Jessica jätti postaustoiveen: ”Olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka olette ajatelleet jakaa makuuhuoneet ja muut kodin tilat nyt, kun perheenlisäystä tulossa.” Kiitos toiveesta, asia on tosiaan meille ajankohtainen – jos ei nyt heti tänä syksynä niin muutaman vuoden sisällä viimeistään. Sinänsä en koe, että 137 asuinneliötämme + autotallin lämpimät tilat jäisivät meille pieneksi edes viisihenkisen perheen kesken. Ongelma on pikemminkin huonejaossa, joka sisältää avaria oleskelutiloja mutta vain kolme makuuhuonetta. Oikeastaan koti on jo jäänyt siltä osin pieneksi ilman perheenlisäystäkin. Mieheni tekee nykyään paljon etätöitä kotona ja työhuone olisi milteipä välttämätön. Toisessa vaakakupissa on kuitenkin kahden nuorukaisen tilantarve, ja yläkerrassa onkin valssattu huoneita useaan otteeseen. Alun perin meillä oli työhuone ja lastenhuone. Sitten pojat saivat omat huoneet. Korona-aikana he saivat kuitenkin muuttaa takaisin yhteiseen huoneeseen ja vanhasta lastenhuoneesta tuli uusi työhuone. Viime keväänä pikkuveli sai takaisin huoneensa, josta tämän postauksen kuvat ovat. Nyt olemme taas tilanteessa, jossa mies tekee etätöitään pääasiassa keittiön ruokapöydän ääressä.
Pohjapiirrosta ja neljännen makuuhuoneen paikkaa on pyöritelty turhautumiseen asti. Jotenkin kuvittelisi sen luontevimmin löytyvän nykyisen yläaulan kohdalta. Tehtävä on kuitenkin osoittautunut yllättävän kinkkiseksi ja vaatisi joka tapauksessa vähän isomman projektin kuin pelkän väliseinän rakentamisen. Makuuhuoneen paikkaa on etsitty myös ruokailutilasta, korkean olohuoneen yläosasta, autotallin neliöistä ja lisäsiiven rakentamisesta. Hyvää ratkaisua ei tunnu olevan.
Emme ole edelleenkään hylänneet ajatusta omasta rakennusprojektista, mutta toisaalta kun olemme asuneet tässä kodissa jo kohta kymmenen vuotta ja tehneet siitä vähä vähältä oman näköisemme, palavin into rakentamiseen on kaikonnut. Valmiin tai remontoitavan ostaminen saattaisi olla vaihtoehto, jos lähistöltä tulisi myyntiin jotain tarkoituksiimme sopivaa.
Vauva ei tietenkään heti kaipaa omaa huonetta, joten jos työhuonepulman on valmis sivuuttamaan, pärjäämme näissä neliöissä. Siitä olemme mieheni kanssa samaa mieltä, että tästä ei enää kannata lähteä mihinkään väliaikaisratkaisuun, vaan seuraavan kodin täytyy olla kaikki tarpeet kattava, sellainen jossa pojat voivat asua niin pitkään kuin hyvältä tuntuu ja tulokas viettää lapsuuttaan, jossa voi viljellä leikkokukkia ja tuunata mopoa (ultimaattisissa haavekuvissani siellä vietetään jouluja lastenlastemme kanssa). Jep, emme unelmoi muutosta ”aikuisten kotiin” kaupungin ytimeen, vaan pikemminkin suunta voisi olla kohti maaseutua.
Vastasinkohan Jessica kysymykseesi? Tilajako vauvan tuloa ajatellen on siis jo oikeastaan tehty. Pojat saavat pitää nykyiset huoneensa ja pinnasänky odottaa makuuhuoneessamme. Luulen, että se tulee pysymään siellä ainakin käyttöikänsä ajan.
