Näin tammikuun tuiverruksiin sopii hyvin perinteinen tulppaanipostaus vai mitä! Meillä on palattu arkeen vasta tällä viikolla, mutta nyt huristellaan jo niin kuin joulua ei olisi välissä ollutkaan.
Blogeissa on tehty paljon vuosikatsauksia, summattu edellistä ja suunniteltu seuraavaa. Minun vuoteni 2016 ei ollut mitenkään huono. Elämä eteni monella rintamalla. Lapset ovat taas vuoden vanhempia ja itsenäisempiä. Saimme olla terveitä, eikä suuria menetyksiä tapahtunut. Kotiprojektia saatiin edistettyä mukavasti pihatöiden merkeissä. Aloin pyörittämään blogia ja muita sisällöntuotantoprojektejani oman yrityksen kautta ja opiskelin verotusta, kirjanpitoa ja kaikkea muuta jännittävää. Myös yks juttu on edistynyt vuoden verran – sellainen, josta en ole blogissa puhunut, mutta jonka ajattelin tuoda esiin nyt alkuvuodesta. (Tämän ainoan kerran pidätän itselläni oikeuden olla salaperäinen!)
[envira-gallery id=”4834″]
Oli vuodessa kuitenkin paljon raskasta. Töissä on menty vuoristorataa. Sosiaalinen elämäni on ollut hyvin vähäistä, jopa niin vähäistä että introverttikin alkaa tuntea itsensä yksinäiseksi. Työ, blogi, perhe ja se yks juttu ovat yhdistelmänä vaatineet veronsa. Olen ollut ajoittain hyvin stressaantunut, mutta onneksi on ollut myös kausia, jolloin olen saanut tilannetta tasattua. Periaatteessa koen, että kaikki mitä olen lautaselleni ottanut, on tehtävissä, mutta palojen yhteensovittaminen on joskus hankalaa. Pahinta on, etten tällä hetkellä oikein hahmota, mikä tulee olemaan lopputulos, enkä tarkkaan tiedä mihin olen menossa. Tiedän vain, etten haluaisi luopua mistään!
Alkuvuoteni merkittävin oivallus tuli Uudesta Muusasta, jossa Eeva Kolu vinkkasi kirjasta The Kaizen Way. Luin kirjan parissa päivässä ja mieli rentoutui välittömästi. Ihanaa, kun joku antoi luvan edetä pienin askelin, jopa niin mitättömin, etteivät ne tunnu edistävän asiaa ollenkaan. Juuri sitä kaipasin tähän vuodenvaihteeseen, joka oli musertaa minut suurilla suunnitelmillaan.
Kuvien silkkipusero on Rebecca Taylorilta, joka on yksi suosikkimerkeistäni. Kovin usein en näitä ihanuuksia raaski ostaa, mutta kevääseen johdatteleva kellokukkapaita sattuu olemaan juuri nyt alennuksessa, eikä hinta tullienkaan kanssa muodostu mahdottomaksi. Parasta tammikuussa on ehdottomasti se, että voi kääntää katseensa kohti aurinkoista kevättalvea ja sen takana häämöttävää kevättä. Sinne minä ainakin tiedän olevani menossa!
Salaisuutesi paljastumishetkeä odotellessa! 😀 Kiva, pirteä pusero ja tulppaanit ja koko postaus. Ihanaa, antoisaa alkanutta vuotta sinulle ja perheellesi! Täällä pysytellään blogisi lukijana edelleen. 🙂
Ihanaa kun te uskollisimmat lukijat jaksatte roikkua mukana, vaikka mulla on bloggaajana hyvät ja huonot hetkeni. Ihanaa uutta vuotta myös sinne!
Mielenkiintoista uutta vuotta! Ihana postaus sinulta jälleen,jään odottamaan mitä se yks juttu pitääkään sisällään…
Samoin sinne, pian kerron!
Tulppaanit ovat minun suosikkikukkia; tuovat talven keskelle maistiaisia keväästä. Kiva blogi, tätä on aina mukava lukea 🙂 Hyvää alkanutta vuotta!
Itsekin mietin, että on kyllä muutama sellainen konkreettinen asia, jotka piristävät tähän aikaan vuodesta. Ja ne ovat: tulppaanit, runebergintortut ja pitenevät päivät. Hyvää alkanutta vuotta myös sinne!