Tehdään yksi asia selväksi heti alkuun: minä rakastan internetiä. Se saapui elämääni 90-luvun puolivälissä äänekkään modeemiyhteyden muodossa ja vähitellen avasi minulle ikkunan maailmaan. Siihen asti avartavimmat kokemukseni olivat olleet kirjasto ja Jyväskylään menevä bussi. Rakastan sitä, miten internet tarjosi mahdollisuuden vapaaseen itseilmaisuun. Opettelin näpertelemään kotisivuja Geocitiesissä, minulla oli blogi Livejournalissa ja myöhemmin Bloggerissa. Facebook astui kuvioihin joskus vuoden 2007 paikkeilla, siis silloin, kun kaikki tilapäivitykset alkoivat vielä sanalla ”is”. Lisbet e. -blogin aloitin vuonna 2012 Blogger-alustalla mutta nyt olen blogannut jo kymmenkunta vuotta omassa verkko-osoitteessa WordPressiä käyttäen.
Monikanavaisuus tuli mukaan bloggaamiseen hyvin pian sen jälkeen, kun olin aloittanut tämän blogin. Aluksi tämä ilmeni niin, että blogille perustettiin sivu myös Facebookiin ja postauksia nostettiin sinne. Instagram teki myös tuloaan noihin aikoihin. En ollut Instasta kovin innoissani, mutta päätin seurata joukkoa ja aloin postailemaan sinne säännöllisemmin kesällä 2013. Jossain vaiheessa monilla bloggaajilla oli myös Twitter-kanava, Pinterest, Snapchat, LinkedIn ja mitä vielä. Enää ei riittänyt, että julkaisi blogipostin, vaan sitä piti myös markkinoida somekanavissa ja tehdä someen muutakin sisältöä. Seuraajamäärästä ja tykkäyksistä tuli tärkeä vertailumittari blogimaailmassa.
Ja kun painopiste siirtyi koko ajan enemmän somealustojen puolelle, keikahti vaaka jossain vaiheessa toiseen suuntaan. Blogi ei ollutkaan enää pääkanava, jota markkinoitiin somessa, vaan some (yleensä Instagram) oli pääkanava ja blogi sen lisätuote. Tämä tapahtui joskus vuosien 2017-2020 aikana, jolloin myös vaikuttajamarkkinointi kasvoi voimakkaasti.
Jäin itse tästä kaikesta sivuun, osaksi siksi, että opiskelun, töiden ja perhe-elämän tuoksinassa olin lopettanut kaupallisen bloggaamisen. Blogi oli välillä pitkiä aikoja hiljainen. Monta kertaa ajattelin itsekin, että olen lopettanut kokonaan, mutta kas kummaa, niin ei käynytkään. Palasin aina kirjoittamaan, ja vaikka taukoja on edelleen tullut, 2020-luvulla blogini on kuitenkin ollut varsin aktiivinen. Jonkinlainen lukijakuntakin löytää aina paikalle vuodesta toiseen, vaikka tietysti pienempi kuin bloggaamisen huippuvuosina. Kiitos, että luette!
Instagramin kelkasta putosin viimeistään 2020, kun alusta otti käyttöön reelsit eli kelat eli lyhytvideot, jotka oli kopioitu uhkaavasti kasvaneesta TikTokista. Vaikka pidänkin videosisältöjen tekemisestä (kokeilujani sen parissa löytyy YouTubesta), koin nopeasti vaihtuvien ja ikuisesti selattavien lyhytvideoiden formaatin sellaiseksi, joka ei tehnyt hyvää minun neurologialleni. Aloin pitää pitkiä taukoja Instasta ja saatoin poistaa sovelluksen kännykästäni kuukausiksi. Kun latasin sen takaisin, tunsin kerta kerralta voimakkaammin vieraantuneeni alustasta. Joskus aiemmin Insta oli paikka blogituttavien tapaamiseen, mutta nyt olin ulkopuolinen, joka katseli tuntemattomien ihmisten kuvia. Vain muutaman minuutin selailun jälkeen alkoivat tutut tunteet, riittämättömyys, tyytymättömyys, kateus ja ahdistus nostaa päätään. Mutta oli mukavaakin katsottavaa. Vanha luokkakaveri ala-asteelta, onpa hauska nähdä, mitä hänen elämäänsä kuuluu. Inspiroiva kuva entiseltä bloggajalta. Joku tiedonmurunen, jota en olisi saanut mistään muualta. Ne ovat saaneet minut jäämään.
Minua kuitenkin ärsyttää olla välitilassa. En halua, että jossain digitaalisella alustalla on kummitusprofiili, joka saa ihmiset luulemaan, että olisin aktiivisesti paikalla. Olen jo aiemmin siivonnut someprofiilieni luetteloa. LinkedInstä lähdin kuusi vuotta sitten. Twitterissä minulla oli ”henkilökohtainen asiantuntijatili”, johon kuitenkin lakkasin postaamasta jo vuosia sitten ja jonka sain aikaiseksi poistaa kokonaan viime vuonna. Alustan muuttuminen X:ksi helpotti päätöstä kovasti. Jokin aika sitten kävin poistamassa myös alustalla kummitelleen lisbet e. -blogitilin.