Kuvissa pikkuveljen (täytyy muuten keksiä lapsille pian uudet blogikutsumanimet) huonetta tämän päivän asussaan. Sisustus on oikea Ikea galore – kaikki kalusteet on vuosien saatossa hankittu Ruotsin sisustusihmeestä. Se niistä kestävistä designklassikoista, jotka lapset voivat aikanaan ottaa mukaansa omaan kotiin! En erityisesti rakasta parvisänkyjä, sillä minusta ne ovat hankalia käyttää ja pedata, mutta parvi tuo mukavasti lisätilaa 12 neliöön. Mittatilausliukuovet ovat Lakeus Designilta ja kaapiston sisusteet Elfalta. Huoneen viimeisin päivitys on Jotexilta ostettu simpukanmuotoinen Shellie-villamatto.
Tärkeintä on, että huoneen omistaja viihtyy. Hän muuten tarjoutui ottamaan vauvan pinnasänkyineen omaan huoneeseensa. Hmm, pannaan korvan taakse, toivottavasti hän on samaa mieltä vielä puolen vuoden päästä.
Etätöiden myötä monen koti tuntuu jääneen huoneen verran pieneksi. Blogipiireissä ainakin Modernisti kodikkaan Kerttu on tehnyt ripeitä ratkaisuja tilanpuutteen vuoksi ja avannut blogissaan sitä, miten elämäntilanne voi joskus yllättävästikin muuttua ja vaikuttaa asumiseen. Pohtiiko joku teistä näitä samoja kuvioita? Jääkö koti pieneksi vai suureksi?
Meilläkin tarvittaisiin kotiin työhuone (tai jopa kaksi) sillä tehdään puolison kanssa molemmat osan viikkoa etätöitä. Makuuhuoneita on kodissa neljä, ja lapsia kolme. Vanhempien makuuhuoneeseen ostettiin korona-aikana työpöytä; huonekalu jonka halusin pois makuuhuoneesta jo opiskeluaikana. Mutta mnnkäs teet. Jos olemme samaan aikaan etätöissä, toinen tekee töitä ruokailutilassa ja välillä etäpalavereja pidetään lasten makuuhuoneista tai saunatilojem pukuhuoneesta… Yläkerran aulaan mahtuisi hyvin työpiste, mutta kun tila on avoin alkertaan, ei sekään ole toimiva ratkaisu. Tässä kodissa halutaan kyllä asua ainakin niin kauan, kun lapsista joku asuu kotona. Sijainti on täydellinen, naapurusto kiva jne.. Ergonomian kannalta voi olla hyväkin, että kotona vaihtaa päivän mittaan paikkaa, jossa töitä tekee.
Tutun kuuloinen kertomus siitä, kuinka etätyöt tekivät kodista ahtaan, vieläpä kahden etätyöläisen voimin. Ja ymmärrän hyvin, ettei huvita vaihtaa naapurustoa noin vain. Minäkin mielelläni siirtäisin miehen etätyöpisteen yläaulaan, mutta lapset tulevat koulusta vielä aika varhain ja usein kavereiden kera – sen jälkeen yläkerta onkin heidän valtakuntaansa. Ehkä tulevissa kodeissa otetaan tämä jotenkin pohjaratkaisussa huomioon: etätyötila/tiloja olisi hyvä olla, niiden ei tarvitse olla suuria mutta neljä seinää olisi kiva juttu 🙂 Olisiko työsoppi uusi kotikuntosali tai ruokakomero?
Kiitos hyvästä postauksesta. Tosiaan, uusin tulokas ei varmasti vielä hetkeen omaa huonetta kaipaa. Arvuuttelin teidän suunnittelevan lisähuonetta autotalliin. Se voisi olla rauhallinen etätyötoimisto ja myöhemmin teinipojan yksiö. Kuten arvelinkin, olitte senkin vaihtoehdon käyneet läpi. Toki, kuten sanoit, huoneen rakentaminen vaatii useimmiten muutakin, kuin ”vain” seinän pystytyksen. Leppoisaa odotusta!
Juuri noin kuin sanoit, siitähän tulisi oma kämppä sisääntuloineen, hyvinkin käytännöllinen jo lähitulevaisuudessa. Mutta kun sitä on mietitty, työ on vaikuttanut niin suurelta, että tuntuu helpommalta rakentaa kokonaan uusi talo (mikä ei kyllä varmastikaan pidä paikkaansa 🙂 )