Viime kesänä asuntomessut olivat ihan naapurissa ja tänäkin vuonna ne tuntuvat läheisiltä, sillä Seinäjoki on mieheni kotikaupunki. Pruukinrannan rakentajien joukossa on monia tuttuja nimiä, ja kun torstaina pääsin tutustumaan messujen tarjontaan, kävi mielessä että olisimmehan mekin voineet. No, emme oikeasti. Meistä ei olisi sellaiseen rutistukseen, mitä messurakentajilta vaaditaan. Mutta pienen raksakuumeen messut kyllä jättivät kytemään. Ajankohta alkaa taas olla sellainen, että uudesta uskaltaa haaveilla. Oma koti on ollut monta vuotta ihan palasina, mutta nyt kun pihakin alkaa olla säädyllisessä kunnossa, on iltapäivisin terassilla istuessa aloitettu lauseita entä jos ja minne sitten?
Minulle messuilla oli kolme kohokohtaa: Päivi Rintaniemen Big Hug -veistoksen näkeminen paikoillaan valmiina ja kiillotettuna (katso täältä videot veistoksen valmistumisesta), vierailu arkkitehti Teemu Hirvilammin piirtämässä messutalo Koskelassa (josta tämän postauksen kaikki kuvat ovat) sekä iltapäivän bloggaajatreffit. Saavuin niihin vähän jälkijunassa mutta ehdin näkemään monia tuttuja kasvoja, terveisiä vain kaikille!
Mistä bloggaajien pöydässä sitten puhuttiin? Ainakin kävi ilmi, että raksakuumetta on ilmassa myös muilla. Oli mukava jakaa ajatuksia aiheesta, mutta se jäi myös askarruttamaan. Miksi sellaiset ihmiset, jotka tuntuvat jo nyt asuvan unelmakodeissa, haaveilevat uuden rakentamisesta? Syynä ei ole nykyisen kodin ahtaus tai muutto toiselle paikkakunnalle eikä rikastumisestakaan voi talokaupoilla oikein haaveilla, sillä rakkaudella rakennettujen omien kotien työtunteja ja materiaalien hintoja tuskin koskaan saa markkinoilta takaisin.
Jos nyt otan ruodittavaksi itseni – miksi oikein haluan rakentaa talon? Vaikka nykyinen ei ole itse suunnittelemamme ja rakentamamme, se on sopivan kokoinen, viihtyisä, hyvällä sijainnilla ja nyt vielä kaiken lisäksi valmis. Jos puuhastella haluaa, riittää tuleville vuosille monia pieniä projekteja. Asumisesta on kuitenkin pikavauhtia tullut itseilmaisun muoto, ja mitä julkisempaa asuminen on (bloggaajat!) sitä vaativampia olemme sen suhteen, että koti heijastelee sitä mitä arvostamme ja mitä haluamme olla. Mutta onko todella kaiken vaivan arvoista ruoskia perheemme irti nykyisestä siksi, että pakettitalomme ikkunoiden ympärillä on rumat kellertävät listat?
Toisaalta – suurimmalla osalla uudelleenrakentajista ei ole sisustusblogia, ja he ovat silti nähneet vaivaa unelmakotinsa eteen. Kyse täytyy siis olla jostain muustakin kuin imagonkohotuskampanjasta. Suurin tekijä lienee rakkaus lajiin, kauniisiin tiloihin ja siihen, miten hyvältä tuntuu tulla kotiin. Ja ehkä mielessä on jokin pieni upgreidaus edelliseen nähden. Jos bloggaajien pöytää on uskominen, kyse on yleensä tontista. Haaveillaan yksityisyydestä (keskustan palvelujen läheisyydessä tottakai) ja kenties veden äärellä asumisesta. Nykyisestä ollaan valmiita luopumaan vain jos tarjolla on todellinen jättipotti.
Meidän tapauksessamme rakentamispohdintoihin on vielä se käytännön syy, ettemme ole lainkaan varmoja, onko loppusijoituspaikkamme täällä Vantaalla tai pääkaupunkiseudulla ylipäätään. Muuttopohdinnat ovat kuitenkin ajankohtaisia vasta muutaman vuoden päästä. Laitan siis pelimerkkini likoon sen vaihtoehdon puolesta, että nykyisessä viihdytään, kunnes tulevaisuudensuunnitelmat tarkentuvat.
Postauksen kuvat: Sofia Rintaniemi.
Tämä asuntomessujen talo on jotenkin todella kaunis ja varmaan senkin takia omaa silmääni miellyttää, kun rakenteilla olevassa omassa talossamme on samaa sävymaailmaa hyvin pitkälti ja materiaalivalinnoistakin taitaa löytyä yhteneväisyyksiä. 🙂 Mistähän saisin tietää mikä tuo keittiön lattialaatta mahtaa olla?
No teilläpä on tulossa upea koti, jos siinä on yhteneväisyyksiä tähän! Dekon katalogin mukaan kohteen laatat ovat ABL:ltä.
Totta, bloggareiden rakennuspohdintoihin on varmasti muitakin syitä kuin jatkuva muutoksenhalu tai pinnallisemmat syyt. Meidän perhe funtsii jo lasten lähtöä, vaikka toki siihen on vielä vuosia aikaa. Markkinoita on silti hyvä katsella ajoissa. Harva kuitenkaan kovin nopeita päätöksiä tekee kotia myydessään.
Tokihan rakennusprojekteihin on monenlaisia syitä ja useimmiten ihan hyviä. Ja sitten on niitä, jotka vain tykkäävät rakentaa 😀
Tuo ihmisen mieli on kyllä niin käsittämätön! Meillä on toinen tupa menossa ja molemmat on meille suunniteltuja, mutta kuitenkin molemmissa on jouduttu rakennusmääräysten takia toipumaan. Eli sen takia ei kuitenkaan unelmien taloja, mutta kummassakaan ei varsinaisesti mitään vikaa. Itse juurikin yksi ilta miehelle sanoin, kun blogeista noita messukuvia katselin, että sitten kuuden vuoden päästä (pojalla ala-aste loppu) voidaan tehdä niin ja näin ja nuon. Tällä hetkellä (parin vuoden asumisen jälkeen) kaikki on kuitenkin edelleen pahasti keskeneräistä ja mieskin on muutamaan otteeseen kironnut, kun aikoinaan vanhan myimme ja aloitimme kaiken alusta. Kaippa se suunnittelu ja unelmointi on vaan niin kivaa, että sitten yksi kaunis päivä kaiken haluaakin taas aloittaa alusta.
Todellakintodellakintodellakin. Vaikka ei ole tätä edes alusta asti tehty, on tässä projektin varrella tullut monesti vannottua että ei sitten ikinä enää. Mutta ihan oikeassa olet, suunnittelu ja unelmointi on kivaa! Ja mites sitä sanotaankaan, ei se päämäärä vaan se matka…
Lempeä, rauhallinen tunnelma Talo Koskelassa, itse suuntaan ensi viikolla Seinäjoelle, odotan messuilta paljon vaikka talon rakentaminen ei olekaan suunnitelmissa. Myös piharakentaminen kiinnostaa, uudet ideat ja toteutustavat, voipi olla ettei yksi päivä riitä kaiken näkemiseen…
Hyvää messureissua! Minäkään en ehtinyt nähdä läheskään kaikkia kohteita pressipäivänä (enkä oikein jaksakaan yhdellä kertaa), joten messuille tulee varmaan suunnattua vielä toisen kerran miehen kanssa. Pihoja pitäisi meidänkin katsella, istutuksia eritoten.