No heipä hei, ystävät! Vihdoin koittaa päivä, jolloin saan uutiset kakistettua myös tänne blogiin: olen onnellisesti ja tukevasti raskaana. Pariin otteeseen olen jo tämän postauksen aloittanut ja lopettanut. En oikein itsekään tiedä, miksi asiasta on ollut niin työläs kirjoittaa, sillä mikään salaisuushan tämä ei ole ollut enää pitkään aikaan. Varmasti moni teistä lukijoista on jo asiain tilan todennut tv-ruudusta tai lehdistä. Onnistuinko silti yllättämään jonkun? Kriittiset mitat tulevat tässä: viikkoja on täynnä 30, joten meneillään on raskauden viimeinen kolmannes. Arvioitu saapumisaika on syyskuun puolivälin paikkeilla. Ja olen siis 43-vuotias ja tulevat isoveljet 9 ja 12. Ikäeroa sisaruksiin tulee sen verran, että iltatähdestä voitaneen puhua.
Tällä hetkellä kaikki on ihan ok. Alkuraskautta leimasi edellisestä raskaudesta tuttu etova olo ja voimattomuus, jotka kuitenkin helpottivat oppikirjamaisesti 12. raskausviikon tienoilla. Keskiraskaudessa olen ollut kohtalaisen hyvävointinen, mutta ei tämä ihan yhtä kepeästi suju kuin kymmenen vuotta sitten. Maha on kasvanut hyvissä ajoin ja tekee minusta kömpelön, hengästyn helposti ja liitoskivut ovat vaivanneet lähes alusta asti. Keväästä alkaen olisi ollut paljon intoa puuhailla pihalla, mutta tulen puutarhahommista tosi kivuliaaksi ja yksi pihatyöpäivä johtaa helposti toiseen sohvalla vietettyyn. Töissä olen sinänsä jaksanut hyvin, pitkä istuminen kuitenkin rasittaa sekä vatsaa että selkää. Päivystysvuorot lääkärinä lopetinkin suosiolla toukokuun jälkeen.
Tämä on myös ensimmäinen kerta, kun olen koko kesän raskaana. Minua ei lainkaan haittaa, jos loppukesä on viileä ja sateinen, pahoittelut vain kaikille lomailijoille. En normaalistikaan nauti kolmenkympin lämpötiloista, ja tällä kertaa kesän ensimmäinen helleaalto yhdistyi osaltani koronan sairastamiseen. Helle, korona ja raskaus, siinäpä kombo, jota en suosittele kenellekään! Itse koronatauti oli kuitenkin kohdallani sellainen, jota kai kutsuttaisiin lieväksi, toipuminen on vain ollut hidasta. Eniten harmittavat uusiksi menneet lomasuunnitelmat.
Ruikutuksen jälkeen lienee hyvä todeta, että pohjimmiltani olen kiitollinen siitä, että oli ylipäätään mahdollista tulla raskaaksi tässä iässä ja että tähänastinen odotus on sujunut mutkattomasti. Tietysti viimeinen kolmannes ja tuleva synnytys jännittävät jonkin verran ja se mietityttää myös, miten palaudun raskaudesta tällä kertaa. Puhumattakaan siitä, millainen tyyppi on saapumassa perheemme viidenneksi jäseneksi! Sukupuolta emme tälläkään kertaa ole selvittäneet. Moni ehkä ajattelee, että haaveilen tytöstä kahden pojan seuraksi, mutta suoraan sanoen minulla ei ole asiasta sen kummempaa toivetta. On ihanaa ajatella odottavansa vain ”vauvaa”.
Koen olevani pienen selityksen velkaa etenkin teille, jotka ovat blogiani pitempään lukeneet. Ehkäpä muistatte tämän vanhan blogipostauksen, jossa totesin perheemme lapsiluvun jäävän kahteen. (Kannattaa muuten lukea myös postauksen kommenttiosasto, siellä on liuta ihanan avoimia ja rehellisiä lukijakommentteja.) Mitä siis tapahtui ajatukselle, että kaksi lasta on riittävästi?
