Tunnen joitain ihmisiä, joiden kodit ovat esiteltävissä sisustuslehteen viimeistään kaksi viikkoa muutosta. Meillä puolestaan tilanne ei ole juuri muuttunut siitä hetkestä, kun tavarat kannettiin sisään. Mieleen tulee entinen kämppikseni, joka sanoi kerran, että väliaikaisilla ratkaisuilla on taipumusta muuttua pysyviksi (keskustelumme ei tosin liittynyt mitenkään asumiseen, mutta mainittakoon, että kyseinen henkilö kuuluu näihin ihastuttaviin kaksiviikkoisihmisiin).
Ei sisustusmakuni oikeastikaan ole mitenkään ylenpalttisen rönsyilevä, mutta voisi täällä jotain pientä tehdä kesää kohti. Matoilla ja tekstiileillä saisi luotua kodikasta tunnelmaa. Alakuvan ompelupöydän maalipinnalle pitäisi näyttää hiomalaikkaa ja sijoittaa pöytä järkevämpään paikkaan, ehkä makuuhuoneeseen. Tuossa keittiön kyljessä se vain kerää rojua päälleen.
Meillä on myös aurinkoinen, lasitettu parveke, jonka kalustuksena ovat vanhan kodin puiset terassikalusteet. Pitääpä ottaa asiaksi sisustaa siitä miellyttävä kesäolohuone.
Vaikka suurin osa asunnosta on kauniin valoisaa, kaikki ikkunat ovat yhdellä seinustalla. Eteinen jää pimentoon ja kaipaa parempaa valaistusta – puhumattakaan kunnon kuramatosta. Välittömästi eteisen jälkeen tulevat vastaan myös kaksi Ikean Malm-lipastoa, jotka on hankittu kaikenlaisen päivittäin käytössä olevan säilytykseen. Ne ovat vähän hassusti käytävällä, mutta eivät mahdu muuallekaan.
Suurin muutos on ollut se, että siirsimme pojan muutama viikko sitten nukkumaan omaan huoneeseensa; samalla ylimääräisessä makuuhuoneessa olleet sohva ja tv-taso tuotiin olohuoneen puolelle (mitä pidätte taustakuvastani?). Reilunkokoisen ruokapöydän kanssa ne täyttävät tilan aika hyvin, mutta minkäs teet – ruokapöydästäni en luovu! Pojan huoneeseen pitäisi hankkia säilytyskaluste – Ikeassa käytiin jo katselemassa, mutta sitten ajattelin kuitenkin hankkia jotain pitkäikäisempää Jolla-sängyn kaveriksi.
Lopuksi vielä hieman epävisuaalisempi ratkaisu:
Meillä ei ole tässä asunnossa kirjahyllyä. Rasti seinään! Kaikissa kahdeksassa edellisessä kodiksi kutsumassani paikassa minulla on ollut kirjahylly. Kirjat ovat nyt pakattuna kellarikomeroon ja ero niistä on selkiyttänyt ajatuksiani. Suurinta osaa, lähinnä kertomakirjallisuutta, en kaipaa yhtään. Ne saisivat puolestani olla sähköisessä formaatissa esimerkiksi iPadilta luettavissa. Sen sijaan muoti- ja designkirjojani on kova ikävä, eikä isojen kuvateosten katselu sähköisessä muodossa ole yhtään sama asia kuin oikean ”coffee table” -kirjan selailu.
Jostain kummasta niitä kirjoja kuitenkin kertyy. Nämä tulokkaat on hätämajoitettu keittiön kaapiston päälle. Ehkä jonkinlainen kirjasäilytyskaluste olisi kuitenkin tarpeen?
Ihana vanha singeripöytä <3 Sama täällä, ei kirjahyllyä ja vain 8m2 vaatehuone. Näillä mennään, ensimmäisen poisjäänti on tietoinen valinta, jälkimmäisen kanssa onhan sentään jotain 🙂
8 neliön vaatehuone on minun silmissäni jo käsittämätöntä luksusta:D Mutta joo, ajatukset kirjahyllyistä ovat muutuneet aika paljon viime vuosina. Joku toinen (kunnallinen kirjastolaitos?) voi hoitaa kaunokirjallisuuden säilömisen jälkipolville puolestani…
Mulla on aivan sama juttu, aina ajattelen järjellä, ettei väliaikaiseen asuntoon kannata panostaa. Mikä tietyllä tavalla onkin totta, mutta siinä on vaan juuri se juttu, että väliaikaisesta tulee useimmiten pysyvä. Ja totta tosiaan, tämä pätee muihinkin asioihin kuin asuntoihin!
Niinpä! Tein juuri pienen suunnitelman siitä, mitä sellaista tänne ”väliaikaiseen” voisi hankkia, jolla varmasti olisi käyttöä jatkossakin. Ehkä sellainen toimisi sinullakin?
Vähän sama täällä, vaikka ei ole väliaikaisesta asunnosta kyse. Tässä ollaan asuttu jo viisi vuotta, mutta siitä suurin osa opiskelijabudjetilla. En ole halunnut täyttää asuntoa väliaikaisratkaisuilla, koska ei nekään ole ilmaisia ja niinpä hankintoja on tehty hiljalleen. Kai minäkin olen alitajuntaisesti pelännyt, että väliaikaisratkaisut jäävät pysyviksi – mutta että ei ratkaisuja ollenkaan, on sekin aika tylsää 😉 Nyt on ilmoilla asuntokuumetta ja mietinkin miten paljon kannattaa hankkia asioita tätä kotia varten. Toisaalta kaikki ne hyvät ja harkitut asiat ovat sellaisia, jotka ilahduttavat päivittäin ja lähtevät mukaan sinne seuraavaankin kotiin.
Onneksi pienillä jutuilla voi tehdä paljon niitä ”kahden viikon-ihmeitä”, kimppu kukkia ja koko huone näyttää kauniimmalta sekä raikkaalta.
Sitä 20 neliön vaatehuonetta olen minäkin huhuillut survoessani vaatteita kaappeihin 😉
Kyllä, kukat ja siivous ovat parhaita sisustustekoja! Sääli, että tulokset eivät ole pysyviä…
Hi hi, tiedän tarkalleen mistä puhut! 🙂
Mutta teillähän on remppa siellä jo loppusuoralla!