Olen viime aikoina hehkuttanut alkukesän ihanuutta ja puutarhan hehkeyttä täällä blogissa, mutta yhdestä asiasta en ole kirjoittanut. Ensinnäkin se on harmittanut minua todella paljon ja toisekseen halusin tietysti katsoa tilanteen loppuun. Mutta kyllä siitä on teillekin kerrottava: talon seinustalla olevat rusokirsikkapuut, jotka istutimme seitsemän vuotta sitten, ovat kuolleet. Murheeni on mitä keskiluokkaisin, keski-ikäisin ja keskinkertaisin mutta kuitenkin minulle todellinen ja iso menetys. Puut olivat pihan kaunistus: ne kukkivat keväisin vaaleanpunaisena harsona ja hohtivat syksyllä punaisessa värissä. Kesäisin niiden lehvästö toi kaivattua varjoa paahteiselle kiviterassille. Talvisin koristelin ne ledvaloketjuilla ja ne loivat pihaan satumaisen tunnelman.
En osaa varmaksi sanoa, mikä puut tappoi. Vielä äitienpäivän aikaan kaikki oli hyvin. Kukkia tuli runsaasti ja heti niiden perään alkoivat puhjeta lehdet. Oli kuitenkin pari viileämpää yötä, ja jossain vaiheessa panin merkille, että lehdet olivat kovin pieniä ja roikkuivat nuutuneina. Ajattelin, että puut kärsivät kuivuudesta, onhan tämä toukokuu ollut todella vähäsateinen, ja aloitimme tehokastelun. Siitä ei kuitenkaan ollut mitään apua. Lehdet kuolivat, ja enää vain oksien kärjissä on elonmerkkejä. Nämäkään lehdet eivät tunnu viime päivinä liiemmin kasvaneen. Onko mahdollista, että hallayö vei lehdenalut mutta säästi silmujen suojassa olleet kärjet? Toisaalta missään muualla pihassa ei ole hallavaurioita. Omenapuut ja vaahterat voivat vallan mainosti.
Mitään ötököitä tai tautiakaan en ole puissa havainnut, mutta tietämykseni toki rajoittuu pikemminkin ihmis- kuin kasvitauteihin. Myös vesimyyrä on epäiltyjen listalla. Tuossa kirsikkapuiden lähellä olevassa tontin reunan pengerryksessä on vuosikaudet ollut jonkin pienen eläimen koloja ja on niitä muutama ilmestynyt nurmialueellekin. En tosin tiedä, onko takapihallamme oleva hulevesioja riittävä vesistö vesimyyrän viihtymiseen, eikä varsinaista näköhavaintoakaan ole. Ja olisiko vesimyyrä pystynyt yhtäkkiä tappamaan molemmat isot puut?
Ehkä kuoleman aiheutti usean tekijän yhteisvaikutus. Kylmä yö ja sitä seurannut kuivuus olivat varmasti pahimmat. Joku tuholainen on saattanut nakerrella juuristoa talvinälkäänsä. Tämän seurauksena pihan paraatipaikalla seisoo nyt kaksi lehdetöntä puuta, joiden rujous vain korostuu alkukesän kaikkialla versovaa vihreyttä vasten.
En enää oikein jaksa uskoa, että puut tuosta tokenisivat. Pitääkö tätä kuitenkin vielä seurata, vai kannattaako laittaa uudet puut kasvamaan jo tänä kesänä?
https://www.meillakotona.fi/artikkelit/versotauti-kuihduttaa-kirsikan
Tämä lienee yksi yleisimmistä kirsikoiden tuhoajista.
Osa tuntomerkeistä täsmää, mutta olisikohan se tuhonnut molemmat puut muutamassa päivässä?
Mä komppaan noita ”Ellun” puheenvuoroja. Kannattaa hoitaa kuin olis elossa, jos toipuisi. Vahvat rungot, jos hengissä, niin aina voi yrittää versoittaa pistokkailla.
Varttamalla siis…🤪
Toisessa rungossa on elonmerkkejä aivan tyvessä, se pukkaa niitä tavanomaisia sivuversojaan, jotka olen yleensä käynyt karsimassa pois. Puut ovat sinänsä jo pistokkailla tehdyt. Runko on jotain eri kirsikkalajia kuin latvus. Sen verran paksuksi on runko jo ehtinyt, etten tiedä voiko siihen laittaa pistokkaita.
