Luin joskus kesällä Jodelin blogikanavalta (hei, olen aikaani seuraava nainen) kommentin raskaana olevista bloggajista. Siinä sanottiin suunnilleen, ettei mikään ole niin tylsää kuin viimeisillään raskaana olevan bloggaajan sisällöt. Kallistun olemaan samaa mieltä kommentoijan kanssa. Tässä vaiheessa sitä käpertyy sisäänpäin ja hyvin vähän tulee liikuttua kodin ulkopuolella. Askel painaa, hengästyttää, ei ole mitään päällepantavaa ja tuntuu, että ihmiset tuijottavat. Kotona tulee häärittyä senkin edestä. Yritän epätoivoisesti siivota ja järjestellä ja saada maailman valmiiksi ennen vauvan syntymää. Joko touhussani on jotain hormonaalista tai sitten se johtuu vain siitä, että olen neljän seinän sisällä päivät pitkät. Aika vähän saan kuitenkin aikaiseksi ja lopulta lysähdän sängylle lepäämään.
Iltaisin mies pitää kättä vatsallani tunteakseen vauvan liikkeet ja puhumme siitä, miten odotamme saavamme pienen syliimme. Välillä iskee kuitenkin hirvitys, mitä olen tullut tehneeksi ja miten perusteellisesti elämäni taas muuttuu. Osaanko, pärjäänkö, taas pitäisi revetä joka suuntaan ja huolehtia niin monen hyvinvoinnista. Olen tehnyt elämässäni monenlaisia suunnanmuutoksia ja saanut niistä sekä kauhistelua että ihailua osakseni, Se mitä aina olen halunnut sanoa on, että mikään ei tule ilman epäilystä. Kun yhden valitsee, toisesta luopuu. Lopulta valinnoista muodostuu elämä, jonka palasista ei voisi kuvitella yhdenkään puuttuvan.
Kun ähistelen ja voihkin sohvalta noustessani, mies kyselee, joko lähdetään. Ei, ei oikeastaan mitään merkkejä. Suunnittelevana ja kalenteroivana naisena epätietoisuus tulevasta on suunnilleen pahinta mitä tiedän. Mutta jokainen päivä on päivä lähempänä vauvan syntymää. Huomenna on tiedossa taas yksi kontrollikäynti, ehkä siellä tulee jotain vastauksia.
Parasta juuri nyt: Ikean Bjällven-kylpytakki ja Estelle & Thildin miedosti vaniljalta ja mandariinilta tuoksuva vartalovoide.
Hyvää uutta viikkoa teille kaikille sinne ulkomaailmaan!
Hei Liisa!
Minusta viimeisillään raskaanaolevien kuulumiset ovat mielenkiintoisia. Se on kuitenkin niin spesiaali olotila.
Kirjoittelinkin, että odottelen vauvaa kanssasi samoihin aikoihin. Nyt kirjoitan tätä synnyttäneiden vuodeosastolla. Meidän pieni ehti maailmaan varsin valmiina vähän päälle 37 viikkoisena. Synnytys alkoi vesien menolla, ja kun se ei tuntunut etenevän, vauhditimme kulkua aku-painannalla. Siitä 3 tunnin päästä vauva oli jo sylissäni! Tässä sinulle ja muillekin mahdollisesti kiinnostuneille linkki:
http://www.babyidea.fi/aidille/akupainanta.html
Hetken painelun jälkeen alkoivat todella voimakkaat ja säännölliset supistukset, vaikka sitä ennen niitä oli odoteltu jo 7h salissa.
Minuakin muuten mietitytti etukäteen, että kuinka tämä uusi vauva sekoittaa kuviot, mutta kun hän syntyi, tajusin ettei hän mitään sekoita. Hän täydentää! Ihana pieni, joka meidän perheestä vielä puuttui.
Onnea sinulle synnytykseen ja kaikkea hyvää uuden pienen kanssa!
-Laura
Hei Laura ja ihanaa että tulit kertomaan uutiset! Suuret onnittelut pienestä. Itsekin toivoisin nopeaa synnytystä! Pitää tutustua tarkemmin tuohon akupainantaan. Edellisessä synnytyksessä muuten eräs asiaan perehtynyt kätilö laittoikin minulle akuneulat, kun suopistukset käynnistyksen jälkeen hiipuivat. Ja se tosiaan auttoi käynnistämällä suoistuksen uudelleen, vaikka olinkin hieman skeptinen.
Toivottavasti pääsette pian kotiin. Pieni tuli osaksi perhettänne, näin sen pitääkin olla<3
Kiitos onnitteluista! Pääsimme eilen kotiin (vauva oli 2vrk vanha), ja se on ihanaa❤️
Olipa kiva lukea, että teilläkin on käynnistys luvattuna. Meilläkin oli, mutta vasta melkein 3 viikon päästä, eikä vauva jaksanut sinne asti odotella. Suosittelen lämpimästi niitä akupainanta-pisteitä, kun niiden aika tulee. Kyllä niissä joku voima piilee. Toivon sinulle hyvää synnytyskokemusta ja toivottavasti kaikki menee sujuvasti! Onnea matkaan❤️