Lyhyt vastaus: aika kului ja elämäntilanne muuttui. Pitkä vastaus: en todellakaan olisi tuolloin vuonna 2017 jaksanut vastaanottaa uutta pientä perheeseemme. Pikkulapsiarjen työläimmät vuodet olivat kyllä helpottamassa, mutta työssäkäyvien vanhempien arki lukuisine sivuprojekteineen – osa välttämättömiä, osa vapaaehtoisia – vei sillä hetkellä kaikki resurssit ja enemmänkin. Aikaa vierähti ja lapsentekoikkuna tuntui lopullisesti sulkeutuvan.
Jossain koronavuosien tienoilla ajatus alkoi kuitenkin kyteä. Pojat kasvoivat ja yhtäkkiä ketään ei enää tarvinnutkaan vahtia hiekkalaatikolla tai saatella päiväkodin ovelle, mikä oli ihanaa, mutta samanaikaisesti huomasin, etten vielä ollutkaan valmis päästämään irti pikkulapsivuosista. Opinnot kääntyivät loppusuoralle, välivuoden jälkeen paineet pienenivät, pääkoppa tuulettui ja taloudellinen tilannekin samanaikaisesti koheni. Toisin sanoen koen, että resurssit (ajalliset, taloudelliset, henkiset) perheenlisäykseen ovat nyt paremmat ja minusta olisi valheellista väittää, etteikö lapsiluku olisi suuressa määrin resurssikysymys. Aiemmin olin kokenut, että pikkusisarus olisi jotenkin pois kahdelta muulta lapseltamme, mutta viime vuodet ovat omalla kohdallakin osoittaneet, miten tärkeitä sisarussuhteet ovat läpi elämän. Ne jäävät perheestämme jäljelle, sitten kun minusta ja miehestäni aika jättää.
Olin myös ajatellut, etten halua olla ”vanha” äiti ja että raskaus 35 ikävuoden jälkeen olisi liian riskialtista hommaa. Mutta siinäpä minä olin reilu nelikymppisenä, uuteen ammattiin valmistumassa, enkä lainkaan kokenut, että aikani olisi mennyt ja jäljellä olisi enää vaihdevuosien ja eläkepäivien odottelu. Miehenikin on, ihanaa kyllä, pitänyt aina ovea auki kolmannelle lapselle. Uteliaisuus voitti ja halusin nähdä, tulisinko vielä raskaaksi. Ihan nopeasti se ei käynyt – ehdimme yrittää liki vuoden verran – mutta lopulta raskaustesti näytti positiivista tammikuun alussa. Oli kuumottavaa varata ensimmäistä neuvola-aikaa samalle tutulle terveydenhoitajalle, jonka jo kerran hyvästelin kuopuksen siirtyessa kouluterveydenhuoltoon, mutta neuvolassa minuun ei ole suhtauduttu mitenkään poikkeavana saati riskisynnyttäjänä, mikä on ollut jotenkin tosi raikasta.
(Lapsiluvusta puhuttaessa on tuotava esiin se seikka, että ymmärrän toki, ettei tätä asiaa suinkaan sanele pelkkä yksilön tahto, vaan kuviot voivat olla aika monimutkaiset. Kirjoitan nyt siis vain omasta kokemuksestani.)
Tässä sitä siis ollaan, kuvista voi vähän aavistella vatsan kokoa tällä hetkellä. Kesähelteillä ei ole tehnyt mieli pukea ylle mitään epämukavaa tai kiristävää ja tämä kaunis Kuusaman Meira-mekko on ollut ahkerassa käytössä. Kiitos taas tädille ihanasta kesälahjasta, johon olen hyvin mahtunut, vaikkei kyse varsinaisesta äitiysvaatteesta olekaan!
