Raparperia napaan

Elämäni ensimmäinen itse valmistamani raparperikiisseli syntyi näistä tuliaisista. Tätä herkkua taitaa löytyä monesta pihasta reippaasti yli oman tarpeen… Varsia riittäisi pakastettavaksi asti.

Happaman kiisselin seuraksi sopii erinomaisesti vaahdotettu vaniljakastike, joka taittaa raparperin kirpeää makua. Sen lisäksi, että tämä oli ensimmäinen raparperikiisselini, taisi tämä myös olla ensimmäinen kerta, kun ylipäätään tein kiisseliä sitten peruskoulun kotitalousoppituntien. Hieman jäykkää siitä tuli, mutta hyvin teki kauppansa siitä huolimatta.

Lisbet e. on arjen fantasiaa, ikuinen projekti kauniimman kodin, toimivamman vaatekaapin ja sulavamman arjen eteen. Blogia kirjoittaa Liisa - työelämässä luonnontieteiden moniottelija, siviilissä osa-aikainen haaveilija ja kolmen lapsen äiti. Tukikohtana on koti maaseudun ja kaupungin rajamailla.

seuraa blogia

toivelistalla

Sivustollani on mainoslinkkejä, jotka on merkitty tähdellä*. Jos teet ostoksia linkkien kautta, saan niistä pienen komission. Tämä ei vaikuta tuotteen hintaan.

pinnalla juuri nyt

keskustele

2 kommentti(a)

  1. 7.3.12
    Carita said:

    Täällä olisi samanlainen projekti edessä. Olen tosiaan varmaan viimeksi yläasteella tehnyt kiisseliä, mutta nyt nappasin juhannusreissulta raparperia mukaan ja kiisseliä pitäisi yrittää tehdä.. paino sanalla YRITTÄÄ, näen jo kuinka mulla on kattilassa vaan yksi iso raparperi klöntti… 😉 tai ehkä sittenkin teen vaan piirakan.

    • 7.4.12
      lisbet said:

      Itse ajattelin, että piirakkaa en ainakaan osaa tehdä, joten kokeillaan kiisseliä. Ja oli tosiaan yllättävän helppoa ja nopeaa. Raparperit pehmenivät ja hajosivat kattilassa jo 10 minuutin keittämisen jälkeen.