Nyt olen tehnyt päätöksen poistaa blogisivuni Facebookista ja Instagramista. Facebookin henkilökohtaisen profiilin olen ”parkkeerannut” eli siivonnut niin, ettei siellä ole oikeastaan mitään, mutta tunnukset säilytän mm. sen vuoksi, että töissä joudun edelleen käyttämään palvelua. Instagramissa pidän toistaiseksi pienen yksityisen tilin, jolla seuraan lähinnä oikeasta elämästä tuttuja ihmisiä, mutten aio päivittää sitä aktiivisesti.
Ja toki jatkan tämän blogin tekemistä. Tämäkin on sosiaalinen media, tavallaan, joten en voi sanoa lähteneeni sosiaalisesta mediasta. Sitä paitsi jäähän minulle ainakin Pinterest, Spotify ja Youtube. En varmaan edes muista, minne kaikkialle on tullut vuosien mittaan kirjauduttua.
Valinnoillani minun ei ole tarkoitus tuomita niitä, jotka vaikkapa Instagramia edelleen mielellään käyttävät. Tiedän kuitenkin, etten ole ainoa, joka joskus ajattelee, että elämä saattaisi olisi hauskempaa ilman näitä alustoja. Itse olen tehnyt lähtöä niin kauan, että somen merkitys arjessani on lopulta varsin pieni. Elantoni ei ole somealustoissa kiinni eikä blogini lukijamäärä suuresti vaihtele, vaikken postauksiani niihin nostelisikaan. Pääasiallinen syyni lähteä on asioiden yksinkertaistaminen ja se, että somen selaaminen herättää enemmän negatiivisia kuin positiivisia tunteita.
Mutta. Sen lähemmin politiikkaan menemättä en voi kieltää, etteikö viime päivien uutistapahtumillakin olisi osuutta asiaan. Myös Perttu Pölösen kirja Saisinko huomiosi? oli mielenkiintoista luettavaa, ja suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat tarkastella suhdettaan sosiaaliseen mediaan. Hyviä syitä somen käytön vähentämiselle tai jopa lopettamiselle on lukuisia, ja nyt oli se hetki, jolloin katsoin hyväksi toimia.
Kuullaan pian, ehkäpä jotain kepeämpää ensi kerralla.
Postauksen kuvat on julkaistu Instagramissa vuosina 2014-2020.
Rohkea päätös. 🎈En usko, että jäisit mistään paitsi.
Nytpä teen jotain, mitä en oo tehnyt vuosikausiin, nimittäin kommentoin blogiin. 😀 Kuten moni ikätoveri, tykkään tästä hitaammasta somesta. Itse kyllä viihdyn myös Instassa, mutta blogien paluuta olen toivonut kerran jos toisenkin. X:ää en ole avannut enää aikoihin ja kieltämättä viime päivien uutiset tekivät Metasta kanavineen kertaheitolla ikävämmän kokonaisuuden.
Kiva kun kirjoitat tätä, ilahdun joka kert!
Kiitos avoimuudesta ja rehellisyydestä! Jään seuraamaan ja lukemaan blogiasi 🙂
Tämä olikin hyvä sysäys käydä siivoamassa mm. Instasta tilejä, jotka vaan eivät enää resonoi. Olen ehdottomasti myös hitaamman somen ystävä ja seuraan ilolla kaunista blogiasi.
Hitaamman somen ystävänä on ollut ilo seurata päivittyvää blogiasi. On ollut myös ilahduttavaa huomata, että useampi seuraamani vaikuttaja on ruvennut tuottamaan sisältöä mm. Substackin kautta.
Rauhallinen aamu ja kuppi kahvia, kelpaa uppoutua pidempiin teksteihin ja lukea niitä ajatuksella. Just like back in days. 🤗
Edellisiä vahvasti kompaten! Ihana, että jatkat blogiasi. Jaan ajatuksesi somen nopeudesta ja kiinnittymättömyydesta. Yöpöydällä on nykyisin kirja, ei aina niin kiinnostava, mutta voittaa somen selailun.
Kiitos jälleen hyvästä postauksesta. Uskallan väittää, että blogit vielä tekevät ”toisen tulemisen”. Olen itse ollut jo vuosia pois sosiaalisesta mediasta ja tuolloin pois jättäytyminen oli todella radikaalia ja sitä kummeksuttiin kovasti. Mutta uskon, että meitä on koko ajan enemmän ja moni kaipaa hitaampaa (ja ehkä syvällisempää) sisältöä kuin ne parin sekunnin videot ja blogit voivat tarjota sitä. Cal Newportin kirja Digital Minimalism on mainio! On aika karmeaa mitä some ja älylaitteet ovat tehneet keskittymiskyvyllemme ja nythän jo sanotaan, että tulevaisuuden supervoima työelämässsä tulee olemaan keskittymiskyky… Joten kiitos siis tästä hitaammassa sisällöstäsi! Minä ja varmaan moni muukin varmaan lukisi mieluusti myös pidempiä postauksia jos joskus ehdit kirjoittaa.
Onpa kiva kun jatkat bloggaamista! Mukavaa alkukevättä!