Päivän asu eli dagens, kuten blogeissa aikanaan sanottiin. Rentoa kotiäitimeininkiä ja vanhoja tuttuja kaapin perukoilta, kuten tuo Pelle P:ltä saatu neuletakki sekä äitiysfarkut (edelleen, koska pitää olla huolissaan?). Neuletakin alla oleva musta yläosa on blogilahja, tässä vuodelta 2014 peräisin olevassa postauksessa esittelemäni Black Swanin toppi. Brandi on taidettu jo kuopata vähin äänin, mutta toppi porskuttaa menemään. Se on ihmeellistä märkäpukutyyppistä materiaalia, joka ei tunnu kuluvan eikä kissahtavan millään.
Asun piristysruiske on Beck Söndergaardin ohut puuvillahuivi. Muistan, että nämä tähtikuvioiset huivit olivat blogeissa suosittuja suunnilleen samoihin aikoihin kuin dagens-ilmaisu, mutta minua ei haittaa olla vähän 2012.
Pukeutumiseni väriskaala näyttää jo siirtyneen marraskuun väreihin, mutta vauva hehkuu vielä syksyn sävyissä. Yllä on soma Metsolan setti, lahja ystäväperheeltä. Nyt se alkaa olla sopivan kokoinen.
Vauva on saanut oman leikkimaton. Nyt kun ympäristö on selvästi alkanut kiinnostaa pikkuista enemmän ja katse kulkee kuin rakennustarkastajalla pitkin katonreunoja, tuntui tarpeelliselta hankkia parempaa katseltavaa (ja ennen pitkää myös mätkittävää ja maisteltavaa). Tarjolla olisi ollut vaikka mitä beigensävyistä unelmaa, mutta tosiasia on se, että tällä hetkellä vauvaa kiinnostavat voimakkaat kontrastit, joten valinta kohdistui tähän Tiny Loven mustavalkoiseen mattoon.
Lisäksi olen järjestellyt ristiäisiä, joita vietetään meillä kotona viikon päästä lauantaina. Minulla on tapana stressata tällaiset tilaisuudet ihan pilalle, joten olen tietoisesti yrittänyt rauhoittaa sekä järjestelyt että juhlapäivän. Tarjottavat olen tilannut pitopalvelusta ja astioita tästä perheestä onneksi löytyy. Isu eli minun äitini on lähettänyt postissa etukäteen perheemme kastemekon ja päänkuivausliinan. Mamma on tehnyt tytölle oman kastemaljan, kuten kaikille lapsenlapsilleen. Pappi, kummit ja lähisuku on kutsuttu paikalle. Toivottavasti joku ehtii vähän siivota täällä ennen juhlapäivää.
Kastepöydälle hankin vielä jonkin pienen kukkakimpun tai asetelman. Ilmeisesti nykyään saatetaan teettää myös pieni kukkaseppele vauvalle. En ole aiemmin törmännyt tällaiseen perinteeseen – ainakaan poikavauvojen kohdalla se ei tullut eteen. Ajatus kuulostaa herttaiselta, mutta epäilen käytännön toteutusta: sitä että seppele olisi tyytyväisen vauvan päässä h-hetkellä. Todennäköisesti siinä olisi vain yksi asia lisää hermoiltavaksi, joten luovun seppeleajatuksesta.
Nimeä ei ole täysin päätetty, mutta onhan tässä vielä aikaa…
Ihanan ajaton asu.
