Jos edellisessä postauksessa puhuttiin viisikuisesta vauvasta, nyt vaihteeksi juttua äidistä ja raskauden jälkeisestä palautumisesta. Edellisen kerran kirjoitin aiheesta marraskuun puolivälissä, jolloin vauva oli parikuinen ja olin juuri käynyt jälkitarkastuksessa: Raskaudesta palautumisia 40+.
Kuvituksena tämänpäiväisiä lenkkikuvia Vantaanjoen varresta. Hieman ankeaa, myönnetään. Talvesta on täällä etelärannikolla vain rippeet jäljellä. Mittari näytti nytkin lämpöasteita mutta ilma oli tuulen ansiosta kylmempää, hieman liian kylmää vielä tuolle kevytuntuvatakille. Olin kuitenkin niin iloinen, kun sovitin takkia pitkästä aikaa ja sen vetoketju meni kiinni, että halusin laittaa sen ylleni lenkille.
Alkuvuoden aikana olen tehnyt muitakin löytöjä omasta vaatekaapistani, kun pikku hiljaa yhä useampi vaatekappale on mahtunut päälle. Monia vaatteita en ole pystynyt käyttämään kokonaiseen vuoteen; viime vuonna tähän aikaan minulla oli omasta mielestäni jo havaittava vauvamaha ja katselin vaatekaapin täytettä äitiysvaatesivustoilta. En kuitenkaan ole vielä raskautta edeltävissä mitoissa ja se on ihan ok, onhan synnytyksestä vasta viisi kuukautta. Sekin on mahdollista, etten niihin mittoihin tule kutistumaan, vaan vartalo jää pysyvästi toisennäköiseksi.
Seuraan säännöllisesti kahta lukemaa: joka maanantaiaamu ennen aamupalaa käyn vaa’alla sekä mittaan vatsan ympäryksen sen leveimmältä kohdalta. Kumpikaan arvo ei kerro koko totuutta palautumisesta eivätkä ne ole hyvinvoinnin mittareita; jonkinlainen tapa seurata tätä projektia kuitenkin. Painoa on nyt noin kilo enemmän kuin ennen raskautta ja ympärysmitta navan kohdalla on noin neljä senttiä suurempi. Vatsaa makuulla jännittäessä suorien vatsalihasten välissä navan yläpuolella tuntuu pieni rako, ehkä sormen, puolentoista levyinen. Samalla vatsan keskilinja ei kuitenkaan enää nouse harjanteeksi. Erkauma on siis käytännössä palautunut, joten jäljellä oleva ylimääräinen on pääasiassa nahkaa ja rasvaa.
Päivän edetessä ja aterioita ja nesteitä nauttiessa vatsan pömppö korostuu, mikä on osin normaalia, osin kertoo keskivartalon lihasten heikosta kunnosta. Niissä olisi vielä paljon tehtävää!
Mitä sitten olen oikeastaan tehnyt palautuakseni? En paljon mitään ja vähän kaikkea. Aiemmin kirjoitin, että halusin aloittaa Nordic Fit Mama -verkkovalmennuksen keskivartalon kuntouttamiseksi, mutta viikkojen edetessä kävi ilmeiseksi, etten tule sille raivaamaan aikaa arjestani, joten luovuin lopulta jäsenyydestä. Sen sijaan olen käynyt ahkerasti vaunulenkeillä ja peräti yhden kerran kotikuntosalilla, tehnyt lumitöitä, kantanut lattialla viihtymätöntä vauvaa mukana joka askareessa, käynyt poikien kanssa uimassa, laskettelemassa ja hiihtämässä ja joskus harvakseltaan uhrannut ajatuksen lantionpohjalihaksilleni. Arki on ollut ihan eri lailla aktiivista kuin töissä ollessa, jolloin tulee istuttua tuntitolkulla päätteen ääressä.
Liikunta ei kuitenkaan ole vienyt kiloja, vaan enimmäkseen kiitän siitä joulun jälkeistä ryhtiliikettä ruokavaliossani. Herkuttelut olen jättänyt muutamaan kertaan viikossa, lisännyt kasvisten määrää, korvannut höttöhiilarit täysjyvällä ja pitänyt ateriarytmin säännöllisenä. Ihan perusjuttuja siis. Hyvänä mallina on toiminut ruokavalio, jota noudatin raskauden loppuvaiheessa raskausdiabetesdiagnoosin saatuani. Aivan viime viikkoina tuntuu vielä tapahtuneen nopeampaa vetäytymistä vatsan alueella, vaikken ole tehnyt mielestäni mitään poikkeavaa. Kenties imetyksen vähenemisellä ja hormonitoiminnan palautumisella kohti perustilaa on osuutta asiaan. Tai sitten vain aika on tehnyt tehtävänsä.
Toivottavasti suotuisa kehitys jatkuu. Töihin palatessa täytyy kyllä kiinnittää huomiota ruokarytmiin ja ruoan laatuun (vuorotyö tuppaa sekoittamaan molemmat) sekä riittävään aktiivisuuteen arjessa. Ehkä alan vihdoin käymään kuntosalilla tai sitten vain iloitsen ulkoilusta valoisissa kevätilloissa. Seuraava etappi tässä raskauden jälkeisessä matkassa on käydä uudelleen sokerirasituksessa ja toivottavasti saada siitä normaalit lukemat. Jossain vaiheessa ajattelin lisäksi käydä omatoimisesti tarkistuttamassa veriarvot, vaikka hemoglobiini oli kyllä jo jälkitarkastuksen aikaan hyvässä nousussa.
Kaiken tämän lenkkeilyn vastapainoksi aion huomenna leipoa pullaa!
Aktiivinen arki on usein paras tapa kuluttaa energiaa kuin itsestään. Kävelylenkit vauvan kanssa ovat myös ihania tapoja liikkua ja samalla rentoutua. Näytät hyvinvoivalta mammalta. Tuo kaikkea kohtuudella on itselleni myös toimiva resepti. Hyviä vaunulenkkejä!
Jep, ei kuureja vaan pitäisi lähinnä muovata sellainen elämäntyyli, jota pystyy ylläpitämään jatkossakin.