Toivottavasti saan tämän postauksen julkaistuani jonkin lukon auki ja voin päivitellä meidän kesäkuulumisiamme tänne vähän tiheämmin. Mitään suurta ja ihmeellistä ei toisaalta ole tiedossa, sillä pitkät lento- ja automatkat alkavat olla kohdallani no-no ja miehen kanssa yhteiset kesälomaviikot käytimmekin jo tunnollisesti koronaa sairastaen. Onneksi ehdimme toukokuun puolella viettää pientä babymoonia Kreetalla, niin ei tämä Vantaalle jumittuminen kovasti harmita. Kuullaan siis pian! Sattuuko siellä muuten olemaan muita nelikymppisiä odottajia langoilla?
Aivan ihana postaus ja niin samaistuttavat ajatukset! Olen 39-vuotias ja mietin, vieläkö sitä neljännen… (Olen kokenut ”vain” kaksi raskautta, koska toisesta tuli tuplat.) Kaunista kesän jatkoa ja paljon tsemppiä loppuraskauteen!
Lämpimät onnittelut koko perheelle! Ostin Anna-lehden ihan siksi, että olit kannessa – lehtijuttu oli oikein kiva ja kuvat kauniita.
Meillä on kolme lasta, jotka ovat syntyneet viiden vuoden sisällä. Kuten kirjoitit, sisarussuhteet (samoin kuin lapsuudesta asti säilyneet ystävyyssuhteet) ovat valtavan tärkeitä nyt aikuisuudessakin.
Tsemppiä viimeiselle kolmannekselle ja onnea synnytykseen!
Kiitos onnitteluista ja tsempeistä Maria! Oli kyllä uusi kokemus olla kansikuvamallina. Teillä onkin ihana, varmaan aika kiinteä katras vähäisistä ikäeroista johtuen.
Täällä myös yksi nelikymppinen (41v.) odottaja, esikoista odottelen saapuvaksi elokuun puolessa välissä. Kiitos kirjoituksestasi – antaa voimia ja kannustusta toiselle samanikäiselle, vaikka tilanteet ovatkin aina vähän erilaisia! Jaksamista ja iloa loppuodotukseen!
Hei. Oli ihan pakko laittaa kommentti sinulle. Olet niin samassa tilanteessa kuin itse olin 17 vuotta sitten, eli ikää minulla oli 41 v. jaj odotin esikoistani (ja ainokaistani) saapuvaksi elokuun puolessa välissä. Kaikki meni hienosti ja nyt neiti odottaa että saa ajokortin (poikkeusluvalla) piakkoin. Nauti vauvastasi, kuuntele sopivasti viisaiden ihmisten neuvoja ja pidä pääsi, olet oman vauvasi paras asiantuntija. Nauti pienistä hetkistä, piilota ne sydämeesi ja iloitse vauvastasi ja yhteisistä hetkistänne. Valtavasti onnea sinulle, Lisbetille ja kaikille tuleville äideille!
Kiitos ihanasta viestistä Gunilla! Pistän sanasi mieleeni. Onnea kovasti nuorelle ajokortilliselle neidille 🙂
Kiitos Sanna ja samoin sinne suuret onnittelut odotuksesta! Voimia loppumetreille vai jokohan olette päässeet tositoimiin…
Ihastuttavan raikas kirjoitus! Kovin iloinen olen puolestanne ja toivotan onnea loppuodotukselle ❤
Kiitos Johanna <3
Kiitos, Liisa, avoimesta jakamisestasi!!
Luin keväällä Anna-lehden haastattelusi ja siitä lähtien olen fanittanut Sinua.
Olen 42-v. ja odotan neljättä lastamme. Muut lapset ovat 9, 12 ja 13, uusimman tulokkaan la on marraskuun lopulla. Olen saanut valtavasti tsemppiä ja henkistä jaksamista muista 40plus äideistä. Siunausta ja tarpeeksi lepoa nyt loppuraskauteesi ja synnytykseen valmistautumiseen ❤❤❤.
