Kolme ennakkoluuloa leohameesta

Pahoittelut, että viime viikko oli blogissa niin hiljainen! Tulossa on kaikkea mukavaa, johon haluan ottaa teidät mukaan, kuten ne yhdet häät ja tuleva syysloma ja tietysti kaikki kotoisat puuhat, jotka tähän hygge-vuodenaikaan kuuluvat. Kunpa vain pysyttäisiin terveinä koko poppoo.

Pyöräytetään tämä viikko kuitenkin käyntiin asukuvien voimin. Kuten tiedätte, en ole kovinkaan trenditietoinen pukeutuja ja voisi sanoa, että suhtaudun kaikkeen uuteen muotimaailmassa varsin ennakkoluuloisesti. Siinä on hyvätkin puolensa. Olen löytänyt tyylin, joissa viihdyn. Hankintani ovat yleensä melko pitkäikäisiä. Mutta jos luo itselleen liikaa sääntöjä tai ajattelee, että tuo ei ole ”minun tyyliäni”, katoaa pukeutumisesta hauskuus ja leikki. Niin oli käydä tämän leohameen kohdalla. Minulla oli suuria ennakkoluuloja sekä mallia, materiaalia että printtiä kohtaan, mutta kuinka kävi?

Ennakkoluulo nro 1: vartaloa myötäilevät hameet ovat vain mallivartaloisille

Näitä pitkältä alusvaatteelta näyttäviä hameita on ollut markkinoilla jo hyvän aikaa, mutta olen tyytynyt ihailemaan niitä kaukaa. Olen ajatellut, että ne ovat vain sellaisille pitkäsäärisille, litteävatsaisille neitokaisille, joilla ei ole mitään piiloteltavaa – eivätkä ainakaan minun keski-ikäiselle kolme lasta kantaneelle kropalleni, johon on viime vuosina ilmestynyt tuntemattomasta syystä erinäisiä muhkuroita ja röllyköitä. Kun viimein uskaltauduin sovittamaan tällaista hametta, yllätyin todella. Vinoon leikattu materiaali halaa vartaloa sopivasta kohdin, mutta ei kiristä, kinnaa eikä paljasta jokaista yksityiskohtaa. Joustava vyötärö istuu eri vartalomalleille. Ja mitä sitten, vaikka vähän pömpöttääkin, pääasia, että minä tunnen oloni mukavaksi. (Saavatpahan keskustelupalstoilla lisää spekuloitavaa, että onko neljäs tulossa.)

Ennakkoluulo nro 2: leokuosi on vaaaarrrallinen

Kun olin nuori, leokuosilla oli kyseenalainen maine. Siitä tuli mieleen Edina & Patsy tai Anne & Ellu, jotka toki olivat varsin viihdyttäviä naisia, mutteivat varsinaisesti mitään roolimalleja. Vaikka leokuosista on ollut kaiken aikaa salonkikelpoisiakin versioita, omasta vaatekaapistani se on puuttunut. Mutta kas, ei minusta tullutkaan syöjätärtä tässä hameessa. Näköjään myös lempeä kotikissa voi pukeutua leokuosiin.

Ennakkoluulo nro 3: satiinimateriaali on ohutta ja helposti rypistyvää

Näyttäähän hame kivalta kuvassa ja mallinuken päällä, mutta entä sen jälkeen, kun olen istunut töissä se ylläni koko päivän? Yllättävää kyllä, ainakaan tämä kyseinen hame ei rypisty. Paksu satiini vastustaa ryppyjä itse asiassa hyvinkin tehokkaasti eikä pane pahakseen viikkaamista tai myttäämistä. Tämän vaatekappaleen pakkaan varmasti mukaan, kun lähdemme syyslomareissuun!

Leohame on *Lindexiltä, minulla on tavanomainen kokoni S. Hametta on saatavissa myös yksivärisenä. Pue hame suosikkineuleesi kanssa! *Merinovillaneuleeni on *Essentials by Stockmann -sarjaa, jossa on käytännöllisiä perusvaatteita laadukkaista luonnonmateriaaleista.

Kotikissaeläin toivottaa teille mukavaa viikon alkua!