Olipa kuuma päivä ja hiostava ilta. Miehenikin siirsi kotitoimistonsa terassille. Harvoin on sellaista sellaiseen ollut mahdollisuutta syyskuussa.
Kommenttiosastossa kysyttiin kirsikkapuiden kohtalosta, siis tontin sivustalla kasvavien rusokirsikoiden, jotka jo alkukesästä julistin kuolleiksi. Silloin minua neuvottiin odottamaan ja katsomaan, josko puut vielä elpyisivät. Ja toinen puista on tosiaan herännyt henkiin kesän aikana. Se alkoi vähitellen kasvattaa uusia lehtiä, vaikka lehdistö onkin jäänyt harvaksi ja puussa on sellaisiakin oksia, joissa ei kasva mitään. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, puu on kasvattanut runsaasti juuriversoja. Yleensä olen leikannut ne pois varhaisessa vaiheessa, mutta tällä kertaa annoin niiden olla, sillä ajattelin, että mitä enemmän vihreää, sitä parempi. Pitäisiköhän juuriversot kuitenkin leikata pois, kun ne ovat tiputtaneet lehtensä?
Sen sijaan toinen kirsikkapuista vaikuttaa edelleen kuolleelta. Sekin kasvattaa juuriversoja, mutta oksat ovat pysyneet lehdettöminä, ja suurin osa niistä on niin kuivia, että ne katkeavat taivuttaessa.
Kunpa tämä toinen selviäisi tulevasta talvesta ja varjostaisi taas terassilla istuvaa ensi kesänä! Mitään kukkia en tohdi edes toivoa, kunhan vain lehdet ilmaantuisivat
Muuten piha on romanttisesti syysrappiolla. Pitäisi tarttua saksiin ja napsia ylimääräistä pois vähän sieltä täältä. En voi myöskään olla ajttelematta pihaa siltä kantilta, että ensi kesänä meillä on rippijuhlat. Sitä ja tätä pitäisi omasta mielestäni tehdä, jotta juhlat voitaisiin asianmukaisesti viettää, vaikka vieraat tuskin istutuksiamme miettivät.
Ja talonmaalaus ja keittiöremontti tietysti myös rippijuhlia varten, niistäkin on puhuttu! Onko siellä yhtä pöhköjä ajatuksia tulevien rippikoululaisten vanhemmilla?
Rippijuhlia varten remontointi kuulostaa tutulta. Meillä on nyt vietytty kaikki rippijuhlat, joita tässä perheessä vietetään, viimeisimmät olivat tänä kesänä. Mitään remonttia ei kuitenkaan tehty pihaan tai kotiin. Juhlissa oli vieraina niitä ihmisiä, jotka käyvät meillä muutenkin ja tulevat aina ihmisten vuoksi, eivät meidän nurkkien tai puskien vuoksi. Päätimme pitää mahdollisimman stressivapaat juhlat ja luovuimme joka kerta remonttiaikeista. Se oli hyvä päätös, koska muusta juhlajärjestelyistä tuli ihan riittämiin stressinpoikasia, koska olin tarkka tarjoiluista, somistuksista ja siisteydestä. Remontit toteutamme sitten myöhemmin itseämme varten ja samat ihmiset tulevat varmasti vieraiksi ennen ja jälkeen remonttien.
Hyvä päätös tosiaan. Tätäpä minäkin pohdin, että tuttuja ihmisiähän sinne juhliin tulee, miksi kotimme pitäisi näyttää erilaiselta juuri sinä päivänä? Ja että varmasti viimeistään juhlien jälkeen ihmettelisi, miksi oli niin hätä ehostaa kotia. Toisaalta keittiöremonttia on meillä kaavailtu jo pitkään ja talokin ON maalauksen tarpeessa, joten loputtomiin näitä ei voi lykätä. Minullakin on taipumusta stressata tällaisia juhlia, joten sen vuoksi haluaisin pojan ripille ennen juhannusta, ettei menisi koko kesä järkkäillessä.