Ihana kuulla, Tanja, ja onnea raskaudestasi! Samalla ikäerolla edelliseen siis mennään 🙂 Minäkin olen tarkkaan syynännyt kaikki lehtijutut 40+ odottajista ja niitähän tuntuu nyt riittävän ministereistä näyttelijöihin. Olen tosi iloinen, ettei asia enää ole kauhistelun ja päivittelyn aihe. Rauhallista odotusta sinnekin ja voi hyvin <3
Kiitos Kahvikissa! Vielähän sitä ehtisi…:) Itseänikin vähän jännitti, että entä jos sieltä tulisikin kaksoset, kertaheitolla suurperheelliseksi!
Ihana lukea pitkästä aikaa sinun tekstejä sekä upeita kuviasi on ollut ikävä! 😊
Sinun ihania kirjoituksia ja kuvia on ollut kova ikävä!
Ihanaa, että olet taas täällä.
Onnea koko perhe, ihan huippu haikarauutinen ❤
Ihana kirjoitus. Meillä kolmatta lastamme voi myös kutsua iltatähdeksi, koska sisarukset olivat kolmannen syntyessä 7v. ja 10v. Tällä hetkellä iltatähtemme on jo 13-vuotias. Mitä koronaan tulee, niin sairastimme sen mieheni kanssa muutama viikko sitten juurikin ainoalla yhteisellä lomaviikollamme. Onnea tulevaan koko perheelle😍
Voih, lomakorona sielläkin. Kiitos onnitteluista. Iso iltatähti jo teillä!
Kiitos Paula onnitteluista! Ja kiva kun lukijat löytävät tänne aina vaan 🙂
Hei. Uusi elämä, siinäpä sen ihanuus, onnea ❤️ Meillä oli vielä muutama vuosi sitten 2 tyttöä (10 ja 8v), kunnes sain 38-vuotiaana kolmannen tytön! Ja sen jälkeen kävi klassiset, halusin tälle vielä ns. leikkikaverin 😁 Neljäs tyttö syntyi samana kesänä kun täytin 40 vuotta. Nyt on lapsiluku täynnä ja tytön tylleröitä tupa tulvillaan 😍
Kiitos onnitteluista Jaana! Ai että mikä ihana siskosseurue teillä. Tuo leikkikaverijuttu onkin kuumottava, varsinkin kun seuraa, miten hyvää seuraa pojat ovat meillä toisilleen. Mutta tuskin sentään…
Onnea odotukseen Liisa. Sain toisen lapseni 13v sitten, muutama päivä ennen 41v päivääni. Silloin kyllä muistutettiin neuvolassa,että olen riskiodottaja, ja -synnyttäjä. Hyvä,jos mentaliteetti asiaan on muuttunut.
Kiitos <3 Ja ikävä kuulla kokemuksistasi. Ajat ovat tosiaan muuttuneet ja syytäkin on, kun synnyttäjien keski-ikä koko ajan nousee.
Kiitos Jenni, täytyy taas kirjoitella tänne useammin! Itsellenikin haluan tallettaa muistiin nämä tunnelmat.
Ihana postaus ja kuvat 🤍
Paljon onnea ja mukavaa loppuraskautta 🤍
Kiitos Päivi <3
Lämpimät onnittelut, ihana uutinen ☺️❤️
Onnea tulevaan. Oli kaikkinensa mukava postaus. Ja onpa tyttö tai poika, oma rakas se on joka tapauksessa!
Kiitos! Niin on, oma ja rakas, riippumatta siitä mitä tulee.
Kiitos onnitteluista Anu! <3
Hei ja lämpimät onnittelut tulevasta perheenlisäyksestä!
