Olen vähän mattohullu sisustaja. Vaikka matto ei ole välttämättä sellainen pitkäikäinen sisustusesine, joka seuraa mukana kodista toiseen ja kenties seuraavalle sukupolvelle, on sillä valtava merkitys tilan tunnelman luojana. Minun on vaikea suunnitella muuta sisustusta, jos en tiedä, millainen matto huoneeseen tulee. Suosikkejani ovat erilaiset sileäpintaiset paperi- ja puuvillamatot, jotka tuntuvat miellyttävältä jalan alla ja jotka on helppo puhdistaa imuroimalla.
Pistin Hanna Korvelan matot ensimmäistä kertaa merkille vuonna 2010 Kuopion asuntomessuilla, jossa niitä näkyi lähes joka kohteessa, onhan kyse savolaislähtöisestä tuotemerkistä. Tunnetuimpia lienevät Duetto-sarjan klassiset paperinarusta ja puuvillakuteesta valmistetut matot, mutta Korvela valmistaa mattoja myös villasta, silkistä ja synteettisistä kuiduista.
Olohuoneessa oli aiemmin Woodnotesin 170 cm x 240 cm Avenue-paperinarumatto, jossa minua alkoi vähitellen häiritä se, että se oli hieman liian pieni tilaan nähden. Muuten pidin kyllä Avenuesta valtavasti ja hetken pyörittelin ajatusta, että hankkisin saman maton suuremmassa koossa. Katselin laajasti muitakin merkkejä, mutta yllättävän harva valmistaja tekee riittävän leveitä mattoja – esimerkiksi Formella suurin leveys on vain 160 cm. Lopulta päädyin vanhaan haaveeseeni Korvelan matosta ja olen kyllä lopputulemaan tyytyväinen. Uusi matto on Duetto4-malli koossa 200 cm x 300 cm ja rajaa olohuoneen mukavasti omaksi tilakseen. Suurempi ja paksumpi matto myös vähentää kaikua, jota korkeassa tilassa väkisinkin esiintyy.
Mattoasioita pohtiessa on tullut vatvottua paljon mattojen kellertävän valkoisia sävyjä. Meillähän on tuollainen kylmänharmaa laminaattilattia, kun taas esimerkiksi villamattojen valkoinen on yleensä hyvin kellertävää ja samoin on monien puuvillamattojenkin laita. Korvelankaan puuvillakude ei ole puhtaan valkoista, ja kuvista käy hyvin ilmi lattian ja maton sävyero. Sanotaan kuitenkin näin, että se häiritsee vähemmän kuin kuvittelisi. Eiväthän nuo Ikean nahkasohvatkaan ole aivan puhtaan valkoiset. Luonnonvalkoinen on joka tapauksessa käytössä parempi valinta kuin puhdas valkoinen, jonka puhtaanapidosta muodostuisi helposti melkoinen painajainen.
Avenue päätyi muuten työhuoneeseen, jonne se kokonsa ja värinsä puolesta hyvin sopii. Sen sijaan yläaula on edelleen mattoa vailla, joten mattokaupoilla pyöritään jatkossakin…
Onpa ihanaa, että olet palannut! Kuviasi ja kerrontaasi on kaivattu. Tosin itsekin työssäkäyvänä useamman lapsen äitinä tiedän varsin hyvin sen, että aikaa blogille on haastavaa löytää ja toisaalta harmittaa, jos ei löydy. Sen verran mukava harrastus.
Mattohulluksi tunnustaudun myös! Korvelan matto on kaunis ja sopii teille erinomaisesti, kuten varmasti Avenuekin työtilaan. Meillähän on myös samantyyppinen viileän vaalea laminaattilattia, ja olen monesti tuskaillut eri valkoisten sävyjen riitelyä lattian kanssa.. no nyt lattialla majailee ihan reilusti lämpimän sävyinen vanha Beni Ouarain, eikä kontrasti häiritse yhtään, päinvastoin! Lämpimää luonnonvalkoista kun on niin montaa sävyä, kaunis murrettu luonnonvalkoinen sopii hyvin viileällekin lattialle, kun taas kellertävän valkoisen keltaisuus saattaa korostua ikävästi. Luonnonvalokin vaikuttaa, esim. Ikean blogimatto riiteli omaan silmään lattian kanssa olkkarissa, mutta ilta-auringossa enimmäkseen kylpevään lastenhuoneeseen (jossa myös enemmän mustaa kontrastina) se taas sointuu hyvin.
Innolla täällä odotan kuvia työtilasta ja aulasta, mielelläni lukisin lisää mattopohdinnoistakin. Montaa blogia en itsekään ehdi seuraamaan, mutta tänne eksyn kyllä kiireidenkin keskellä!
Kiitos kommentista M! Niinpä, ei näitä vuosia turhaan kutsuta ruuhkavuosiksi. Siksi onkin niin tärkeää, että on jokin oma pieni juttu, eikö vain? On kyllä ollut mukava huomata, että moni vielä seuraa tätäkin blogia, vaikka olin kevään poissa. Nykyään on niin paljon hyviä ja kauniita blogeja ja lukijoiden aika varmaan yhtä lailla kortilla kuin meidän bloggaajien.
Teidän uusi Beni Ouarain on ihan uskomaton löytö! Eikä mulle tullut mitenkään mieleen, että se riitelisi lattian kanssa. Tavallaan meidän olkkariin tuli nyt vähän pehmeämpi tunnelma ja pidän siitä itse kovasti.
Tuo Duetto on kyllä upea, vaikka sydämeni olen melkein menettänyt Avenuelle. Itse hain tänään uuden Woodnotesin, uniikin Midsummer -värikokeilun. Hih, sehän löytynee kuvistasi Instagramissa! 😉
Unelmoin kyllä juurikin tuollaisesta Duetto-matosta, mutta en 2-vee-tahmatassun vuoksi vielä pysty ihan kokovaaleaa mattoa meille laittaa.
Hihii, haitko sieltä Lapuan outletista? Se paikka on kyllä oikea löytö. Voipi olla, että munkin pitää mennä sinne pian matto-ostoksille. Ajattelin, että kävisin kirjoittamassa pienen jutun blogiinkin.
Duetto on tosi vaalea – myönnetään, aika herkkä lapsiperheeseen. Onneksi suojakäsittely auttaa vähän. Ja olen kyllä vienyt paperinarumattoja rohkeasti pesulaankin, ja hyvänä ovat pysyneet.
Upea matto ja teillä on niiiiiin kaunista! 🙂
Voi kiitos kaunis!