Kokemuksia Ikean Arild-nahkasohvista

Yksi yleisimmistä hakusanoista, joilla blogiini tilastojen mukaan tullaan, on Ikean Arild-sohvat. Myös kommenttiboksissa kysellään säännöllisin väliajoin käyttäjäkokemuksia valkoisista nahkasohvista, joten päätin laatia yhteenvedon tähänastisista havainnoista.

Olohuoneessa on tarkemmin sanottuna kolme valkoista Arild-sarjan kalustetta: kolmenistuttava sohva, divaani ja rahi. Divaani on hankittu noin vuosi sitten ja sohva ja rahi viime helmikuussa. Todelliset käyttäjäkokemukset selviävät tietysti vasta, mikäli Arildit ovat kodissamme vielä 5-10 vuoden kuluttua.

Sohvat eivät ole Ikean mittapuulla halvimmasta päästä mutta nahkasohvaksi edulliset. Nahka vaikuttaa minusta kuitenkin ihan laadukkaalta. Pientä venymistä on havaittavissa istuinosien kohdalla etenkin niissä paikoin, joissa esikoinen on hyppinyt tasajalkaa. Pysyviä vekkejä ei kuitenkaan ole syntynyt.

Mitä runkoon tulee, sohvassa käsinojat harottavat jonkin verran ulospäin. Minulla on sellainen mielikuva, etteivät ne alun perinkään olleet aivan suorat, mutta puolen vuoden aikana harotus on alkanut näkyä häiritsevästi. Runko taitaakin olla näiden sohvien heikoin lenkki. Sen sijaan divaanin käsinoja ja runko ovat säilyttäneet muotonsa.

Pehmusteet ovat ehtaa vaahtomuovia, eivät siis kovin ylellistä materiaalia, mutta muoto pitänyt toistaiseksi moitteettomasti. Pidän myös siitä, että selkänojien tyynyt ovat kiinni rungossa kätevällä vetoketjulla: ne pysyvät hyvin paikoillaan ja saa tarvittaessa nopeasti irti. Istuintyynyt on asennettu kiinteästi, joten nekään eivät lähde matkustamaan minne sattuu. Aika ajoin pitää vain muistaa sohia imurin suutinta myös sinne tyynyjen väliin.

Lapsiperheessä valkoinen sohva on aina jännittävä valinta, mutta voin lämpimästi suositella nahkaa materiaalina. Esikoinen käyttää sohvia päivittäin autoleikkinsä alustana, ja pienet tahmaiset tassut jättävät nahkaan jälkiä. Puhdistan sohvien istuinosat ja näkyvät läntit 1-2 kertaa kuussa Ikean omalla Absorb-nahanpuhdistusaineella, ja toistaiseksi kaikki mitä on tullut, on myös lähtenyt. Hankalammin puhdistettavia ovat sohvatyynyjen reunoissa olevat tikkaukset ja etenkin divaanin istuinosaa halkova tikkaus: se on imenyt itseensä ajan myötä likaa ja tummunut huomattavasti. Sohvassa ja rahissa ei onneksi ole tikkauksia istuinosan päällä.

Lisäksi huollan nahkaa ajoittain Absorb-nahanhoitoaineella, jonka saa samassa pakkauksessa puhdistusaineen kanssa. Siinä on mukana myös UV-suoja, joskaan en tiedä, onko se valkoiselle värille tarpeen. Divaanin ja sohvan välillä ei näy värieroja, vaikka ne ovat eri ikäisiä ja olleet altistuneena suoralle auringonvalolle alusta asti.

Itse asiassa UV-säteilystä on yllättävää hyötyä. Esikoinen piirsi nimittäin kerran kuulakärkikynällä sohvan käsinojaan. Taikasienellä kevyesti hankaamalla sai pois osan jäljestä, mutten uskaltanut hangata niin lujaa, että se olisi lähtenyt kokonaan. Kuitenkin parin viikon kuluttua huomasin, että jälki oli kadonnut itsestään – ilmeisesti auringonvalon valkaisevasta vaikutuksesta!

Joskus on myös kysytty sohvien todellisesta väristä: se ei ole puhtaan paperinvalkoinen muttei myöskään häiritsevän kellertävä kotimme valkoisten pintojen keskellä. Luonnonvalkoinen lienee oikea ilmaisu? Kannattaa kuitenkin mahdollisuuksien mukaan käydä paikan päällä tavaratalossa katsomassa, miltä sohva näyttää. Samalla näkee hyvin, miten Arild käyttäytyy ikääntyessään, sillä huonekalunäyttelyssä kalusteet joutuvat taatusti koetukselle.

Tuleeko mieleen vielä jotain kysyttävää tai haluatko jakaa omia kokemuksiasi Arild-sohvista? Jatketaan kommenttiosastossa!