Matalan kynnyksen treenaamista kotikuntosalilla

Yritän taas päästä painoharjoittelussa joulua edeltävään rytmiin, jolloin treenasin kotikuntosalillamme kolmesti viikossa. Iän myötä näihin repsahduksiin suhtautuu lempeämmin. On ok, että pidit taukoa, nyt jatketaan. Maanantai on aina hyvä päivä aloittaa, varsinkin kun olin viikonlopun töissä ja minulla on tänään vapaapäivä.

Kotikuntosali tehtiin autotallin nurkkaan viime syksynä. Innoittajana toimi kukas muu kuin seitsenkertainen Mr. Olympia Arnold Schwarzenegger. Luimme mieheni kanssa Terminaattorin omaelämäkerran viime kesänä ja siitä inspiroituneina päätimme panostaa pitkästä aikaa kuntosaliharjoitteluun. Ennen esikoisen syntymää kävimme usein yhdessä treenaamassa uimahallin kuntosalilla, mutta ainakin minulla säännöllinen treenaaminen jäi pitkäksi aikaa lasten tulon jälkeen. Meillä on töissä käytettävissä ilmainen ja hyvin varusteltu kuntosali, jonne olisi helppo livahtaa ennen työpäivää tai sen jälkeen, mutta edes siitä en ole saanut luotua säännöllistä rutiinia. Nyt kynnys on asetettu todella matalalle. Treenipaikalle pääsy vaatii pari askelta pihan poikki. Lapsenvahtia ei tarvita, eivätkä matkat vie aikaa. Salilla ei tarvitse olla sosiaalinen eikä esittelykelpoinen. Siellä saa laulaa tsemppibiisien mukana ja pullistella peileille.

Salin varustelu koostuu lähinnä erilaisista vapaista painoista ja kuminauhoista sekä tangosta, penkistä ja häkistä. Osa on hankittu uusina, osa löytyi käytettynä. Jos vielä jonkin isomman jutun tuonne toisi, hankkisin ehkä taljan, mutta näillä pärjää erinomaisesti. Omissa treeneissäni olen pitkään noudattanut The New Rules of Lifting -kirjasarjan oppeja. Niissä ideana on, että kaikki treenit ovat kokovartalon treenejä. Harjoittelussa keskitytään vapailla painoilla tehtäviin, kehon suuria lihasryhmiä rasittaviin perusliikkeisiin, eivätkä yksittäiset harjoitukset ole kovin pitkiä. (Kirjojen intervallitreenejä en ole tehnyt.) Olin jonkin aikaa myös Optimal Tribe -verkkovalmennuksen jäsen ja huomasin, että Jaakkoloilla oli pitkälti sama treenifilosofia kuin New Rules -sarjassa.

Lihaskuntoharjoittelu on minun lajini, koska se ehkäisee istumatyön seurauksena tulevia vaivoja, auttaa säilyttämään lihasmassaa vanhuuden varalle ja on merkittävä tekijä painonhallinnassa. Pidän lajeista, joita voin harrastaa joustavasti oman aikatauluni mukaan ja kilpailla lähinnä itseni kanssa. Yhdistän kuntosalitreeniin sauvakävelylenkkejä ja olen käynyt aiempien lupausteni mukaan myös treenaamassa taitoluistelua, en kuitenkaan kovin säännöllisesti. En edelleenkään voi sanoa olevani erityisen urheilullinen, mutta jonkinlainen säännöllinen liikuntaharrastus tästä sopasta on muodostunut.

Mites siellä? Pidättekö mielummin hyvin varustelluista kuntokeskuksista vai miellyttääkö autotallin karu rauta?

