Hei täällä ollaan! Kesä on vietetty, pojat ovat palanneet kouluun ja paraikaa perheemme viidestä jäsenestä neljä on flunssan tainnuttamana – itseni mukaan lukien. Minun on pitänyt palata blogin ääreen jo moneen otteeseen mutta aikaa kirjoittamiseen ei ole tuntunut olevan. Ja sitten, kun sitä ehkä olisi ollut, kursori vain vilkkui ruudulla, enkä keskinyt mitään, mikä olisi tuntunut kirjoittamisen arvoiselta. Se blogitauoissa onkin pahinta: niiltä palaaminen on aivan mahdotonta. Nytkin minusta tuntuu, että olen velkaa seikkaperäisen selvityksen kesän puuhista. Riittääkö silti kun sanon, että kesä oli lapsiperheelle asianmukainen cocktail huvipuistoja, uimaretkiä, museoita, sukulointia, kylpylöitä, festareita, risteilyjä ja pitkästymistä omassa pihapiirissä? Blogi – kenties ymmärrettävästi – jäi kaiken tämän jalkoihin ensin vahingossa ja sitten tarkoituksella. Käteni kolmen lapsen kanssa ovat aivan riittävän täynnä ilman, että pitäisi vielä järjestelmäkameran kanssa murehtia tapahtumien dokumentointia. Tämä kesä on tallentunut ei-niin-esteettisinä räpsyinä kännykän rullaan ja se riittää minulle itselleni.
Saatan kyllä usein blogitaukojen aikana ajatella, etten enää jatka kirjoittamista. Sitä varten tauot kai ovat, että saan ajatella sillä tavalla. Olla kirjoittamatta tai kirjoittaa jos huvittaa. Pitää itselläni vapauden tässä luovassa kanavassa, kun kaikkialla muualla on oltava niin säntillinen.
Laitan nyt kuitenkin itselleni muistiin sellaisen ajatuksen, että jatkossa voisin sopia itseni (ja teidän lukijoiden) kanssa etukäteen kuukauden-parin mittaisesta blogitauosta kesäisin tai muina ruuhka-aikoina. Ei sitten kenenkään tarvitsisi arvuutella blogin kohtaloa tai käydä vähän väliä kurkkimassa uuden postauksen perään. Muutama teistä on jo ottanutkin yhteyttä ja kysellyt, vieläkö Lisbet aikoo palata blogia kirjoittamaan. Olen todella otettu näistä viesteistä, ihana kuulla että blogiani on joku osannut kaivata.
Kuvan kukat on poimittu omasta pihasta viime torstaina, jolloin koulut täällä päin alkoivat. Kuullaan pian, yritän nyt ensin vain nitistää tämän flunssan.
Ihanaa että palasit ! Tauot kaikessa ovat aina paikallaan!
Hei! Elämässä on välillä enemmän ja välillä vähemmän hoppua. Toivon, ettei kukaan lukija oleta blogien olevan seikkaperäisiä menojen ja tapahtumien kuvauksia. Ainakin itse toivon blogien olevan enemmän ajatusten ja sattumanvaraisten tilanteiden jakoa, joita kirjoitetaan silloin, kun hyvä idea tulee kohdalle. Joskus idea on ehkä tullut lehtiartikkelista, joskus erityisen hyvin onnistuneesta ruoasta, joskus siivousta kaivanneesta kodin sälälaatikosta.
Toivottavasti flunssa on jo helpottanut!
Mukavaa syksyn alkua!
Kommenttini meni vahingossa Saritan kommentin alle.
Heippa ja ihanaa, että olet taas takaisin täällä <3
Minäkin olen usein käynyt kurkkimassa, että joko nyt olisi jotain uutta tekstiä julkaistuna. Ymmärrän hyvin, että aika ei vain kaikkeen riitä. Tärkeysjärjestys on hyvä pitää mielessä näissäkin asioissa! Ja oman jaksamisen mukaan. Harmillista että tauti tullut kiusaksi. Pikaista paranemista teille!
Ihanaa lukea taas postaustasi. Minäkin olen käynyt kurkkimassa vähän väliä milloin olisit taas postannut jotain. Blogisi on kyllä niin kaunis ja piristävä sekä arjestasi on mielenkiintoista lukea, että toivottavasti palailet taas bloggailun pariin.
Mukavaa ja sopivan rentoa syksyä sinulle! 🩷
Kiva kun kirjoitit! Ihana kukkakimppu, kaunis värisommitelma. Pikaista paranemista flunssapotilaille!
Olen odottanut postauksiasi.
Paranemisia sinne.