Jenni jätti kommentin aiempaan postaukseen: …tutustuin blogiisi vähän aikaa sitten ja ihastuin teidän ruokapöytään! Se on siis neliö? Mahtuuko 8 ihmistä hyvin syömään, koetko pöydän käytännölliseksi? Olen miettinyt jatkettavaa pöytää mutta nyt mieleni teki tepposet ja neliötä pöytää pitää mennä katselemaan.
Valantin Ruutu-ruokapöytämme on neliö, jonka sivun mitta on 145 cm. Pöydän ympärille mahtuu arjessa hyvin kahdeksan ruokailijaa. Jos kattaa leveämmin viinilasien ja leipälautasten kanssa, tilaa on mukavasti kuudelle. Pidän siitä, että keskelle jää aina tilaa astioille, kukille ja kynttilöille.
Tällaiset neliöpöydät olivat erityisen suosittuja muutama vuosi sitten, mutta nykyään niitä näkee vähemmän. Me ihastuimme pöydässä siihen, että se sopi jetsulleen silloisen kotimme ruokailusyvennökseen. Tosin pian huomattiin, että kahdestaan ruokaillessa pöydän muoto on hieman ongelmallinen. Jos istuimme vastakkain, tuntui että väliin jäi liian pitkä matka. Vierekkäin istuminen tuntui puolestaan hölmöltä. Yleensä kyyhötimme pöydän nurkan molemmin puolin, jolloin jouduimme istumaan sivuttain toisiimme nähden. Toisaalta joka kerta, kun meillä kävi vieraita, onnittelin itseäni riittävän suuren ruokapöydän hankkimisesta.
Nykyään pöydän ääressä istuu päivittäin neljä ruokailijaa, eikä ala enää tunnu liian isolta. Onneksi tässäkin kodissa on sille sopiva paikka. Neliöpöytää harkitessa kannattaa kyllä mittailla tila tarkkaan, sillä monet nykykotien pohjaratkaisut on suunniteltu suorakaiteen muotoiselle neljän tai kuuden hengen pöydälle. Ruokapöydän etäisyydeksi seinästä suositellaan 80 senttimetriä – meillä tästä on tingitty ikkunan puoleisella seinällä, jossa etäisyys on vain 50 cm, mutta toisaalta kulkuväylää ei tarvitse sille sivustalle jättää. Suorakaiteen muotoisen pöydän voi myös melko mukavasti sijoittaa pääty seinään kiinni, mutta neliöpöytä näyttää vastaavasti sijoitettuna yksinkertaisesti hölmöltä.
Tuolivalinnoissa kannattaa niin ikään olla tarkkana. Jopa Valantin omissa tuotekuvissa pöytä on usein yhdistetty mielestäni liian raskastekoisiin tuoleihin, joita ei missään nimessä mahdu pöydän ääreen kahdeksaa. Meidän muurahaistuolimme sopivat sirojen teräsjalkojensa ansiosta kaikki yhtä aikaa pöydän alle. Raskaan pöydän kaveriksi hankittiin aikanaan tarkoituksella keveän näköiset istuimet. Teräsjalkaiset tuolit ovat muutenkin lapsiperheessä superkätevät, sillä välillä tuolit vaeltavat leikkien mukana ja jalat kolisevat toisiinsa. Tulisin hulluksi, jos joutuisin koko ajan varjelemaan puujalkoja kolhuilta. Muurahaisten jaloissa ei puolestaan ole jälkeäkään – no, paitsi sormenjälkiä, mutta ne on nopeasti pois pyyhkäisty.
Kiitos kommentista Jenni, sain siitä kivan aiheen blogikirjoitukseen! Oikeastaan tätä postausta inspiroi toinenkin lukijakommentti, joka tuli edelliseen postaukseeni. Vanhojen ideoiden kierrätystä…
Olen aina miettinyt, että eikö ihmisten polvet kolise pöydän alla toisiinsa? Tuossa kuvassakin näyttää, että kulmikkain istuvat osuvat pöydän alla toisiinsa. Vaikea selittää 🙂 Tämä on ainoa asia joka on pitänyt minut vielä kiinni normi tylsässä suorakaidepöydässä.
Kuvassa tuolit on työnnetty kokonaan pöydän alle ja ruokaillessa ne ovat selvästi kauempana pöydästä. Tilaa jaloille siis on. Ainakaan itse en ole koskaan joutunut kolistelemaan polvia vierustoverin kanssa – mutta pitääpä joskus tiedustella pitempijalkaisilta vierailta, miten on!
Meillä on samanlainen pöytä ja elelemme jo kahdestaan. En koe, että on iso. Aamuisin ihana kun on tilaa levitellä lehti, muuten istutaan nurkituksin.
Pöytä on ikkunassa kiinni, jossa välissä kaksi tuolia. Kahdeksan henkeä mahtuu todella hyvin, eikä kolise polvet pöydän alla.