Lisbet e. on arjen fantasiaa, ikuinen projekti kauniimman kodin, toimivamman vaatekaapin ja sulavamman arjen eteen. Blogia kirjoittaa Liisa - työelämässä luonnontieteiden moniottelija, siviilissä osa-aikainen haaveilija ja kolmen lapsen äiti. Tukikohtana on koti maaseudun ja kaupungin rajamailla.

seuraa blogia

toivelistalla

Sivustollani on mainoslinkkejä, jotka on merkitty tähdellä*. Jos teet ostoksia linkkien kautta, saan niistä pienen komission. Tämä ei vaikuta tuotteen hintaan.

pinnalla juuri nyt

keskustele

8 kommentti(a)

  1. 1.20.20
    Sara said:

    Aivan ihanaa, kun blogissasi oli jo toinen postaus odottamassa. Mutta älä ota paineita tästä ilosta! 😊

    Vastauksena kysymykseen sanoisin, että ihanne on tuolta väliltä. Työpaikallani on suht hyvin varustettu sali, joka ajaa täysin asiansa. Tosin ei sitä mihinkään kalliiseen ykstyiseen saliin voi verrata, mutta se onkin ilmainen. Käyn salilla kaksi kertaa viikossa lounasaikaan, jos vain pääsen. Joskus viikonloppuna kaipaisin kodin lähellä edullista salia, jolla voisi treenata kertalipulla.

    Samaa armollisuutta olen itsekin huomannut iän myötä. Eipä muuta kuin hyviä treenejä! 💪🏼

    • 1.21.20
      lisbet said:

      🙂 Minulla se työpaikan sali ei toiminut. Ehkä yksi syy on siinä, että tykkään tosiaan treenata yksin ja salilla usein oli tuttuja samaan aikaan. Hyviä treenejä sinne, kuulostaa siltä että sulla on niissä hyvä rytmi.

  2. 1.20.20
    tuttiritari said:

    Peruslaiskana liputan ryhmäliikunnan puolesta. Eniten siksi, että joku on potkimassa eteenpäin, kun itse olis jo valmis siirtymään saunaan 😀 Sun sisäinen moti on tosin much better! 😉 Tavotteita?

    • 1.21.20
      lisbet said:

      No ei se moti kauhean hyvä voi olla kun treenipaikka pitää tuoda kotiovelle että saan raahattua peppuni sinne 😀 Mutta yritän. Ryhmäliikuntatunnit tuntuu olevan monelle se juttu, itse taas en ole ikinä saanut niistä kipinää. Tavoitteet on lähinnä pysyä terveenä ja hyväkuntoisena MUTTA jos saisin tuota taitoluisteluharrastusta vähän aktiivisemmaksi niin varmaan punttitreenistäkin tulisi tavoitteellisempaa. Ehkä mussa sittenkin asuu pieni kilpaurheilija…

  3. 1.28.20
    wekehynn said:

    Itellä ollut aikoinaan kotisalikin, mutta silti kävin kunnon salilla kun siellä paino ja laitevalikoimat paremmat. Nyt kunnon romusalilla jossa rautaa riittävästi.
    Ite treenaan kyllä niin intensiivisesti, että pulinat jää vähemmälle, vaikka tietty sosiaalinen jutustelukin on hyväksi..

    • 2.9.20
      lisbet said:

      Jotkut (oudot) kai nauttii siitä kuntosalin sosiaalisesta puolesta 🙂

    • 2.9.20
      lisbet said:

      Kiitos ideasta! Tuolta yläpalkin opiskelu-tunnisteen alta löytyy muita kirjoituksiani aiheesta, mutta ehkä juuri tuosta näkökulmasta olisi syytä kirjoittaa tarkemmin. Muutkin ovat tätä toivoneet, ilmeisesti asia kaihertaa monen kolmi-nelikymppisen mieltä. Näin tiivistettynä suosittelen ensisijaisesti tietysti näkymien laajentamista oman alan sisällä – KTM-tutkinnollakin voi (ainakin minun näkökulmastani) tehdä vaikka mitä! Mutta joskus on tarpeen painaa reset-nappulaa, ovathan työuratkin nykyään paljon pitempiä kuin ennen. Palaan tähän aiheeseen!