Nyt kun lentomatkailu on nostettu ilmastokeskustelun ytimeen, moni on suunnitellut viettävänsä kesäloman kotimaassa ja sen lähialueilla. Näin ainakin päättelin niistä viesteistä, joita sain teiltä viime viikon aikana, kun kiersimme Lappia ja Pohjois-Norjaa autoillen. Eihän automatka pohjoiseen mikään uusi idea ole – itsekin muistan lapsuudestani pari kaasukeittimen ja soputeltan tuoksuista reissua, joilla soitettin c-kasetilta Juice Leskisen Yölentoa (osaan vieläkin albumin kaikki sanat ulkoa). Jotain uutta nostetta arktisessa matkailussa kuitenkin on ja se näkyy kesällä erityisesti Norjan puolella.
Olimme viimeksi kaksi vuotta sitten automatkalla Lapissa ja tuolloin Norja jäi aikataulujen vuoksi näkemättä. Tällä kertaa ajoimme reittiä Vantaa-Oulu-Levi-Alta-Tromssa-Kilpisjärvi-Oulu-Vantaa. Kilometrejä kertyi viikon aikana 3 200 ja päivässä ajoimme 4-7 tuntia. Välissä pidettiin kyllä runsaasti taukoja, jotta takapenkin meno pysyisi aisoissa. Menomatkalla Hetassa tapasimme vanhan ystäväni Hannen, joka on karistanut etelän pölyt ainakin toistaiseksi jaloistaan ja ryhtynyt yrittäjäksi Lappiin. Hannelta saimme hyvät vinkit Altaan ja Tromssaan ja jaan teillekin parhaat palat tässä jutussa.
Halusimme säilyttää reissussa joustavuuden, emmekä olleet varanneet majoituksia etukäteen. Suomen puolella tämä toimii hyvin, sillä Pohjois-Suomen hotelleissa tuntuu olevan hyvin tilaa tähän aikaan vuodesta. Monissa paikoissa voi kuitenkin olla kesäsulkuja ja esimerkiksi kylpylöissä tehdään remontteja off-seasonina. Sen sijaan Norjan puolella on ruuhkaisempaa ja sekä Altan että Tromssan hotellit olivat lähes täynnä. Kaupunkien ulkopuolelta voi kuitenkin löytää kivan mökkimajoituksen. Altassa yövyimme viehättävässä Alten Lodgessa, josta Hanne oli meille vinkannut. Meillä oli tuollainen pienempi sivumökki, mutta koska tilukset olivat muuten tyhjät, pääsin nauttimaan aamuteet ison huvilan terassilla. Tämä paikka sijaitsee parinkymmenen minuutin ajomatkan päässsä keskustasta, ja ikkunoista aukeaa kauniit näkymät vuonolle.
Plan B:nä meillä oli mukana teltta ja yövyimme siinä kerran Kilpisjärvellä.
Lienee makuasia, haluaako varata majoitukset etukäteen. Itse arvostan joustavuutta ja tällä reissulla se tulikin tarpeeseen. Olimme näet alun perin suunnitelleet kiertävämme reitin päinvastaiseen suuntaan, mutta koska alkuviikolla oli niin koleaa ja sateista, päätimme jättää Kilpisjärven loppuviikolle. Tämä osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi ja pääsimme kiipeämään Saanalle kirkkaassa ja lämpimässä säässä. Toisaalta Tromssassa majoituksen kanssa meni melkoiseksi säätämiseksi ja vaikka lopulta saimmekin ihan kivan hotellin keskustasta, olisi varauksen kanssa kannattanut olla aiemmin liikkeellä.
[stnsvn-col-row][stnsvn-col-3]
[/stnsvn-col-3][stnsvn-col-3]
[/stnsvn-col-3][stnsvn-col-3]
[/stnsvn-col-3][/stnsvn-col-row]
Altassa kannattaa tutustua Alattion kalliokuviin, jotka on nimetty yhdeksi UNESCO:n maailmanperintökohteista. Kivikaiverruksia on oikeastaan hyvin laajalla alueella ja useassa kohteessa, mutta parhaiten esihistoriallisen kosketuksen saa Alattionvuonon maisemissa. Leveillä pitkospuilla kulkeva reitti soveltuu myös pienille lapsille ja rattailla kuljettavaksi.
