Päiväni seitsenviikkoisen vauvan kanssa

Terveisiä täältä olohuoneen lattialta. Ajattelin kirjoittaa, miten päivät nykyään sujuvat noin seitsenviikkoisen vauvan kanssa. Jonkinlainen rytmintapainen alkaa olla hahmottumassa, vaikka päivissä tietysti on paljon variaatiota. Miehen työkuvioihin kuuluu edelleen sekä toimistotöitä että epäsäännöllistä vuorotyötä ja hän on osan illoista poissa tai välillä työreissuilla yön tai parikin; pojat puolestaan ovat arkisin koulussa mutta viikonloppuisin kotona päiväsaikaan. Tyypillistä päivää ei siis ole, mutta yritän hahmotella, millainen se voisi olla.

Klo 7.30: Yleensä laitan herätyskelloni soimaan tähän aikaan. Vauva torkkuu vielä viimeisiä unipätkiään tai saattaa syödä rintaa tai pulloa. Pojat on kuitenkin heräteltävä kouluun. He ovat aika itsenäisiä aamutoimissaan, mutta vanhempaa tarvitaan kuitenkin katsomaan, että mukaan tulee asianmukainen varustus ja että leivän päällä on myös kasviksia sekä lopulta työntämään ovesta ajoissa ulos. Koulumatka on sen verran lyhyt, että aikaoptimistit tuntuvat joskus lähtevän matkaan samaan aikaan, kun ope lähtee liikkeelle opettajainhuoneesta. Jos mieheni on kotona aamulla, saan yleensä loikoilla sängyssä makoisat puoli tuntia tai tunnin ekstraa.

Nousemme tytön kanssa ylös, vaihdamme vaipan ja päivävaatteet ylle. Syön aamupalaa ja katselen aamutelevisiota ja selailen nettiä. Vauva pötköttelee hetken lattialla tai sitterissä ja höpöttelemme yhdessä (meillä nautitaan juuri vauvan ensimmäisistä hymyistä) ja tietysti myös ruokaillaan.

Klo 9-11: Ennen aamukymmentä on jo ensimmäisten päiväunien aika. Joskus vauva nukahtaa sitteriin tai lattialle mutta paremmat unet tulevat, jos pakkaan hänet vaunuihin ja laitan ulos nukkumaan. En yleensä lähde vielä tässä vaiheessa vaunulenkille, vaan käytän vapautuneet käteni aamutoimiin ja pukeutumiseen. Kotona olevalle vanhemmalle on langennut myös tehtäväksi siivota keittiö, pedata sänky ja pistää tuolien selustoille ja lattialle jääneet vaatteet ja tavarat paikoilleen.

Vauva saattaa nukkua useamman tunnin tässä vaiheessa. Kotitöissä riittäisi tekemistä, mutta oikeasti otan nämä tunnit rennosti. Muistatteko kun kirjoitin, miten varaan aamupäivät itselleni? Tämä on edelleen minun omaa aikaani, jos siihen vain suinkin on mahdollisuus. En käytä sitä mihinkään erityisen hyödylliseen vaan omaan hauskaan (mukaanlukien blogikuvien ottaminen ja päivitysten rustaaminen). Edes päiväunia en malta nukkua, vaikka se varmasti tulisi välillä tarpeeseen.

Klo 12-13: Puolenpäivän aikaan syön lounaaksi tyypillisesti jotain edelliseltä päivältä yli jäänyttä. Jos mieskin on kotona, saatamme käydä lounaalla jossain lähiseudulla. Vauva on nukkunut hyvin kaukalossaan näillä reissuilla. Kotona ollessamme hän on aamupäiväuniensa jälkeen hereillä taas tunnin tai puolitoista, kunnes kitinä yltyy uniajan merkiksi. Minusta tuntuu, että olen vasta tämän kolmannen lapsen kohdalla ymmärtänyt, miten vähän aikaa pienet vauvat jaksavat olla hereillä yhtäjaksoisesti. Etenkin esikoisen kohdalla osa ongelmista johtui varmasti siitä, etten osannut laittaa häntä ajoissa nukkumaan. Tämä vauva saattaa nukahtaa itsekseenkin, mutta yleensä hänkin tarvitsee sopivan unipaikan ja vanhemman ohjaamaan uneen pääsyä. Nyt on paras hetki lähteä itsekin ulos nauttimaan päivänvalosta ja raittiista ilmasta vaunulenkin muodossa. Samalla saatan pistäytyä lähikaupassa hakemassa täydennyksiä jääkaappiin. Isommat viikkoruokaostokset tilaan kotiintoimituksena.

