Leinikkejä ja ryhtiliikkeitä

Tämän päivän terveiset tulevat pirteän keltaisten jaloleinikkien muodossa. Helmikuun viimeiset päivät ovat käsillä, ja maaliskuuhan on jo kevätkuukausi, eikö? Tunnen, kuinka talvihorros alkaa väistyä ja into uusiin projekteihin kodin, opiskelun, blogin ja elämäntapojen suhteen nostaa päätään. Eeva Kolukin kirjoitti Substackissaan, kuinka tammi-helmikuu on hänelle vuoden väsynein aika, ja uskon, että moni lukijoista nyökytteli mukana. Tammikuun alun ryhtiliikkeet eivät ole tuntuneet itselleni koskaan ajankohtaisilta. Pikemminkin koen syyskesän niille otolliseksi, silloin on valoa, lämpöä ja parhain satokausi terveellisine herkkuineen käsillä. Toiseksi paras ajankohta on maaliskuun alku, kun valo lisääntyy, pahin rospuutto alkaa (Etelä-Suomen nykyilmastossa) väistyä ja tietysti lähestyvä kesäkin saattaa motivoida liikkeellelähtöön.

Keltaisia kukkijoita on myös Cittarin hyllyiltä löytyneessä Hemtexin tiskirätissä. Söpö!

Olen siis tarttunut hetkeen ja saanut tällä viikolla salitreenit pitkästä aikaa käyntiin. Viimeksi taisin käydä tutustumassa kotikuntosalimme painoihin viime kesänä… kerran. Nyt on tullut istuttua töissä niin paljon, että se tuntuu selässä ja hartioissa. Kehoa on pakko alkaa huoltamaan muullakin tavoin kuin kävelylenkeillä, eikä minua haittaisi vyötärön kaventuminenkaan. Tuntuu, että terveellisestä ruokavaliostakin on helpompi pitää kiinni, kun treenipuoli on kunnossa. Mutta sikäli kun olen nopea innostumaan, olen myös nopea kyllästymään – tulee sairastelua tai jotain muuta kuprua ja treeni-into helposti lopahtaa. Lisää saliharrastuksestani kuulette siis vain siinä tapauksessa, että tästä tulee jotain paria viikkoa pitkäkestoisempaa.

Joko siellä on keväisiä virtauksia havaittavissa?