Jos niitä versoja pukkaa jalostuskohdan yläpuolelle niin siitä mahdollista kasvattaa uusi ”jalo”runko vaikka tämä nykyinen olisikin mennyttä.
Pitää valita joku hyvä verso mistä alkaa kasvattaa uutta runkoa.
Sillä on etuna uusiin taimiin verrattuna se, että puu on jo juurtunut, ja kasvattanut hyvän juuriston, jolla on voimaa kasvattaa puuta nopeasti.
Mutta tällöin pitää tietää missä sen puun jalostuskohta on. Kuten tiedät niin sen alapuolella versovista kasvaisi vaan sitä peruspuuta.
Itselläni on kaksi jänisten täysin syömää omenapuuta kasvamassa uudelleen tällä tavoin.
Lumen alle oli kuitenkin jäänyt syömätöntä osaa sen verran korkealle , että ne alkoivat pukata jalostuskohtien yläpuolelta uusia versoja, vaikka latvat kuolivat täysin.
Varttamiseen en osaa sanoa paljon mitään, koska en ole siihen juurikaan perehtynyt.
Versot pukkaavat valitettavasti ”epäjalon” rungon osassa, aivan sen tyvessä. Jalostuskohta on tuossa, missä puun oksat haarautuvat. Toinen puista pukkaa nyt joitain uusia vihreitä versoja oksien kärjestä. Seurataan, miten käy.
Anna vielä mahdollisuus.
Puut voivat toisinaan jäädä juromaan.
Ovat elossa, mutta mitään ei silti tapahdu.
Itse odottaisin rauhassa, jos oksat ovat joustavat, taipuvat eivätkä katkea napsahtaen, ja jos kuoren alla on vihreä ohut nilakerros/-kudos, niin ovat hengissä. Se vihreä kudos menettää värinsä, kun puu on kuollut.
Kuorta ei ehkä kannata nyt vielä rapsutella, koska kirsikat ovat tähän aikaan herkkiä kumivuodolle, toki pieni pintahaava voi olla turvallinen tehdä, itse en silti nyt rapsuttelisi, mutta en myöskään hätäilisi, vaan katsoisin tilannetta miten se kehittyy.
Lannoittaisin puut myös.
Unohdin edellisestä, että jos kyseessä olisi mahdollisesti versotauti, jotkut puut saattavat siitä toipua.
Jos puu on kuollut niin sen tietää kyllä, kun oksat aikanaan kuivuvat=niistä tulee kuivia ”risuja” liittyen siis tuohon taivutustestiin, elävä oksahan taipuu eikä taitu katki kovinkaan herkästi.
Ja jos ne kuolevat/ovat kuolleet, niin samaan paikkaan ei voi istuttaa uusia puita, koska juuristosta maahan on erittynyt aineita mitkä estävät uusien puiden juurtumista.
Eli pitää vaihtaa myös kasvualusta.
Kiitos Ellu vinkeistä. Pitääpä seurata oksien tilannetta. Vielä ne eivät ole kuivia ja kuolleita. Onkohan vielä siis mahdollista, että vaikka tänä kesänä lehtiä ei ilmaantuisi, puu kuitenkin ”heräisi henkiin” ensi keväänä?
Jos niissä ei ole yhtään lehtiä koko kesänä, niin todennäköisesti eivät selviä, koska niillä ei ole silloin mitään millä yhteyttää.
Vaikea ennustaa miten käy.
Ja saattaa olla, että tuo lannoitusvinkkini oli mahdollisesti väärä. En ole varma.
Kastelusta muuten, niin kastelkaa sopivasti, ei liikaa, eikä liian vähän, eli reilusti silloin kun kastelee, ja sitten antaa kasvualustan kuivahtaa.
Muuten ne hukkuvat.
Kiitos avusta joka tapauksessa. Kyllä tällä hetkellä vaikuttaa, että puut ovat mennyttä. Voi olla, että kesä katsellaan mutta ehkä syksyn tullen on parempi jo istuttaa uudet, syyspuolihan on hyvää puiden istutusaikaa.