Mennyt viikko ei ollut mitä mahtavin: väsymystä, saamattomuutta, liian lyhyitä yöunia ja tekemättä jäänyt viikkosiivous. Yritin hyvittää sen itselleni kattamalla aamiaispöytään kaikkea kaunista ja unohtamalla pöydän alustaa koristavat ruoantähteet. Ja teinhän minä kuluneella viikolla sitäpaitsi vaikka mitä: öljysin työhuoneen pöytälevyn, ompelin kuvissa näkyvät pellavaiset liinat, toin Plantagenista narsisseja ja jo kahden päivän kuluttua sain ne siirrettyä paperikassista astioihinsa. Taittelin yhden book art -kirjan loppuun ja hankin pojalle uudet petivaatteet. Pitelin mittanauhan päätä saunaremontissa ja kannustin, kun jiirit eivät tahtoneet osua kohdalleen. Hyvähyvähyvä. Suurin syy saamattomuuden tunteeseen piilee liian kunnianhimoisissa to do -listoissa.
Ostin mielestäni aivan valtavan kasan herkkuja virpojia varten. Ajattelin, että täällä uudella alueella lapset saattavat kiertää taloja ahkerasti – iltapäivällä nähdään, jäävätkö suklaat oman väen tuhottavaksi.
Oi miten ihanan ja seesteisen näköinen aamiainen!
Itsekin muuten sorrun liian usein siihen, että mietin vaan mitä kaikkea en ole saanut aikaiseksi, sen sijaan, että huomaisin kuinka paljon olen saanut aikaiseksi!
Niinpä, joskus pitää vain itse taputtaa itseään olalle.
Hei mikä toi mahtava valkoinen pupu on? 🙂 Ihana!
Ellen
Se on tuliainen Saksasta, on kyllä aika söpö tapaus:)
Heh, toi kunnianhimoisten to do -listojen tekeminen kuulostaa tutulta. Mä harvoin saan toteutettua mitään listaamiani asioita ja vaikka listoista tykkäänkin, oon jättänyt niiden tekemisen siis vähemmälle. 😀 Aurinkoista palmusunnuntaita!
Toisaalta mua helpottaa jo listan teko sinänsä. Jos en kirjoittaisi asioita ylös, mielessä pyörisi koko ajan juttuja, jotka ”pitäisi tehdä”. Mutta sit välissä pitäisi muistaa myös lyhentää sitä listaa.
Hei! Minun lapseni ovat jo kasvaneet ja lentäneet pois pesästä. Kukaan heistä ei muista, oliko pöydän alla murusia ja oliko paikat ojossa. Mutta he muistavat pääsiäisaskartelut äidin kanssa, iskän apulaisena olemisen kun tehtiin pikkuremppaa, tai yhteiset ulkoilulenkit kevätauringossa. Lisbet, nauti nyt kun sinulla on pieni (pienet) lapsi ja elät elämäsi parhaita vuosia.Kohta ne ovat hujahtaneet ohi. Anna niiden roskien olla, ne jaksavat odottaa! Valoisaa pääsiäistä…
Kiitos muistutuksesta, Tarja!
voi apuaapua, joudun kohta kieltämään itseltäni nämä sun tämänkaltaiset postaukset koska haluan kaikki sun astiat! 😀
niiiiiiiin kaunista! aurinkoista palmusunnuntaita!
😀 Sun pitää joskus tehdä retki Seinäjoelle Amfora-shoppiin…
Kauniita aamiaiskuvia, niin aurinkoisia! Rupesi kamalasti tekemään mieli kroisanttejakin… Mukavaa palmusunnuntaita!
Kiitos nieinda!
Ihania aamiaiskuvia! Varsinkin kun omani jäi vähän kiireiseksi tänään.
Kaunista katseltavaa!
http://ladyblueisinthehouse.blogspot.fi/
Kiitos!
Niin, kun to do -lista on metrin mittainen, ei mikään tekeminen sitten enää tunnukaan miltään. Ja koko ajan on kiire ja harmistus omasta ”laiskuudesta”. Minua vaivaa tällainen olotila usein silloin, jos on lomalla! Inhaa!!!
Nyt varsinkin on sellainen fiilis, että lista pitäisi saada tyhjennettyä, ennen kuin jään äitiyslomalle. Haha, mikä ei tule onnistumaan. Listan tyhjentäminen pitäisi joka tapauksessa aloittaa karsimalla ja delegoimalla.