Tytär sai näin kaksivuotispäivänsä kieppeillä potkupyörän. Oli jo ehkä aikakin, sillä taapero on kesän jälkeen joka päiväkotipäivä jaksanut ihailla ja kaihoten hiplailla pyöräparkissa seisovia menopelejä. Meille hankittu pyörä on Pukyn retrohenkinen malli. Pojillakin oli aikoinaan Pukyn potkupyörä, mutta se on tietysti laitettu kiertoon ajat sitten. Muistan, että ainakin keskimmäinen oppi potkupyörän kanssa niin taitavaksi, että pystyi siirtymään polkupyörään ilman apupyörävaihetta.
Uutta pyörää piti tietysti päästä heti testaamaan. Lähimpään leikkipuistoon suuntautunut retkemme päättyi kuitenkin pienimuotoiseen meltdowniin, kun taapero ei halunnut ajaa pyörällä enää paluumatkalla, eikä äiti (joka kantoi pyörää) voinut ottaa väsähtänyttä kävelijää syliin.
No, pikkuhiljaa tutustumme tähän menopeliin. Pyörä oli onneksi kevyt kantaa, kevyempi kuin se edellinen. Sitäkin tuli aikoinaan kanniskeltua aika lailla.
Tämän myöhäistiistain tekstin myötä toivotan hyvät yöt! Kuullaan pian.