Neljäs makuuhuone on se, mitä aina välillä kaipaan nykyisiin neliöihimme. Kokemusta on tosin siitäkin, että ylimääräisellä työ- tai vierashuoneella on taipumusta muuttua epämääräiseksi varastoksi sen sijaan, että siellä tehtäisiin töitä. Jopa silloin, kun meillä vielä oli työhuone, läppärihommat tehtiin yleensä ruokapöydän ääressä.
No, kaikki tietävät, mitä sitten tapahtui. Erityisesti mieheni työpäivät ovat muuttuneet vahvasti toimisto- ja etätyön suuntaan. Kevät nyt vielä meni kriisiolosuhteissa saman pöydän ääressä, mutta kesän jälkeen ajatus mappivuoresta ruokapöydällä alkoi ahdistaa. Ehdotin, että muuttaisimme toisen pojan huoneen väliaikaiseksi työhuoneeksi. En ole viime vuosina dokumentoinut blogiin yläkerran huoneiden muutoksia, mutta vanha työhuone – se mustaseinäinen – oli siis ehditty muuttaa isoveljen huoneeksi siinä vaiheessa, kun hän meni kouluun. Pikkuveli jäi asumaan vanhaan lastenhuoneeseen. Poikien huoneet olivat kuitenkin koko ajan vähällä käytöllä, sillä käytännössä leikit ja pelit tapahtuivat aina yläaulassa. Läksyt puolestaan on tehty – missäpä muuallakaan kuin ruokapöydän ääressä.
Muutos ei ollut suuritöinen. Pojille hankittiin parvisänky isoveljen huoneeseen. Isoveljellä käytössä ollut pukkijalkainen työpöytä ja työtuoli siirrettiin uuteen työhuoneeseen ja täydennykseksi hankittiin Ikeasta Galant-laatikosto ja Evedal-pöytävalaisin. Huoneen tähtiseinät, karttajuliste ja puputaulutkin ovat peruja vanhasta lastenhuoneesta. Tässä vaiheessa ei tunnu tarkoituksenmukaiselta lähteä sisustamaan työhuonetta kovin perusteellisesti, sillä uskon tilanteen kuitenkin olevan jossain määrin väliaikainen. (Mikäli ei ole, täytyy kai ryhtyä katselemaan suurempaa kotia, sillä loputtomiin pojat eivät taida kerrospunkassa viihtyä.)
Yksi isompi muutos kuitenkin tehtiin. Lastenhuoneessa oli alunperin Ikean 35 senttiä syvä Pax-liukuovikaapisto. Seinässä on siinä kohtaa syvennös, johon kaappi joten kuten istui. Vaatesäilytystä ajatellen normaalisyvyinen kaapisto on kuitenkin kätevämpi, joten ikealainen purettiin ja tilalle rakennettiin uusi, syvennökseen sopiva liukuovikaapisto. Käytännössä se koostuu päädyssä olevasta MDF-levystä, Elfan sisusteista sekä lattiasta kattoon ulottuvista mittatilausliukuovista. Niiden tilaamisessa olikin vähän päänvaivaa. Meillä on muualla talossa ohutkehyksisiä Kirenan peiliovia, mutta kun Kirena myytiin Elfalle, kyseisen oven valmistus lopetettiin. Onneksi sain teiltä lukijoilta Instagramissa paljon vinkkejä muiden valmistajien vastaavista ovista, kiitos paljon niistä! Päädyimme tilamaan Lakeus Designin Kauhajoella valmistetut ovet, jotka ovat lähes identtiset muissa huoneissa olevien ovien kanssa.
Liukuovikaapistossa on säilytystilaa työhuoneen tavaroille – toinen puoli on rakennettu pikkuveljen vaatesäilytykselle sillä ajatuksella, että hän vielä joskus palaa huoneen asukkaaksi.
Yllä vielä pari arkistokuvaa työ- ja lastenhuoneiden aiemmista inkarnaatioista. Muistatteko nämä maisemat? Työhuone oli aikoinaan jopa jonkinlainen blogihitti mustavalkoisen sisustuksen ollessa kovasti pinnalla. Ja että meillä on ollut pinnasänky ja vauva!
