Täällä lomalainen ristiriitaisissa tunnelmissa. On keskikesän ihanin aika ja sääkin on ollut mitä mainioin, mutta silti panin tänään hiukan helpottuneena merkille vihreät raakileet pihlajissa. Ennen kuin huomaankaan, ne ovat jo punaisia marjoja ja syksy tekee tuloaan. Minä kun en ole oikein kesäihminen, en ainakaan enää nykyään. Meillä tehdään kesäisin aina niin kovasti töitä, paljon enemmän kuin syksyllä tai talvella! Perinne alkaa kesästä 2007, jolloin remontoimme ensiasuntoamme, ja saa nyt luontevaa jatkoa omakotitalosta, jossa tuntuu aina olevan jotain keskeneräistä. Nytkin mies on painanut töiden ohella pitkää päivää autotallin parissa. (Joku varmaan ihmettelee, eikö se ole vieläkään valmis. No ei. Mutta siitä tulee varmasti Länsi-Vantaan parhaiten rakennettu talli & miestila.)
Minä olen hoitanut lapsia, yrittänyt pitää kotia järjestyksessä ja tehnyt poikien kanssa retkiä lähiseudulle. Katsellut niitä vihreitä raakileita pihlajissa. Huokaillut, mutta suhtautunut toiveikkaasti ensi syksyyn.
Kesäkukat ovat tänä vuonna valkoisia hortensioita. Voisin hankkia niille vielä jokusen kaverin alennusmyynneistä – ehkä jotain muutakin kuin valkoista? Ensi viikko menee vielä kotikulmilla, mutta sen jälkeen olisi tarkoitus lähteä käymään vanhemmillani Keski-Suomessa ja katsastaa samalla myös asuntomessujen tarjonta. En varmaankaan tule tekemään mitään laajoja messupostauksia, sillä lehdistöpäiviin osallistuneilla bloggaajilla on ollut paljon paremmat kuvausmahdollisuudet, mutta muutaman suosikkijutun ajattelin nostaa esiin.
Poteeko kukaan muu kesäangstia?
Mulla on kesäangsti siinä mielessä, että olo on hankala lämpimillä keleillä kun hikoiluttaa niin vietävästi. Siltikään en toivoisi kylmiä säitä. Aika ristiriitaista. 🙂 Mulla on ehkä angsti kesän loppumisesta, jotenkin kammottaa taas kylmyys ja koleus. Pimeys ei niinkään haittaa, mutta se kylmyys. Yh.
Minäkään en välitä helteistä. Koti muuttuu helposti niin kuumaksi ja ulkoilusta lasten kansa paahtavassa auringonpaisteessa tulee hankalaa. Mutta joo, ei ne sadesäätkään sen helpommat ole. Eikä pakkaset! Ehkä se on tämä, ettei koskaan ole oikein hyvä o_O
Kuka voisi kellon seisauttaa? Meillä on niin paljon tehtävää, että oksat pois. Ensimmäinen lomaviikko on vedetty henkeä, sit aloitetaan. Pihahommia siis riittää 🙂 ps. Mun lempivuodenaika on kevät sateineen kaikkineen 😉
Välillä mietin, muistaako jälkikasvu näistä kesistä mitään muuta kuin että aina tehtiin hommia ja hommia. Siksi olen yrittänyt käydä välillä poikien kanssa edes pienillä retkillä. Muuten menee pihahommissa täälläkin. Ja menee varmaan sit seuraavat 20 vuotta. On nämä unelmat hulluja, eikö! Tsemppiä teillekin.
Niin tutun kuuloista. Tykkään kyllä kesästä ja kuumasta, enkä odota syksyä, mutta tuo työjuttu. Meillä ollaan mökillä kaikki kesälomat jonkin rakennuksen kimpussa. Ihan joka kesä niin kymmenen vuotta miehet rakentaa, kirjaa, kastaa puita ym ym ja me naiset koetamme auttaa kykyjemme mukaan. Onneksi lapset ovat jo omillaan ja joskus isona apunakin töissä, mutta yhtä puurtamista koko loma on.
Syksyä odotamme, kun voimat alkaa hiipua ja joku reissu yleensä tehdään , kuin myös keväällä ennen kesälomaa.
En tiedä tuleeko loppua ja valmista ikinä.
Kuitenkin ihanaa lomaa!