Klo 13-17: Alkuiltapäivästä pojat palailevat koulusta ja monesti heillä on kavereita mukana. Meno kotona siis vilkastuu. Vauvaa se ei tosin haittaa, hän tuntuu viihtyvän sitä paremmin, mitä enemmän väkeä on paikalla, ja unetkin onnistuvat hälinän keskellä. Itsekin virkistyn aamupäivän introverttiajan jälkeen. Autan keskimmäistä läksyissä, teen kotitöitä, hoidan juoksevia asioita ja alan valmistella päivällistä. Vauvakin on taas seurana ja hereillä. Isoveljet saattavat viihdyttää vauvaa hetken, ja helpottaa tietysti, jos mies on kotona eikä satu olemaan etätöihinsä uppoutunut. Monesti silti multitaskaan vauvan hoitamisen ja kotityöpaletin välillä – se on elämää. Viiden maissa syödään yhdessä pöydän ääressä.

Klo 17-20: Kuskauksia ei onneksi ole paljon, vaan pojat pystyvät kulkemaan itse harrastuksiinsa. Joinain päivinä pakkaan kuitenkin vauvan kaukaloon ja ajelen kehäteitä edestakaisin harrastuskuskina. Saatan pyörähtää kaupoilla vauvan tai poikien kanssa, kaikenlaista pitää hankkia kasvaville nuorukaisille ja tietysti vauvallekin. Tyttö nukkuu yleensä hyvin näillä reissuilla. Tämä vantaalaisen äidin kotoisa luksus hymyilyttää itseänikin: ajetaan pimeässä illassa kauppakeskuksen parkkiin ja rullaillaan lapsi kaukalossa pitkin ostaria; käydään ehkä ketjukahvilassa syömässä pullat. Välillä pääsen toki illalla liikkeelle ihan itsekseni, mutta ei minulla mitään erityisiä iltamenoja ole enkä sellaisia kaipaa.

Klo 20-23: Vauvan unipätkät käyvät iltaa kohden yhä lyhyemmiksi. Jos mies on kotona, hän saattaa vielä vaunutella iltalenkin tai kylvettää vauvan. Olen pariin otteeseen yrittänyt saada vauvaa yöpuulle omaan sänkyynsä yhdeksän aikoihin, mutta yleensä hän herää nopeasti eikä ole halukas jatkamaan uniaan. Nukkumaanmeno tapahtuukin niin, että kun isoveljet on peitelty vuoteisiinsa, menen itse vauvan kanssa sänkyyn ja vauva ruokailee rinnasta ja pullosta. Joskus pitkienkin hetkutusten ja rinnalle torkahtelujen jälkeen uni lopulta tulee – tyypillisimmin siinä yhdentoista maissa. Sitten käyn itsekin nukkumaan. Jos mies on kotona, jaamme myöhäisillan nukutteluvastuun niin että molemmat pääsevät iltatoimilleen. Käytännössä vauva tuntuu kuitenkin tarvitsevan juuri äitiä ja rintaa nukahtaakseen.

Klo 23-08: Vauva nukkuu kolmen, neljän tunnin pätkissä niin että pätkät lyhenevät aamua kohti. Jos hän on nukahtanut yhdeltätoista, ensimmäinen varikkopysähdys ruokailuineen on klo 2-3 maissa, seuraava yleensä klo 5-6 aikoihin. Tällä hetkellä nukumme perhepedissä, koska se on imetyksen kannalta kätevintä. Muutama yö on nyt mennyt niin, ettei pullomaitoa ole tarvinnut antaa ollenkaan; toivottavasti tämä on merkki myös siitä, että yösyötöt ovat vähenemään päin. Saan tällä hetkellä nukuttua yössä yhteensä kuudesta seitsemään tuntia, mikä tuntuu riittävän päivistä selviämiseen. Toisaalta viime viikkoina olen ollut aiempaa väsyneempi, mistä voi varmasti syyttää sekä vuodenaikaa, hormonaalisten vaikutusten hiipumista että turnausväsymystä. Ehkä olisi vihdoinkin aika ottaa vastaan miehen tarjoama apu ja nukkua yksi kunnon yö putkeen.

Ja sitten valkeneekin jo uusi aamu… Kuulostaako meidän rytmi tutulta?

Nyt yritän tarttua hetkeksi imuriin ennen pizzaperjantain viettoa!