Talossamme suuri osa ikkunoista on korkeita, lähes lattianrajaan ulottuvia. Mielestäni kaunein niistä sijaitsee makuuhuoneessa. Kauneus tulee siitä, että näkymä avautuu pieneen metsikköön. Näitä maisemia katsellessa ei välttämättä uskoisi, että asumme yhdellä tämän taajaman keskeisimmistä paikoista.
Iso ikkuna on on kuin taulu, jonka kuva vaihtuu vuodenajan mukaan. Näin syksyllä ruskaan aikaan se on kenties kauneimmillaan. Toisaalta pidän paljon myös talvisesta, mustavalkoisesta maisemasta. Kesäisin aamuaurinko herättää paistamalla suoraan sänkyyn, jos sälekaihtimia ei ole suljettu. Pääasia on, että ikkunasta ei tarvitse katsella sisään naapurin makuuhuoneeseen. Vaikka välillä muistelenkin kaupunkiasumista kaiholla, en kaipaa yhtään sitä symbioosia, jossa vastapäisen talon asukkaiden kanssa tuli väkisinkin elettyä!
Tällaisia kuvia, joissa näkymä ikkunasta oikeasti erottuu, on muuten yllättävän vaikea ottaa ainakin silloin, jos yrittää saada samaan aikaan myös sisätilat kauniin valoisiksi. Yleensähän ikkuna palaa puhkivalkeaksi. Tänään oli kuitenkin vähän utuinen ja hämärä sää, joten kuvaaminen oli helpompaa. Säädin jälkikäteen sisätiloja valoisammiksi, mutta yritin kuitenkin samaan aikaan säilyttää pilvisen päivän kotitunnelmat. Tiedän, että olen jossain määrin tunnettu – ehkä jopa pahamaineinen – supervaloisista kuvistani, mutta viime aikoina ylivalottaminen on alkanut maistua puulta. Se jotenkin latistaa kuvat. Haluaisin ottaa kuvia, joissa on kaunista valoa mutta myös varjoja. Muutenkin tuntuu, että siinä missä blogin alkuaikoina opin nopeasti kuvaamisesta paljon uutta, nyt kehitykseni on lähes pysähtynyt. Osaksi syytän pieneksi jäänyttä järkkäriäni ja objektiiveja. Uudesta kamerasta olen haaveillut jo yli vuoden mutta aina on hankintalistalla ollut jotain tärkeämpää. Myös uusi kuvankäsittelyohjelma voisi antaa potkua kuviini – olisiko aika siirtyä iPhotosta Lightroomiin?
Teillä on juuri se täydellinen päiväpeitto, jota olen etsinyt. Mahtaisiko tuollaisen löytää vielä jostain?
Ei varmaankaan tule yllätyksenä, että tulen suosittelemaan Lightroomia. Vaihdoin siihen ja raw-kuvaamiseen vuoden alusta 6d:n myötä enkä ole hetkeäkään katunut – päinvastoin! Lightroomista saa muuten ladata kuukauden ilmaisen kokeilujakson, ja opiskelija- tai opettajastatuksella siitä saa hyvän alen. Just tuo ikkunoiden valotuksen korjaus jälkikäteen onnistuu sillä hyvin kun ottaa kuvat vähän vähemmällä valotuksella. Jälkikäteen vaan korjaa varjokohdat ylemmäs ja kirkkaat kohdat niin alas kuin mahdollista.
Tuo teidän ikkuna on kaunis!
What she said!
Lightroom antaa ihan mahtavasti mahdollisuuksia kuvien jälkikäsittelyyn ja en tosiaankaan vaihtaisi sitä ja RAW-kuvia enää pois.
En muista, mikä kamera sulla oli, mutta muutaman viimeisen vuoden aikana on tapahtunut ihan mieletöntä kehitystä esimerkiksi siinä, millaisilla ISO-arvoilla tulee vielä kohtuullisen laadukkaita kuvia. Ja kun kuitenkin kuvaat paljon sisustuskuvia ja teillä on nuo isot ikkunat, niin suosittelen kyllä täyskennoista kameraa. Saat enemmän sitä dynamiikkaa käyttöön. Tän voisi varmaan ilmaista jotenkin ammattimaisemmin, mutta viittaan just siihen, että kuvaan saa enemmän skaalaa tummien kohtien ja kirkkaiden välillä. Ei pala enää puhki, eikä mene tukkoon. 🙂
Kotisi näyttää todella kauniilta ja viimeistellyltä, loppuun asti harkitulta. Olette jaksaneet pysyä ytimessä koko ajan, eikä missään ole niin sanotusti karannut lapasesta tämä sisustamisen ihanuus!
Mutta yhtä asiaa haluaisin kysyä, ja tiedän että se kuullostaa kornilta… Miten teillä hoituu isojen ikkunoiden peseminen? Minulla on myös isoja ikkunoita, ja ongelmani on ettei ikkunalasit ollenkaan pysy kirkkaina. Asun paikassa, missä on paljon liikenteen tuomaa pölyä, sekä puista tulevaa siitepölyä. Lisäksi ikkunoiden väliin ilmestyy jatkuvasti hyönteisiä ja hämähäkkejä, vaikka kuinka on tiivistä tavaraa olevinaan. Muutamassa viikossa näyttää ikävän homssuiselta, mutta en jaksa jatkuvasti ottaa isoja ikkunoita auki ja pestä niitä. Mites teillä?
On kyllä mahtava ikkuna. Tykkäisin itsellekin, jos talomme ei olisi niin tiiviisti ympäröity naapureilla 😀
Ihana makuuhuone ja sen ikkuna! Onkohan kodissasi mitään huonetta, jota en kehuisi?
-Minna
Ihana tuo maisema makuuhuoneestanne. Mutta itse piintyneenä kesksta-asujana en kyllä millään vaihtaisi tätä asumisen helppoutta tuhonkaan maisemaan…. Makuuhuoneemme ikkunasta näkyy kadun toisella puolella olevan talo ikkunat. Harvoinpa niiistä tulee sisään tiirailtua enkä usko, että sielläkään puolen ollaan koin kiinnostuneita meidän perheemme elämästä. Nimimerkillä : Töihin pitää päästä kotiovelta vartissa ratikalla.
Oi ihana! Varmaan syntyy samanlainen fiilis kuin mitä minulle tämän päivän postauksessani pelloista ja peltomaisemasta. Kelpuuttaisin kyllä tuon teidänkin maiseman. Meillä oli edellisessä kodissa myös metsä reunanamme ja kaipaan sitä todella paljon. Pidimme usein ikkunoita illallakin auki ihan sen vuoksi, että kuulimme metsän ääniä sisällekin. Lintujen iltakonsertot saattavat joitakin ärsyttää, meitä ei. Samoin oli ihana kuunnella tuulen huminaa puissa ja kyyhkyjen kujerrusta. Suomen luonto on niin parasta! <3