-päivi-
Siis ”miehet rakentaa, korjaa ja kaataa puita”
Minuakin on alkanut pelottaa, että tämä on asiain pysyvä tila. Kyse on varmaan myös kulttuurierosta: meillä mies on yrittäjäperheestä, jossa ei lomia tunnettu, ja minun lapsuudenkodissani vanhemmilla oli pitkät lomat, joilla vain oltiin ja ehkä reissattiin vähän… Mutta on teillä varmaan hieno kesämökki ja hoidettu metsä kaiken sen työn palkaksi.
Ihan samaa mieltä! Aina mietimme, että ensi kesänä on sitten kunnon loma. Aina on vaan ollut joku muutto, remontti tai pihatyö, ja sen päälle olemme olleet puolet lomasta kipeänä ja toisen puolen lomasta huolimatta töissä.
Kuulostaa niin tutulta! Viimeksi eilen illalla mies haaveili, että ensi kesänä sitten vain lomaillaan yhdessä… joopa joo. Taitaa olla aika verissä tuo työnteko hänellä. Harmi, etten itse ole perinyt samanlaisia raatamisgeenejä, olisi varmaan helpompaa sopeutua tilanteeseen. Tsemppiä teille remppaan! Olisiko se kuitenkin teidän osalta hetkeksi siinä, kun saatte nykyisen valmiiksi? Itse ajattelen tällä hetkellä vahvasti niin, että tästä kodista ei lähdetä kyllä enää mihinkään – en jaksa!
Mä rakastan kesää, mutta tää tuntuu olevan vähän sellainen angstikesä. Pitäis sitä ja pitäis tätä, varsinkin kaikkea remppaan liittyvää. Sitten ei kuitenkaan malteta vaan karataan himakaaoksesta veneelle aina, kun on vapaata. Kaaos vain pahenee, mutta ei ehdi/jaksa tehdä sille mitään. Ja pakko sanoa, että odotan jo lomaa niin sairaasti, että tuntuu siltä, että pää räjähtää. 😀
No mutta ihanaa, että kuitenkin käytte veneilemässä välillä. Meillä ei tulisi kuuloonkaan, että lähdettäisiin johonkin hurvittelemaan kesken rempan 😀 Sulla on tietysti muitakin muutoksia alla, toi uusi työ etc. Loma tulee varmaan tarpeeseen!
Ihanaa, että joku uskaltaa mainita sanan kesäangsti!! Kesän kauneudesta kyllä pidän, mutta minä en ole kesäihminen lainkaan. Inhoan kuumuutta, kosteutta ja sitä seisovaa tunnelmaa, joka liittyy juuri heinäkuuhun, kun kaikki ovat poissa kuvioista, lomilla, suljettuina jne. Kun elo- ja syyskuu koittavat, tunnen herääväni eloon. Kaikki syksyn merkit ovat minun silmissäni ihana lupaus tulevasta!
Veit sanat suustani. ”Seisova tunnelma” on yksi niistä asioista, joiden vuoksi kesä ei ole suosikkivuodenaikani. Toisaalta rakastann juuri tuota elo/syyskuun vaihdetta, jolloin kaikki oikeastaan alkaa. Se on oikeasti suomalaisten uusi vuosi! Ja ugh, nyt on oikein mätäkuun ilmat.
Kesään kyllä liittyy sellainen dilemma, että pitäisi relata ja osata nauttia tästä lyhyestä hetkestä, jolloin Suomessa saamme nauttia lämmöstä ja auringosta, toisaalta kesä tuo tullessaan valtavan määrän ”pitää tehdä” hommia.
On ikkunoiden ja terassien pesua, kesäkalusteiden putsaamista, pihan kunnossa pitoa, jne…. lista on miltei loputon.
Meille valmistui viime kesänä uusi kesämökki ja olenkin tässä tuumaillut, että olen nyt kahden huushollin loukussa. Kun olen vielä luonteeltani esteetikko ja sisustaja ja haluan, että kaikki näyttäisi suht kivalta, niin sisällä kuin ulkonakin, niin kesä, niin ihana aika kuin se onkin, on se aika uuvuttava!
Kuulostaa ihanalta mutta tosiaan työläältä. Onko varsinainen kotinne omakotitalo tai sellainen, jossa on myös pihaa ja ulkopuolta hoidettavana? Olen näet muutaman kerran saanut itseni kiinni kesämökkihaaveista tänäkin kesänä, vaikka tässä yhdessä on todellakin riittävästi! Ihanne olisi ehkä tilava kaupunkiasunto hyvällä sijainnilla ja ympäri vuoden asuttava mökki jossain niin skutsissa, että siellä saisi elää ihan niin pellossa kuin haluaisi… ja ottaa iisisti. Ja ehdottomasti sellainen mökkipiha, jossa ei ole nurmikkoa leikattavana.