Kesää 2017 ei muisteta rusketusrajoistaan, mutta me haimme vielä ekstrakovuutta suuntaamalla juhannuksen jälkeisellä viikolla Lappiin. Säät olivat silloin suunnilleen samat kuin syys-lokakuussa. Lämpötila liikkui päivisin kymmenen asteen molemmin puolin ja välillä ripotteli sadekuuroja (lunta satoi onneksi vasta retkeämme seuranneella viikolla). Shortsit sai siis unohtaa, mutta onneksi joka sään varustus oli pakattu Nissaniin. Oma auto on pitkien välimatkojen maassa hyödyllinen. Helsingistä lähteville yöjuna hyvä vaihtoehto, mutta me starttasimme matkaan Seinäjoelta, jossa olimme olleet keskikesän juhlaa viettämässä. Lähdimme matkaan aamukahdeksalta ja ajoimme miehen kanssa puoliksi kahdeksantuntisen matkan Leville. Tulimme perille illansuussa, majoituimme Levi Hotel Spahan ja ehdimme vielä illaksi kylpylään. Seuraavana päivänä ehdimme ihmetellä hetken Levin maisemia, kunnes jatkoimme päiväunien mittaisen ajomatkan Pallakselle.
Hotelli Pallas on vanhan matkailuhotelliperinteen viimeisiä saarekkeita Suomessa. Pieni remontti olisi hotellissa tarpeen, mutta toisaalta se huokuu suojelemisen arvoista nostalgiaa menneiltä vuosikymmeniltä. Pallakselle on haettu kaavamuutosta suuremman hotellin rakentamiseksi, mutta hanke on käsittääkseni jäissä valitusten vuoksi. Miehen kanssa lietsoimme nostalgiaa entisestään muistelemalla kesää viisitoista vuotta sitten, jolloin olimme kahdestaan vaeltamassa Pallas-Ounastunturin maastoissa ja jolloin reittimme päättyi Pallas-hotellille.
Viime vuosina vaeltamista ei ole harrastettu eivätkä pojat ole erityisen kokeneita retkeilijöitä – vielä. Harjoittelimme patikointia kahtena päivänä hotellin läheisillä reiteillä, ihmettelimme poroja, maisemia ja vanhan matkailuhotellin raunioita ja valmistimme demohenkisesti Trangialla ruokaa. Toisena päivänä tosin sumu saapui pilaamaan hyvän yrityksen huiputtaa Palkaskero.
Pallakselta lähtiessä arvoimme hieman, mihin suuntaisimme, mutta lopulta valinnan saneli se, että Saariselän kylpylä oli remontissa. Uintimahdollisuus piti olla, joten jatkoimme Kuusamon Holiday Clubiin. Melkoisia lapinkävijöitä, tiedän! (Ja teknisesti ottaen Kuusamo taitaa olla Lapin ulkopuolella.) Kuusamossa viihdyimme pari yötä, kävimme niinikään päiväreissulla Pienellä Karhunkierroksella ja ihmettelimme myös Kiutaköngästä. Yhtenä matkailuvinkkinä mainittakoon Kuusamon Suurpetokeskus. Siinä missä Korkeasaaressa nalleja ihaillaan kaukaa kaiteiden takaa, Kuusamossa karhut pääsee näkemään todella läheltä. Ihan varma en ole, missä määrin paikka täyttää villieläinten pidolle asetetut vaatimukset, mutta karhun näkeminen käsivarren mitan päästä on kyllä vaikuttava kokemus. Toisessa postauksessa olen kirjoittanut tarkemmin ulkoilu- ja retkeilymahdollisuuksista Kuusamossa.
Olisi kiva tehdä nyt vielä syyslämpimien aikana pieni retki poikien kanssa vaikka Nuuksioon ja kokeilla myös maastossa yöpymistä. Haaveena on, että tulevina vuosina päästäisiin kunnon vaelluksille koko perheen voimin. Ajattelin, että tämä postaus saattaisi olla ajankohtainen niille, jotka suunnittelevat ruskaretkeä Lappiin – pohjoisen ruska on tyypillisesti parhaimmillaan syyskuun puolessa välissä, säät tietysti vaikuttavat vähän. Ja talvikin on tulossa. Levi ja Ruka olivat kasvaneet aika lailla viime näkemästä. Oikeastaan vasta nyt tajusin Lapin talvimatkailun volyymin. Laskettelua pitäisi kyllä ensin käydä treenaamassa täällä etelän hiihtokeskuksissa – omat laskettelukokemukset ovat edelliseltä vuosikymmeneltä ja pojat eivät ole olleet rinteessä ollenkaan.
Onko joku suuntaamassa vielä tänä syksynä pohjoiseen?
Ihanat maisemat! Me olemme käyneet samoissa maisemissa kerran vuodessa, mutta kevättalvella. Nyt parina viime vuotena ei olla päästy, kun muutettiin ulkomaille.
Laskettelukeskuksissa on tosi hyvät laskukoulut lapsille (toki myös aikuisille), niin että minusta voi myös hyvin aloittaa harrastuksen Lapissa. Meillä on kokemusta laskettelukouluista Ylläksellä ja Oloksella, tosin yksityistunneista, mutta lasten viikko-ohjelma on näyttänyt myös Ylläksellä hyvältä. Ylläksellä lapset ovat olleet myös rinnepäiväkodissa.
Olemme ahkerasti retkeilevä 1-lapsinen perhe ja lapsi on 7-vuotiaasta asti ollut (kesäisillä) Lapin vaelluksilla mukana. Toki tottunut lyhyempiin retkiin jo sitä ennen. Eka vaellus oli vajaa 4 päivää, tosin Muotkatunturin erämaassa, jossa ei edes ole autiotupia, toinen keikka olikin sitten jo ihan kunnon rykäisy eli Hetta-Pallas ja seuraavana vuonna 8 päivän Saariselän vaellus. Kun perusasiat ovat kunnossa – kunnolliset varusteet, riittävät eväät välipaloineen – niin mielestämme lapsen kanssa voi ihan huoletta retkeillä. Mennään lapsen ehdoilla eikä tehdä vaelluksesta mitään extreme-suoritusta. Haluan tällä kommentillani kannustaa vaativampiinkin retkiin lasten kanssa. Ja teltassahan huonompiuninenkin lapsi yleensä nukkuu tukin lailla, kun on raikkaassa ilmassa oltu koko päivä ja nähty kaikkea normikaupunkielämästä poikkeavia juttuja ympäristössä!