Yksi Jyväskylän asuntomessujen kauneimmista kohteista oli mielestäni Matti ja Suvi Heikkisen rakennuttama Lakka Kivitalo, jota kuvaillaan esitteissä selkeälinjaiseksi ja ajattomaksi. Noilla adjektiiveilla ei hiihdetä kovin kauas metsään ja kohde onkin kaunis ja toimiva lapsiperheen koti. Kiinnostukseni heräsi, kun näin ennakkokuvissa kohteen ikkunat, niiden puiset kehykset ja umpinaiset vanerikantiset tuuletusluukut sekä oleskelutilojen mäntypaneloidun katon. Tuulahdus tuli vuosikymmenien takaa lapsuudenkodistani, jossa vanhempani edelleen asuvat. Tuo vuonna 1980 valmistunut talo voisi olla mäntypuusisustamisen pyhiinvaelluskohde. Sieltä löytyy mäntypaneloitu katto ja mäntylankkuinen lattia sekä tietenkin mäntypuiset ikkunoiden ja ovien karmit umpinaisine vaneriluukkuineen. Eteisaula on kokonaan paneloitu männyllä, mäntyä on komeroiden ovissa, keittiön kaapeissa ja huonekaluissa. Moni muukin ikäiseni on varttunut kellastuvan puun keskellä, mistä johtunee se, ettei mänty ole ollut rakentajapolven suosiossa viime vuosina.
Vaalea puu on sen sijaan ollut salonkikelpoinen sisustusmateriaali jo muutaman vuoden ajan. Heikkisen talossa yritin haistella, olisiko kotimainen mänty uusi sisustamisen trendi. Kenties, mäntypaneloitua kattoa näkyi messuilla nimittäin muissakin kohteissa.
Onko kohde Heikkinen onnistunut ajattomuuden haasteessa? Se on kaunis ja harmoninen kokonaisuus, jonka osat sopivat hyvin yhteen. Pienissä määrin käytetty puu tuo sisustukseen lämpöä ja kodikkuutta. Itse olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei mitään ajattomuutta ole olemassakaan. Tyylilajien vaihtuessa tietynlainen laatta tai keittiö tai kengän malli on aina jäljitettävissä valmistushetkeensä. Toiset tyylit kestävät aikaa paremmin kuin toiset. Se, että kokonaisuus on alun alkaen yhtenäinen ja kauniisti tehty, auttaa paljon tulevina vuosikymmeninä.
Yllä oleva kuva ei ole Heikkisen talosta vaan vanhempieni kotoa. Vielä muutamia vuosia sitten suunnittelin innokkaasti mielessäni remontteja, joilla talo olisi voitu modernisoida. Nyttemmin näen lapsuudenkotini johdonmukaisena kokonaisuutena omalta vuosikymmeneltään. Sen huonejärjestystä ei ole tarpeen lähteä muuttelemaan tai paneeleita valkolakkaamaan nykytyylien mukaisesti, vaikka toki tietyt tekniset ja rakenteelliset uudistukset ovat vuosien saatossa paikallaan.
Onko lukijoissa muita kasarilapsia, joilla on vahva tunneside mäntypuuhun?
Edit 27.7.: Deko-lehden mukaan talon ikkunoiden ja ovien karmit ovat tammea. Ilmeisesti katossa on kuitenkin käytetty mäntyä.
Mä tykkään myös Heikkisen kivitalosta. Hyvin sanottu, että ajatonta tyyliä ei ole olemassa, toiset tyylit vain kestävät paremmin aikaa kuin toiset.
Niinpä, jos miettii vaikka 60-luvun kotelomekkoja tai sitten kasarikolttuja olkatoppauksineen – kumman pukisit nyt yllesi?
Tein juuri blogiini postauksen äitini kotoa, aika samoilla linjoilla mennään sielläkin.
Kävin lukemassa, mäntypaneelia näytti viljellyn tuttuun tapaan:D
Odotan tosi kovasti tämän kohteen näkemistä, lehtien perusteella se näyttää todella mieluisalta – kas kummaa.. 🙂
;D Mullekin tuli teidän koti mieleen tämän talon yksityiskohdista.
Luinko väärin, mutta ihan kuin Dekon mukaan ikkunat olisivat tammea?
Olet oikeassa; mun Dekossa näyttää lukevan samoin ;D Aika jännä, sillä kun tiedustelin materiaalia talossa olleelta Lunawoodin edustajalta, hän vastasi sen olevan mäntyä. Mutta ehkä siinä meni kattopaneelit ja karmit sekaisin. Kiitos oikaisusta – lisään sen tekstiin!
Mielenkiintoista. Ikkunat ovat todella kauniit olivatpa mäntyä tai tammea. Voisiko olla, että itse ikkuna on tammea, mutta ikkunasyvennyksen muodostamat laudat mäntyä. Ainakin näyttävät kuvien perusteella oksaisemmilta kuin itse ikkuna. Sinänsä harmi, sillä olisi johdonmukaista, jos olisivat samaa materiaalia.