Tuolit meilläkin sirot Juvartin Pisarat. Jalat vaaleaa puuta, istuin ja selkänoja valkea.
Sanomalehden tilaajalle tämä pöytä on varmasti täydellinen, vaikka tabloidiaikaa monessa paikassa jo eletäänkin. Meillä uutiset luetaan sähköisessä muodossa ja pöydällä saattaa ajelehtia parikin läppäriä ja tablettia… Onneksi niillekin on tilaa!
Pisarat ovat ihanat, sopivat varmasti pöydän kaveriksi!
Neliöpöytä on kiva, ja ollut mietinnässä meillekin. Mutta kun omia lapsia on kolme ja vierailla yleensä vähintään kaksi ja usein enemmän, niin kahdeksan hengen pöytä ei riitä kuin omalle poppoolle. Koen että neliönmallista pöytää on hankala jatkaa tai tiivistää istumapaikkoja. Suorakulmaisessa 8-hengen pöydässämme asia on ratkaistu niin, että tarvittaessa jatkamme pöytää lisäpöytälevyllä, jolloin paikkoja on 10-12. Pitkän pöytäliinan alta erilaiset pöydänjalatkaan eivät paljon erotu.
Totta, että tätä pöytää ei paljon jatketa, eikä ylimääräisiä istumapaikkoja ole. Meillä ongelmaa ei ole toistaiseksi tullut, koska kaikki isommat juhlat (lue: poikien syntymäpäivät) ovat kesäpuolella, ja silloin meillä on ollut myös terassin pöytä käytössä.
Neliöpöydässä parasta on se, että keskelle jää kunnolla tilaa ruualle ja kukille. Meillä sama pöytä suorakaiteena, ja sirot seiskat sen parina.
Niinpä, siihen mahtuu vähän isompikin kukka-asetelma:D
Hei, mietimme myös saman pöydän hankintaa. Meille mahtuisi se myös koossa 160×160. Kumpaa kokoa suosittelet 8 ruokailijalle? Ja onko kiiltävä pinta vaikea pitää naarmuilta suojassa? Se on kieltämättä kauniimpi kuin matta, mutta kumpi mahtaa olla lapsiperheessä parempi vaihtoehto…
Ps. Kaunis koti teillä 🙂
Hei Soile, ja pahoittelut että vastaus viipyi! 160 x 160 on varmasti ruhtinaallinen kahdeksalle. Meidänkin pöydän ääreen mahtuu kyllä kahdeksan ruokailijaa ja arjessa tämä koko toimii loistavasti. Mutta esimerkiksi nyt jouluna, kun tehtiin täysi kattaus kahdeksalle, oli nurkissa vähän vaikeuksia saada kaikki lasit ja aterimet mahtumaan.
Sitä jäin vähän miettimään, että neliöpöytänä 160 x 160 on jo aika iso, ja pöydän keskelle jää paljon käyttämätöntä tilaa. Pöytää pyyhkiessä saa lyhyempi ihminen tehdä tosissaan töitä, että saa myös keskiosan siivottua 😀 Tilasta riippuen kannattaa siis hetki harkita myös suorakaiteen muotoista tai jatkettavaa pöytää. Toisaalta tilan muotohan se on, joka asian ratkaisee, joten jos sopiva paikka on olemassa, niin go for it!
Meidän pöytä on aikanaan ollut korkeakiiltoinen… ja näin kuuden lapsiperhevuoden jälkeen pinta on tosiaan täynnä kaikenlaista pientä ja vähän isompaakin naarmua. Toisaalta annan kyllä pisteet Valantin maalipinnalle, se on kestänyt elämää yllättävän hyvin. Jossain olen nähnyt, että tämän pöydän päälle on laitettu lasilevy suojaksi, mutta itseäni lasipintainen ruokapöytä ei houkuttele. Jos nyt olisin hankkimassa tätä pöytää, valitsisin varmaankin mattavärin. Se on ajattomampi – ja jos trendejä seuraa, korkeakiiltoiset pinnat ovat kaiketi väistymässä.
Mitä tuoleja olette suunnitelleet pöydän kaveriksi?
Hei Lisbet, ja kiitos kommenteistasi. Olemme suunnitelleet Vitran DSR tuoleja mustalla istuimella. Meillä on myös pieniä lapsia, joten täytyy miettiä vielä tuota pöydän pintaa… Minua ei myöskään lasinen pinta miellytä. Tätä meille myyjä Vepsäläisellä ehdotti 🙂
Minua mietityttää myös tuo pöydän koko. Jos pöytä on 160cm niin tosiaan keskellä olevat tarjottavat ovat aika kaukana ruokailijoista. Ja aika harvoin vuodessa tulee tehtyä täysi kattaus 8:lle henkilölle.