Pergolan perään on ehditty jo vähän kyselläkin. Tarkoitus oli ottaa siitä viimeisen päälle hiotut ja stailatut kuvat, mutta jos jään odottelemaan täydellistä kuvaushetkeä, voi olla, ettei sellaista enää tälle kesää tule. Siispä nämä tänään aamuvuoron jälkeen nopeasti otetut yleiskuvat saavat riittää – ja hyvin niistä pergolan mallin varmasti hahmottaa.
Suunnittelu ja toteutus
Rakennelma vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta sen pystytys on silti ollut monivaiheinen prosessi alkaen vuodesta 2016, jolloin pihan kivitöiden yhteydessä valettiin anturat ja metallituet kivetyn terassin nurkkiin pergolan perustuksiksi. Pergolan runko pystytettiin juhannukseksi 2019 mutta rimoituksen teko venähti aina viime syksyyn asti. Kalusteet saatin hankittua tänä kesänä ja mikä tärkeintä, sohvilla on myös ehditty istumaan ja nauttimaan pihasta, joka vihdoinkin tuntuu olevan pääpiirteisesti valmis.
Modernin pergolan designissa inspiraatiota on haettu talopaketin vaakarimoituksista. Rima on tosin hieman paksumpaa kuin talossa käytetty ja rimoituksen tiheys vaihtelee pergolassa sen mukaan, mihin haluttiin eniten näkösuojaa ja varjoa.
Yhdestä nurkastaan pergola on kiinni talon seinässä ja muut nurkat seisovat anturoiden varassa. Kaikki puuosat ovat irti maasta ja yläpalkkien päällä kulkee pellitykset kosteusvaurioiden ja huoltomaalauksen tarpeen minimoimiseksi. Samasta syystä vaakarimat maalattiin kahteen kertaan ennen sahausta ja asennusta.
Kattoa ei ole, ei edes vaakapalkkeja (jotka olisin kyllä halunnut, mutta mies ei suostunut tekemään niitä). Moni on kysynyt, aiommeko laittaa pergolaan jonkin katteen. Mahdollisesti siihen tulee köynnoskasvi, jolle voisi tehdä kasvutuet niin että se leviäisi kattoon. Ajatusta jonkinlaisesta nostettavasta purjekatosta on myös pyöritelty. Pergolan tärkein tehtävä tässä tapauksessa on kuitenkin tarjota näkö- ja tuulensuojaa terassin nurkalle.
Kalusteet vaihteleviin sääolosuhteisiin
Kattamaton terassialue asettaa tietysti suuria vaatimuksia kalusteille. Onneksi terassikalusteiden suhteen on otettu isoja harppauksia viime vuosina ja tarjolla on paljon sekä katseen- että säänkestäviä vaihtoehtoja. Me päädyimme Hillerstorpin Skagenäs-sohvaan ja sarjan sohvapöytään. Alumiinirunkoisen sohvan tyynyjen verhoilu on Olefinia eli tarkemmin sanottuna polypropyleeniä. Materiaali ei homehdu eikä oikeastaan ime itseensä vettä. Vesi valuu nopeasti myös sisätyynyjen läpi. Sohvan kaveriksi hankittu pieni Brafabin jalkarahi on niinikään ulkokäyttöön sopiva.
Sohva on asemoitu kulmasohvaksi mutta sen voi hyvin erottaa myös kahdeksi erilliseksi moduuliksi. Sen paikkaa pergolassa pitää muutenkin vielä testailla: emme halunneet asettaa sitä tuon rimaseinien välissä olevan kulkuaukon eteen, mutta en ole ihan varma tästä nykyisestäkään järjestyksestä. Ihanteellista olisi, ettei mistään suunnasta tarvitsisi katsella selkänojan taustaa. Toisaalta nyt sohvalla on juuri täydellistä löhöillä ilta-auringossa ja katsella istutusaltaiden suuntaan.
Pääsiäissaarilta inspiraationsa saaneen istutusruukkun löysin Pirilän kukkatalosta Helsingin Torpparinmäestä. Jykevissä kasvoissa oli jotain niin vaikuttavaa, että ruukku oli pakko ostaa kulttuurisen omimisen uhallakin.
Mitä mieltä olette pergolasta? Ja hei, kiinnostaisiko teitä sellainen ”koko piha yhdessä postauksessa” -tyylinen katsaus? Ehkä saisin sen kuvattua nyt syksyä vasten.
Hei,
kaunista ja tyylikästä, jälleen kerran! Sinun/teidän näköistä, jos näin uskaltaa sanoa 🙂
Ehdottomasti kiinnostaa koko piha myös.
Kiitos Kaisa! Ennen kaikkea toivon että pergola on tämän talon näköinen, siis että olisi yhtenäinen linja. Olen vähän hukassa, että mikä oikeastaan onkaan ”mun näköistä”, kun vähän väliä huomaan haaveilevani siitä pehmeälinjaisesta maalaistalosta 😀
Hei Liisa,
Upealta näyttää, kuten aina ❤ ”Pääsiäissaari-ruukku” on ihan huippu löytö. Olisi ihana lukea mietteitäsi, myös niistä maalaistalo haaveista ❤
Voi kiitos Paula <3 Maalaistyylisiä haaveita olen hiukan avannut aiemmin ainakin tässä postauksessa: https://www.lisbete.fi/modernin-maalaistyylin-jaljilla/