Rakastan lentokenttiä. Kaikkein eniten pidän niistä silloin, kun en ole itse lähdössä minnekään. Enkä oikeastaan tarkoita nyt suuria kansainvälisiä lentoasemia, joiden lähtöauloissa myydään luksusmerkkejä ja joiden kiitoteitä laajarunkoiset jetit kuluttavat. Tarkoitan pienempiä kenttiä, sellaisia joilla harrasteilmailu ja kaupallinen liikenne elävät sulassa sovussa.
Isä voi nyt pyyhkiä kahvit näppäimistöltään, sillä hän varmaan muistaa paremmin sen teinin, joka ei lainkaan riemastunut, kun kesälomareissuilla pysähdyttiin seuraamaan milloin minkäkin pikkukentän purjelentotoimintaa. Minun piti kulkea oma polkuni ilmailun pariin. Meteorologian opintojeni alussa päädyin töihin lentosääpalveluun, ja sen myötä ihastuin lentokenttään työpaikkana siinä määrin, että kävin lennonjohtajakurssin ja tein jonkin aikaa töitä ilmailualalla. Elämä on myöhemmin vienyt toiseen suuntaan ja lupakirjat ovat vanhentuneet, mutta ilmailualaa pidän edelleen silmällä. Työ lennonjohtotornissa oli mielenkiintoista, mutta pikkuisen jäi vaivaamaan se, ettei minulla ole lentolupakirjaa. Ehkä palaan tämän haaveen pariin vielä joskus.
Olemme alkuvuonna ottaneet tavaksi tehdä perheen kesken sunnuntairetkiä lähialueelle, käydä brunssilla, lounaalla tai ihan vain kahvilla jossain kivassa paikassa. Eilen suuntasimme Malmin kentälle, jonka Gate1-ravintola oli pitkästä aikaa viikonloppuna auki. Kentällä kävi kuhina moottoriurheilutapahtuman vuoksi, mutta myös muu väki näytti löytäneen tiensä paikalle. Toinen kiitotie oli auki, ja joku sinnikäs ultralentäjä treenasi läpilaskuja puuskaisessa sivutuulessa. Show & dinner – tai ainakin berliininmunkki – samassa paketissa!
[envira-gallery id=”5185″]
Jos ei ole kiinnostunut läpilaskuista, voi ihailla funkkislentoaseman arkkitehtuuria. Vuonna 1936 valmistunut päärakennus on täysin pyöreäpohjainen ja sen keskellä on kolmen kerroksen korkuinen tila, jota ylhäällä oleva ikkunarivi valaisee. Asema on säilynyt suhteellisen hyvin alkuperäisessä asussaan – olisi upeaa nähdä se viimeisen päälle restauroituna. Esimerkiksi rakennuksen ulkopinta on nyt levytetty kun kuvien mukaan se oli alunperin rapattu. Mistään museosta ei kuitenkaan ole kyse, sillä aseman liiketiloissa toimii ravintolan lisäksi useita yrityksiä, jotka tarjoavat mm. ilmailualan koulutusta ja palveluja.
[envira-gallery id=”5187″]
Malmin kohtalosta on taitettu peistä vuosikaudet, mutta en usko, että viimeinen sana on vielä sanottu. Minun on vaikea kuvitella, että Helsingin kaupungin suunnitelmat voisivat toteutua sellaisenaan ja lentokentän toiminta päättyä. Malmin toiminnot ja kulttuuri eivät ole siirrettävissä minnekään muualle Suomessa, ja on vaarana, että ne yksinkertaisesti katoavat. Lentoasemarakennus on suojeltu, mutta sen kulttuurihistoriallinen arvo suppenee, jos kenttäalue sen ympärillä täytetään kerrostaloilla.
Kannattaa käydä itse katsomassa paikan päällä, mistä on kyse! Vinkkinä mukava tapa aloittaa viikonloppu: Gate1:n lauantaibrunssit alkavat pian pääsiäisen jälkeen, seuraa ravintolan päivityksiä Facebookissa.