Meidän kolmas, iltatähti, on 9 ja 11v nuorempi kuin kaksi edellistä eli hyvin samanlainen ikäjakauma kuin teille tulee ja tosi hyvin kaikki meni! Ikäero oli niin suuri ettei tavanomaista sisaruskateus-aspektia oikeastaan koskaan ilmaantunut ja nyt kun kuopuskin tuli täysi-ikäiseksi niin on ilolla todettava, että läheisiä heistä on toistensa kanssa tullut.
Onnea tulevaan!
Kuulostaa tosiaan tutulta aikataululta. Ihana kuulla tällaisia kokemuksia. Kiitos onnitteluista!
Paljon onnea! ❤️ Kirjoituksesi herätti paljon ajatuksia. Itse olen niitä kiireisimpiä ruuhkavuosia elävä 36v, kahden pojan äiti. Lääkis on onneksi suoritettu jo yli 10v sitten.. 🙂 Tuntuu ettei tähän hetkeen nyt jaksaisi valvottavaa vauvavuotta. Silti se ajatus kolmannesta jotenkin kutkuttaa takaraivossa, etenkin sillä hetkellä kun tajusin sulkevani päiväkodin oven viimeistä kertaa!
Aina ei ole optimaalinen hetki mutta varmasti kannattaa pohtia asia loppuun asti ennen kuin sulkee mitään ovia. Minullakin poikien kouluun siirtyminen oli iso virstanpylväs, se muutti ja helpotti niin montaa asiaa. Kiitos onnitteluista!
Hei,en yleensä kirjoittele viestejä mutta nyt on pakko. Minulla on kolme jo aikuista poikaa. Nuorimman syntyessä he olivat 12v ja 9v kuten sinulla. Kuinka rakastettavana tuo pienokainen saakaan elää,koko perheen ”lellikki”❤
Oi että! Minäkin epäilen, että aikamoinen perheen silmäterä nuorimmaisesta on tulossa. Ja teillä kolme veljestä, ihanaa <3
Onnea, ihana uutinen! Mukavaa ja leppoisaa loppu odotusta. Meillä jäi kahteen poikaan, mutta onnellinen olen heistä.
Iltatähtenne tulee varmasti saamaan paljon rakkautta koko perheeltä <3
Kiitos! Ja tottahan toki sitä on lapsistaan onnellinen lukumäärästä huolimatta. Veljekset <3
Tietäisitpä, kuinka monta kertaa odotuksesi on tullut spontaanisti mieleeni ja saanut hymyilemään. Valtavasti onnea, tämä on jotenkin niin sydäntälämmittävä juttu. <3 Voisin kuvitella, että iltatähti on monessa mielessä ihana: ei ole enää juuri sitä pikkulapsivuosien ruuhkaa ja vauva-ajan ainutlaatuisuuteen osaa varmasti pysähtyä erilailla. Oli kiva lukea myös rehellisiä ajatuksiasi resursseista: samat ajalliset, taloudelliset ja henkiset voimavarat ovat olleet tietoisesti pohdinnassa täällä. Ilahduttavaa kuulla, ettei sinusta ole tehty numeroa poikkeavana tai riskisynnyttäjänä, vaan että olet saanut olla ihan odottaja vain. Suuret sympatiat myös haasteisiin. Koin viime kesänä raskaus + helle -yhdistelmän, enkä voi kuvitellakaan, mitä olotila olisi ollut vielä koronan kanssa. Huh! Vielä kerran kovasti onnea teidän perheelle ja (mahdollisimman) hyviä vointeja!
Voi Laura, ihana kuulla! Näin juuri toivon – että olisi aikaa ja ymmärrtystä ihan eri lailla ihmetellä pientä elämää, nyt kun se tosiaan taitaa olla viimeinen tähän maailmaan tuomani. Olen tiiviisti seurannut kuulumisiasi varsinkin kun nyt menet sen sopivan n. 6 kk edellä – hyviä muistutuksia itsellekin siitä, mitä tuleman (ehkä) pitää! Ihanaa ja sopivan lämpöistä elokuun alkua teille!
Congratulations!
Thanks Kate <3