En muista enää, missä ensimmäisen kerran törmäsin näihin taiteltuihin kirjoihin – blogeissa, Etsyssä, Pinterestissä? Ensi silmäyksellä ne eivät herättäneet sen suurempia tunteita. Eilen illalla palaset kuitenkin loksahtivat paikoileen, kun ratkaisin yhtälön
laatikossa lojuvat turhat kirjat + työstämätön kollaasiseinä + budjettitietoinen DIY-henki = taidetta työhuoneen mustalle seinälle
Ryhdyin välittömästi tuumasta toimeen, ja kuvassa näkyy yrityksen ja erehdyksen piikkiin menevä ensimmäinen kokeiluni. Taustalla pilkottaa jo seuraava alku.
Maailmalla taitellaan kirjataidetta vanhoista kellastuneista klassikkoteoksista. Sen sijaan ne pokkarit, jotka uhraan tähän projektiin, ovat varmaankin 2000-luvun huonointa kirjallisuutta. Yhtäkään en ole jaksanut lukea loppuun asti, enkä halua laittaa vahinkoa kiertämään lahjoittamalla niitä eteenpäin. Kaikki ovat kuitenkin saman kokoisia Loisto-sarjan pokkareita, joissa on reilut 300 sivua, mikä riittää hyvin 180 asteen taittelutyöhön. Kuvan timantinmuotoinen taitelma on helppo aloittelijallekin, saapa nähdä, etenenkö koskaan näihin kuvioihin.
Uteliaille tiedoksi: kirjat ovat Helen Fieldingin Olivia Joules ja ylivilkas mielikuvitus, Kathleen Thessaron Eleganssi ja Karen Joy Fowlerin Jane Austen -lukupiiri.
Vautsi! Pitäsiköhän tätä kokeilla itsekin. Hyllyn perällä lojuu nimittäin muutamia kirjoja vailla lukijaa.. 🙂
Varo vaan, taittelu on koukuttavaa!
Uh, Olivia Joules jäi multakin kesken…
Makea idea toi kirjataide, vaikka raaka-aineet ei niin huippuja olekaan. Jään innolla odottamaan lopputulosta. 🙂
Mä olin niin valmis pitämään Oliviasta. Että se takakansi kuulosti hyvältä. Muttamutta.
Pakko myöntää, että sydäntä vähän riipii kuulla, että vanhoja klassikkoja taitellaan lukukelvottomiksi. Mutta eipä sillä, kyllä sitä tavaraa maailmaan mahtuu ja onhan noi upeita. 🙂
En minäkään hennoisi mitään oikeasti lukukelpoista materiaalia käyttää askarteluun. Näiden pokkarien kohdalla tuntuu kuitenkin, kuin tekisin päivän hyvän työn.
Kirjataide ja muut DIY-jutut on kivoja kotona! Saa vähän omaperäisempää taidetta kotiin kuin suoraan kaupasta hankittuna. Jään silti keräämään kärsivällisyyttä, vielä musta ei ole noihin hommiin, heh! 🙂
En ole erityisen DIY-henkinen tyyppi noin yleensä mutta tämä projekti on yllättänyt hauskuudellaan ja koukuttavuudellaan. Vähän niin kuin neulominen:)
Wow Lisbet, olet taitava! Näyttää tosi hyvältä.
Mä olen vähän hellämielinen vanhojen kirjojen suhteen, säilön niitä kirjahyllyssä enkä raaski hankkiutua eroon, vaikka olisi miten tyhjänpäiväinen opus. Mutta sun esimerkin innoittamana ajatus heräsi taas…
Voi kiitos, kuvasta ei ehkä käy kovin hyvin ilmi, että viuhkan keskellä on melkoinen epäjatkuvuuskohta, kun lähestyin sitä kahdesta suunnasta. Toisessa versiossa olen jo ymmärtänyt aloittaa yhdestä kannesta ja edetä johdonmukaisesti kohti toista kantta. Suosittelen kokeilemaan, jos sopivaa materiaalia löytyy!