Viikonloppua vietettiin pääasiassa ulkoillen. Lauantaina teimme miehen ja vauvan kanssa pitkän kävelylenkin vanhoilla kulmillamme Helsingin keskuspuistossa ja päädyimme lopuksi Maunulan uurnalehtoon miettimään tulokkaan nimeä. Uurnalehto on huolella hoidettu puistoympäristö, jossa todennäköisesti vierailemme myös tulevana pyhäinpäivänä. Omaisiamme ei ole haudattu tänne pääkaupunkiseudulle, mutta olemme yleensä käyneet jättämässä kynttilät muualle haudattujen muistelupaikalle. Maunulassa on ainakin aiempina pyhäinpäivinä ollut kauniita valoaiheita, suosittelen sitä illan hämärtyessä!
Sunnuntaina oli vuorossa minun ja lasten reippailu nykyisillä kotikulmillamme. Kävelimme Keimolaan, jonne rakennetaan hurjaa vauhtia uutta asuinaluetta vanhan ralliradan päälle. Rakennustyömaiden takana piileskelee Isosuon luonnonsuojelualue, jonne on tänä syksynä rakennettu esteettömät pitkospuut. Pitkospuut ovat oikea puinen highway mutta toki vain 300 metriä pitkät, joten päiväretkeilyyn niistä ei ole. Tällä kertaa otin pojille mukaan kumisaappaat, jotta he pääsivät tutkimaan ympäröivää maastoa.
Cybexit, vauva ja minä pysyttelimme kuivalla alustalla ja ihailimme suomaisemaa pitkospuiden päässä olevalta levähdyspaikalta.
Pitkospuiden alkupäähän johtavat opasteet puuttuvat vielä, mutta tästä näet polun lähtöpaikan Vantaan karttapalvelussa. Retkeilijöitä on saapunut ihan naapurikaupungeista asti – itse asiassa kun viikko sitten olin tutustumassa paikkaan ensi kertaa, vastaan tuli upean Coterie-blogin Riika perheineen, mikä hauska sattuma!
(Ei hätää, kuvissa pojat eivät seikkaile upottavassa letossa vaan suhteellisen tukevalla, joskin kostealla maaperällä mättäineen ja puustoineen.)
Cybexin vaunut ovat täyttäneet odotukset siltä osin, että runko taittuu kätevästi paketiksi, joka mahtuu pienemmänkin automme tavaratilaan. Niillä on ketterä liikkua kaupungissa, sisätiloissa ja – kuten tässä postauksessa nähtiin – jossain määrin myös suo-olosuhteissa. Mutta kieltämättä kotinurkkiemme hiekkateillä on välillä tullut ikävä ilmarenkaisia, jousitettuja Emmaljungan rattaita kymmenen vuoden takaa. Harkinnassa on, pitäisikö talveksi hankkia sen tyyppiset kakkosvaunut kävelylenkkejä varten. Jokin vanha, käytetty malli riittäisi.
Olen myös kovasti tykästynyt tuohon käytettynä ostamaani Elodie Detailsin lämpöpussiin. Tämä aikanaan myynnissä ollut kuosi on nimeltään Forest Flora, ja olen etsintäkuuluttanut saman sarjan hoitolaukun, toistaiseksi tuloksetta. Vinkkaa ihmeessä, jos sinulta tai tuttavaltasi löytyy sellainen tarpeettomana ja suhteellisen hyväkuntoisena.
Lempeästi kohti marraskuuta, rakkaat lukijat! Tänä iltana sytytetään vielä kurpitsalyhdyt, viikonloppuna muistokynttilät.
