Hei kaikki, ja pahoittelut hiljaisuudesta. Täällä on kaikki olosuhteisiin nähden hyvin. Olemme olleet terveinä ja nauttineet etenevästä keväästä. Uuteen tilanteeseen sopeutuminen on kuitenkin vienyt aikaa. Kuten useimmat pienten lasten vanhemmat, olemme saaneet huomata, että #koronakotoilu ei ole vain Netflix-maratonia ja villasukkien neulomista. Koululainen tarvitsee paljon tukea etäkoulussaan, eskarilaiselle pitää keksiä järkevää tekemistä ja tietysti roolina on olla myös tämän kokoonpanon pitokokki ja laitoshuoltaja. Siinä sivussa pitäisi edistää myös työasiota. Onneksi (ja kyllä, olen kiitollinen tästä) saan käydä töissä kodin ulkopuolella. Arvostan mahdollisuutta tehdä töitä keskeytyksettä ja toisaalta tavata tuttua työyhteisöä. Sekään ei ole hullumpaa, että edes muutaman kerran viikossa minulla on hiukset kammattuna, meikkiä naamassa ja jotain muuta kuin verkkarit päällä.
Mutta on kotipäivillekin riittänyt töitä. Kuten instagramissa kuukausi sitten julistin, päätin käyttää koronakevään rästitenttieni suorittamiseen suunniteltua ripeämmässä aikataulussa. Minulla on ollut kaksi isoa kokonaisuutta tenttimättä lääkiksen nelosvuodelta – toinen oli reputtamani vatsakurssi ja toinen sydän- ja verenkiertoelimistön sekä keuhkojen tentti, johon kevätväsymyksissäni jätin menemättä kokonaan. Instagram-postauksen jälkeen minulle valkeni kuitenkin uuden arjen todellisuus ja lukuajan vähäisyys, joten mitään leppoisaa lukulomaa tässä ei ole vietetty.
Iso kysymysmerkki on tietysti ollut myös yliopisto, jossa ei ole kokoontumismahdollisuutta ja tenttien järjestäminen on vähän niin ja näin. Sydän ja keuhkot päästiin lopulta tenttimään aikamoisen säädön kera, mutta vatsakurssista peruttiin kuulustelu, johon olin ilmoittautunut, ja odottelen tällä hetkellä tietoa, milloin sen mahdollisesti pääsee suorittamaan. Tiedän, että nämä ovat lopulta pieniä murheita tämän kaiken keskellä. Jälkiviisas voisi sitä paitsi sanoa, että onhan tässä ollut koko talvi aikaa osallistua tentteihin, mutta oh well.
Näiden tenttikuulumisten myötä lähetän terveiset kaikille kevään valintakokeisiin valmistautuneille. Siellä ruutujen takana on monia, jotka ovat panostaneet täysillä lääkiksen pääsykokeeseen, ja nyt tilanne näyttää hyvin epävarmalta. Toivon todella, että opiskelijavalintaan keksitään jokin kaikille osapuolille reilu ratkaisu.
Pandemia aiheuttaa ahdinkoa eri tavoin, enkä halua vähätellä sitä. Se vaikuttaa tai tulee vaikuttamaan myös meidän perheeseemme. Olen pyrkinyt keskittymään siihen hyvään, mitä elämässä on, sen sijaan että murehtisin puutteita ja vaaroja. Ei mene päivääkään, etten olisi kiitollinen perheestä, kodista, pihasta ja ulkoilumahdollisuuksista luonnon helmassa. Uutishuoneella vietettyjen iltojen jälkeen huomaan kaipaavani kuvia ja kertomuksia elämästä ilman koronan varjoa, ja jotain sellaista haluaisin tänne blogiinkin tuottaa. Ajassa eläen, mutta kevyemmän kautta.
Voikaa hyvin, kuullaan!