Tromssaa kuvaillaan Pohjolan Pariisiksi, mutta itse vertaisin sitä pikemminkin rentoon ja merelliseen Amsterdamiin. On tosiaan hieman yllättävää, että kapeiden vuoristoteiden päässä on niinkin iso ja monipuolinen kaupunki. Rakennuskannassa on paljon vanhaa kalastajakaupungin tunnelmaa ja ostoskeskusten sijaan löytyy viehättäviä kivijalkaliikkeitä ja -ravintoloita. Pojat pitivät vierailusta Polaria-keskuksessa, jossa pääsee ihmettelemään paikassa asustavia hylkeitä ja arktista merielämää akvaarioissa (itselleni tuli vangituista hylkeistä hieman ahdistunut olo, olkoonkin että ne on alun perin pyydetty tutkimustarkoituksiin). Jos kaupungissa viihtyy pitempään, ehtii myös varata pikaveneristeilyn merelle tai matkustaa kaapelihissillä Storsteinen-vuoren huipulle.
Silti parasta olivat upeat maisemat, lumiset vuorenhuiput, vesiputoukset ja kirkasvetiset vuonot, joita en millään pysty vangitsemaan valokuviin. Kannattaa varata aikaa maisemien ihasteluun ja pysähtyä vaikka keittämään kahvit tienposkessa. Tie Altasta Tromssaan on aivan huikea, mutta myös matka Hetasta Altaan tarjoaa mielenkiintoisen poikkileikkauksen, jossa Suomen tunturitasanko vaihtuu Jäämerta lähestyttäessä jyrkkiin kanjoneihin. Tämän tien varresta Kautokeinosta löytyy Juhls Silver Gallery, jossa valmistetaan käsityönä upeita saamelaishenkisiä koruja.
Norjasta palasimme Suomeen Kilpisjärvelle, ja kuten todettu, pääsimme kiipeämään Saanalle upeassa säässä. Meillä meni patikointiin ylös ja alas reiluine taukoineen kolme ja puoli tuntia. Kohta 6-vuotias kuopus jaksoi myös kiivetä mukana, vaikka sitä aluksi vähän epäilinkin. Totta puhuen emme käyneet aivan huipulla, koska sehän on sellainen laakeampi alue, jossa tulee nyppylä toisensa jälkeen, mutta riittävän huipulla kuitenkin. Ja vaikkei aivan laella kävisikään, kannattaa ehdottomasti käydä patikoimassa tunturin rinteillä. Sinne näkyi olevan rakenteilla jopa graniittiset portaat ja puolessa välissä matkaa on trampoliini (!), jonka merkityksen ymmärtää sitten kun sinne pääsee. Reitti Saanalle lähtee Kilpisjärven retkeilykeskuksen luota ja tunturista palattua voi palkita itsensä retkeilykeskuksen lounaspöydässä.
Palatakseni vielä lähimatkailuaiheeseen laskin vertailun vuoksi, että hiilidioksidipäästö nelivetoisella bensakäyttöisellä perheautollamme oli koko matkalta n. 640 kg, kun taas pelkät edestakaiset lennot Tromssaan koko perheelle olisivat tuottaneet n. 1 000 kg:n päästön (Finnairin päästölaskuri). Joidenkin lähteiden mukaan lentomatkojen päästö olisi voinut olla jopa 1 900 kg. Matkailun ilmastovaikutusten vertailu ei tietenkään ole näin suoraviivaista, mutta on mielenkiintoista tarkastella suuruusluokkaa. Koko perheen reissu New Yorkiin (josta niin ikään olen haaveillut) puolestaan tuottaisi Finnairin päästölaskurin mukaan 3 500 kg hiilidioksidia. Onneksi kotimassa ja sen ympärillä riittää paljon tutkimista ja Pohjois-Norjastakin jäi vielä näkemättä iso osa, kuten Finnmarkin alue Altasta itään, ja upeaa seutua ovat myös Lofootit Tromssan eteläpuolella. Ehkä sitten tulevina kesinä, tai mikä ettei myös talvina?
