kalusteita varmaankin on enemmän kuin nyt.
Kaksipaikkaisesta lämpimästä autotallista ainakin toinen puoli on muutettu asumiskäyttöön vierastuvaksi ja työtilaksi, sillä vuonna 2044 ei pääkaupunkiseudulla ole yksityisautoiluun juuri minkäänlaista tarvetta. Pihassa kasvaa monta isoa puuta, niitä pitäisi jo karsia. Puinen laituriterassi on saanut väistyä istutusten ja laatoitetun oleskelualueen tieltä.
Enpä tiedä. Tulevaisuutta on vaikea kuvitella. Luulen, että asuminen tulee muuttumaan yhä liikkuvammaksi ja että asuntoa tullaan vaihtamaan entistä herkemmin elämäntilanteen mukaan. Kolme vuosikymmentä samassa asunnossa muuttuu yhtä harvinaiseksi kuin kolmekymmentä vuotta samassa työpaikassa on tänä päivänä.
Kamera lähtee mukaan Seinäjoelle. Katsotaan, mitä siihen tallentuu!
On kyllä kaunista! Olen ihaillut tuota valkoista taideteosta, joka löytyy myös teiltä. Onko niitä myynnissä jossain?
Hei, nämä veistokset ovat siis anoppini käsialaa. Tarkemmin niihin voi tutustua verkossa täällä:
http://www.rintaniemi.fi sekä Seinäjoen Amforan galleriassa. Verkkosivuilla tiedotetaan myös muista ajankohtaisista galleriavierailuista, kannattaa seurailla.