Kun huoli tulevaisuudesta nakersi keskiviikkopäivää, ostin itselleni kukkia. Olin etsiskellyt ranunculuksia lähitienoon kukkakaupoista turhaan jo monta viikkoa, joten tällä kertaa en ottanut riskejä. Marssin Stockan pääsisäänkäynnin yhteydessä olevaan kukkakioskiin ja maksoin sieltä löytyneistä leinikeistä tähtitieteelliseltä tuntuvan hinnan. Samalla reissulla kävin hivelemässä Tory Burchin käsilaukkuja ja Tara Jarmonin eteerisiä uutuuksia mutten taaskaan ostanut mitään. Kai te olette nähneet elokuvan Aamiainen Tiffanylla? Ollessaan ahdistunut Holly Golightly pakenee Tiffanyn jalokiviliikkeeseen ihailemaan koruja, joita hänellä ei ole varaa ostaa, sillä:
”It calms me down right away. The quietness and the proud look of it; nothing very bad could happen to you there.”
Stockmannin tavaratalo on minulle paikka, jossa mitään kovin pahaa ei voi tapahtua. Ja toinen paikka on tämä blogi. Jos ottaa kuvan sohvatyynyistä ja ranunculuksista ja käsittelee kuvan Lightroomissa juuri oikealla tavalla, saattaa ajatella, että on oikeastaan aika onnekas saadessaan istua tuolla sohvalla.
Sellaista keskiviikkoiltapäivään, pieniä murheita mutta eteenpäin.
Jos sua yhtään lohduttaa, niin ilostun aina, kun olet ruudussa, ja katson, mitä sulla on päällä! Sit vasta katson säätä. Tulevaisuutta täälläkin vähän mietitään… Tsemppiä ihanalle bloggaajalle!
No lohduttaa 😀 Hassua, kun olen töissä, en osaa itse yhtään ajatella että joku oikeasti katsoo lähetystä jossain. Jep, tulevaisuus. Mitähän meistä tulee isona?
Halaus huoliin. <3
Kiitos <3
Voi miten ihana postaus, Komppaan Marjukkaa, ihailen aina asujasi ja ajattelen miten ihmeellistä on että voin kurkistaa
s i n u n Olohuoneeseesi 🙂 mitä sarjaa maljakko ja lasi on? Tulee joku lapsuudesta tuttu sarja mieleen. Jaloleinikit ovat niin kauniita, etenkin herkän valkoisina.
Kiitos ihanasta kommentista, Tuisa! On hienoa mutta välillä tietysti myös pikkuisen hämmentävää olla ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa monen kanavan kautta ja eri rooleissa. Pidän blogia omana pikku hiekkalaatikkonani, jossa saan järjestää asiat juuri niin kuin itse haluan kun taas töissä rajotteita on paljon enemmän:D Maljakko ja lasi ovat Grapponia-sarjaa, ja varmasti sinulle juuri lapsuudesta tutut. Meilläkin oli tätä lapsuudenkodissa ja aloin itse keräilemään sarjaa viime syksynä. Tässä postauksessa aiheesta lähemmin: http://www.lisbet-e.net/?p=2616
Onneksi on myös ihana koti ja perhe, jonka turviin voi elämän pieniltä murheilta turvautua. Ja upeat kukat ilahduttaa aina!! Täytyy nyt minunkin sanoa, että kiiruhdan aina ruudun eteen, kun kuulen äänesi sieltä :). Olet niin aurinkoinen ja kaunis ja tietenkin on nähtävä mitä sinulla on päällä! Tsemppiä!
😀 Onpa mukava kuulla, että siellä seurataan! Näinpä, viikonloppu omien parissa (ja leinikkejä ihaillessa) on jo saanut mielen valoisammaksi.
Toivottavasti murheesi olvat jo hellittäneet <3
Pieni shoppailu /kaupoissapyörimisterapia tekee aina hyvää! Ja tosiaan myös blogi saa aina murheet unohtumaan 🙂
No vähän <3 Harva asia on niin paha, että se voisi ulottua elämän jokaiselle osa-alueille. Onneksi on näitä turvan saarekkeita kuten koti, Stocka ja blogi:D
Jätän tämän vain tähän <3
Kiitos <3