Minusta on vaan hienoa, kun käyttöön pääsee 10 vuotta vanha huivi. Sehän on erityisen nykyaikaista, ekologista 🙂
Älä huoli, itse olen käyttänyt aina parisen kuukautta äitiyshousuja. Mitään kiristävää ei ole halunnut käyttää. Vaunulenkit ja imetys ovat sulattaneet vähitellen kertyneet kilot. Olen hoikka, mutta aina olen kerännyt kiloja raskausaikana, söin miten vain. Olen todennut, että niitä on selvästi tarvittu imetykseen 🙂
Toki pitkien vatsalihasten palautuminenkin ottaa aikansa. Voit testata sitä menemällä selin makuulle, polvet koukkuun ja kohota yläkroppaa. Jos navan lähellä tuntuu pystykoloa, niin vatsa
Kommenttini karkasi 🙂 mutta siis jos pystykoloa vatsassa tässä asennossa tuntuu, niin pitkät vatsalihakset eivät ole vielä palautuneet. Eli on aika vielä palautua ennen perinteisiä vatsalihastreenejä. Syviä vatsalihaksia saa kyllä treenata.
Äitiysfysioterapia on kyllä laji, johon soisi enemmänkin Suomessa panostettavan. Raskaus on kuitenkin iso mullistus kropalle ja muistan kuinka lantion asentokin piti etsiä uudestaan. Varsinkin vaunuja työntäessä huomasin tämän.
Joskus luin ruotsalaisia oppaita asiasta ja niissä mm.juoksua suositeltiin vasta 6kk synnytyksestä, koska lantionpohjan palautuminen ottaa aikaa ja liian raju liikunta liian aikaisin voi pahentaa laskeumia.
Tarkistetaanko muuten nykyään ferritiinejä rutiinisti synnytyksen jälkeen? Itse olisin aikoinaan hyötynyt siitä.
Tsemppiä ristiäisvalmisteluihin. Sitten saa huokaista kun juhla on ohi, vaikka mukava juhla onkin. Muistan itse, kuinka olimme herkillä kuopuksen ristiäisissä. Kyynelehdimme onnesta miehen kanssa. Ja emme edes ole kovin itkuherkkiä normaalisti 🙂
Olisi ehkä pitänyt mainita, että huivi on vastikään hankittu, mutta olihan tuossa asussa tosiaan aika iäkkäitäkin osia 🙂
Vatsasta: huolta ehkä aiheuttaa hieman se, että vertaan tilannetta edellisiin raskauksiini ja niistä palautumiseen. Silloin olen parin kuukauden tienoilla jo mahtunut tavallisiin vaatteisiini. Mutta toki pitää muistaa se, että en ole enää kolmikymppinen ja että tämä oli kolmas raskaus ja maha siinä aiempia isompi. Mulla tuntuu edelleen erkauma etenkin navan yläpuolella. Samaa mieltä, että näihin palautumisjuttuihin olisi syytä kiinnittää terveydenhuollossa enemmän huomiota. Nyt äiti jää aika omilleen synnytyksen jälkeen. Mitään labrojakaan ei oteta rutiinisti. Mulla tosin tsekataan veriarvot vielä, koska menetin synnytyksessä paljon verta.
Kiitos tsempeistä ristiäisiin! Olen suvun virallinen itkijänainen, joten kyyneleet on taattu 🙂
Hei, suotta huolehdit palautumisesta vielä. Itse toivuin ensimmäisestä synnytyksestä kuukaudessa, toisestakin varmaan kahdessa vaikkakin jo hieman osumiakin jäi. Kaksi viimeistä joista toinen 40miinus iässä olivat hitaampia. Ainakin tuplaten meni aikaa aiempiin verraten palautumisessa. Ja taisi olla niin, että esimerkiksi sukkahousuissa en tuntenut oloani noin vuoteen mukavaksi elleivät ne olleet superpehmeät ja olemattomat vatsan kohdalta.
Ihanaa vauvavuotta ja mukavia juhlia!
Kiitos viestistä! Toivotaan että se menisi näin täälläkin, että palautuisin suunnilleen entisen näköiseksi, vaikka sitten tupla-ajassa. Olen kyllä henkisesti valmistautunut siihen, että raskaus jollain tavoin jättää jälkensä, eikä mulla varsinaisesti mitään pyykkilautavatsaa ollut aiemminkaan.