Oodi suunnitelmallisille vaateostoksille

Yksi ilahduttava asia tässä pakollisessa koronakotoilussa on ollut, että sitä tulee katsoneeksi tarkemmin, mitä kaikkea oikeastaan omistaa. Pojat ovat löytäneet kaappeihin unohtuneita pelejä ja leluja. Mieheni on pitkästä aikaa tarttunut kitaraan, joka on vuosia majaillut kotelossaan. Ja minä… no, oikeastaan olen editoinut omaisuuteni siinä määrin, ettei minulla ole kaapissa käyttämättömiä yllätyksiä (harkitsen kyllä viikonloppuna ulkoiluttavani rullaluistimiani ensimmäistä kertaa 10 vuoteen). Vaikkapa vaatekaappini osalta tiedän hyvin, mitä se sisältää, vaikkei kaikki olekaan jatkuvassa käytössä. Näissä kuvissa esiintyvä Tory Burchin raitapaita on esimerkiksi saanut levätä pari viime vuotta käyttämättömänä, kun en ole keksinyt, mihin alaosaan sen voisi yhdistää. Viime aikoina vaatekaappia on kuitenkin tullut katseltua uusin silmin ja ilmiselvä ratkaisu alaosaongelmaan löytyi: puserohan sopii mainiosti yhteen Tiger of Swedenin kynähameen kanssa.

Oikeastaan koko tämä postaus on oodi suunnitelmallisille vaateostoksille. Olen vuosien varrella dokumentoinut kaikki tärkeimmät vaate- ja asustehankintani blogiin, ja jokaiselle näiden kuvien pukineelle löytyy oma postauksensa:

Trenssi Burberry: Hiippari pakettipellossa (2012)
Pusero Tory Burch: Lempivaatteen tunnusmerkit (2014)
Hame Tiger of Sweden: Kynähameen paluu (2019)
Matalakantaiset avokkaat Heelow: Kengät, jotka sopivat kaiken kanssa (2017)
Laukku Tory Burch: Uusi koululaukku ja sen kaksitoista kriteeriä (2018)

Puolivahingossa ne päätyivät nyt tähän samaan asuun. Toisaalta se kertoo siitä, että vaatebudjettini ja vaatekaappini eivät ole suuria ja että samat vaatteet ovat käytössä vuodesta toiseen.

Mikä siis on ollut suunnitelmallista?

1. Ajattomuus. Olen mielummin tylsä kuin trendikäs. On kyllä kivaa, jos vaatteessa on jokin juju (kuten nuo vetoketjut puseron hihoissa) mutta pukeutumiseni tähtäin on olla siisti ja klassinen.
2. Väripaletti. Tummansinistä voisi pitää vaatekaappini perusvärinä. Monella turvalliseksi koettu perusväri on musta, mutta omalla kohdallani se on työpukeutumisessa hankala – mustat vaatekappaleet eivät toimi kovin hyvin studiovaloissa ja tv-kuvassa. Tummansininen soveltuu myös mustaa paremmin ympärivuotiseen käyttöön. Yhdistän siihen mieluiten vaaleita neutraaleja värejä ja hentoa roosaa.
3. Nuukailu. En harrasta shoppailua ja heräteostoksetkin ovat onneksi harvinaisia. Vaatekaupoille lähden yleensä tarkka maali mielessä. Tähtään siihen, että hinta-laatu-suhde olisi hyvä, ja tämä toteutuu mielestäni parhaiten ns. keskihintaisten merkkivaatteiden kohdalla. Luksusvaatteissa maksaa usein jostain muustakin kuin materiaalista ja työn jäljestä, ja vaikka halpamuodin puolelta voi tehdä pitkäikäisiä löytöjä, vaatteiden käyttöikä on yleensä lyhyt ja eettisyys arveluttaa. (Rehellisyyden nimissä minun on kyllä sanottava, että minua arveluttaa kaiken ostoskeskuksissa myytävän muodin eettisyys. Hyvämaineisinakin pidettyjen merkkivaatteiden valmistusolosuhteita on vaikea jäljittää, mutta tämä onkin sitten toinen tarina.)
4. Yhteensopivuus. Kynähame on mainio esimerkki vaatekappaleesta, joka taipuu yhdisteltäväksi monen kanssa. Seuraavana ostoslistalla on hihaton (silkki?)toppi, jonka kanssa hameen voisi pukea esim. kesäjuhliin. Myös yhteensopiva jakku/bleiseri olisi mainio, ja sellaista muistaakseni tämän hameen kanssa myytiinkin. Jakut (etenkin Tiger of Swedenin) on yleensä kuitenkin mitoitettu hoikille pitkäselkäisille neitokaisille, joten minun on turha kuvitella ostavani sellaista kaupasta.

Taidan kulkea vastavirtaan, kun postailen kuvia työpukeutumisesta, mutta tällaisia päiväni nyt ovat. Rentouttavaa viikonloppua ystävät! Omalla to-do listallani on ainakin noiden narsissien saattaminen multaan.