Aiemmassa postauksessa keskustelu ajautui jo raskaudesta palautumiseen, mutta palaan vielä aiheeseen. Olin eilen jälkitarkastuksessa ja terveiset olivat, että olen palautunut synnytyksestä hyvin. Hemoglobiini oli 130, eli lähellä tavanomaista arvoani. Tästä olen erityisen iloinen, sillä verenhukan seurauksena arvot olivat osastolta kotiutuessa kahdeksalla alkavia. Ferritiinikin eli varastorauta oli kohtuullinen, mutta jatkan vielä rautalisän syömistä ainakin muutaman kuukauden ajan.
Lääkäri oli myös sitä mieltä, että erkauma eli suorien vatsalihasten väliin jäävä rako oli käytännössä palautunut. Vatsahan oli loppuvaiheessa todella iso – ennen käynnistystä mittasin vatsanympärykseksi 113 cm. Itse tunnen vielä raon vatsalihasten välissä navan yläpuolella ja kun makuulla jännitän vatsaa, muodostuu keskilinjaan matala harjanne. Mutta oikeaan suuntaan ollaan siis menossa. Seisaallaan ollessa vatsa kuitenkin pömpöttää edelleen aika lailla eivätkä vanhat housut mene jalkaan. Löysää, ruttuista nahkaa löytyy eikä linea negrakaan ole vielä kadonnut. Sinänsä lohdullista, ettei raskausarpia tullut tälläkään kertaa. En edes mitenkään innokkaasti rasvannut ihoa – kudostyyppini vain on sellainen, ettei arpia tule. Tässä taas yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka monet raskauteen liittyvät asiat menevät tietyllä tavalla riippumatta siitä, mitä teemme tai olemme tekemättä.
Sen sijaan minulla on suuri alttius kehittää suonikohjuja ja kahden edellisen raskauden jäljiltä minulta on ne operoitukin, sillä niistä seurasi kipua, kutinaa ja alaraajojen turvotusta. Myös tässä raskaudessa kohjuja tuli, mutta osa niistä on onneksi kadonnut synnytyksen jälkeen. Voi kuitenkin olla, että verisuonikirurgille on jossain vaiheessa jälleen asiaa.
Entäs tästä eteenpäin? Tähän asti palautuminen on tapahtunut itsestään muun elämän ohessa ja toki sitä tapahtuu vielä useiden kuukausien ajan. En ole vielä ehtinyt tai jaksanut panostaa kehonhuoltoon vaunulenkkejä ja satunnaisia lantionpohjalihasten harjoitteita lukuunottamatta. Hankin palautumisen tueksi Nordic Fit Mama -verkkovalmennuksen jo kuukausi sitten, mutta sitäkään en ole vielä aloittanut, joten siinä lienee seuraava askel. Ehkä käyn myös puhaltamassa pölyt pois autotallissa olevasta kotikuntosalista. Mutta aika varovainen tämä liikkeellelähtö tulee olemaan. Raskausaikana en harrastanut käytännössä mitään liikuntaa kävelylenkkejä lukuunottamatta ja loppuraskaudessa nekin kävivät vähiin. Kun turvotukset synnytyksen jälkeen laskivat, ihmettelin kapeita pohkeitani, kunnes tajusin, että olen menettänyt paljon lihasmassaa staattisten kuukausien vuoksi. Sen jälleenrakentaminen tulee olemaan pitkä prosessi.
Motivaatiota kyllä on, sillä en halua pömppövatsasta pysyvää ominaisuutta (vaikkei minulla varsinaisesti mitään pyykkilautavatsaa ollut aiemminkaan). Painoa on nyt kolmisen kiloa enemmän kuin ennen raskautta ja siitäkin haluan lopulta eroon, mieluusti vähän ekstraakin saa mennä. Tiedän, ettei laihdutuspuhe ole kovin muodikasta tässä kehopositiivisuuden ajassa, mutta minulla oli jo raskautta ennen se tilanne, että paino on pyrkinyt hilautumaan ylöspäin suunnilleen kilon vuositahtia. Jokainen voi laskea, mitä se tekee vuosikymmenessä. Minulle kehopositiivisuus on sitä, etten puhu itselleni enkä muille rumasti omasta ulkonäöstäni ja että hyväksyn oman vartaloni, vaikka se monin tavoin poikkeaa kauneusihanteesta. Ennen kaikkea haluan kuitenkin pysyä terveenä, joten painon hitaaseen mutta vakaaseen kertymiseen on syytä puuttua.
Haluatte ehkä tietää, tuoko tv-työ paineita palautumiseen ulkonäön suhteen. Vastaus: tottahan toki. Ei ole mukava mennä esittelemään sivuprofiiliaan kokovartalokuvaan, jos näyttää edelleen olevan viidennellä kuulla raskaana. (Uskokaa pois, on katsojia, jotka ilomielin muistuttavat minua tästä.) Mutta en toisaalta koe paineita näyttää virheettömältä tai ikäistäni nuoremmalta. Kuten olen aiemminkin sanonut, minusta on tärkeää, että ruudussa on tilaa kaiken ikäisille, näköisille ja kokoisille ihmisille.
Varsinaista laihduttamista ei imetysaikana suositella, mutta ruokavaliossa on edelleen korjaamisen varaa. Loppuraskaudessa söin hetken varsin kurinalaisesti raskausdiabetekseni vuoksi ja niistä opeista voisin jälleen ammentaa arkiruokavaliooni. Viime päivinä kotiäidin lounasruokailu on onneksi ollut helppoa, sillä ristiäisiin tilatusta salaattipainotteisesta buffet-pöydästä jäi valtavat määrät ruokaa yli.
Paljon suunnitelmia siis! Taidan aloittaa painelemalla päivän vaunulenkille, vaikka ulkona jo vähän hämärtää. Kuulisin mielelläni kommenttiosastossa kokemuksianne raskaudesta palautumisesta, etenkin jos siellä on neljänkympin korvilla synnyttäneitä!
Hyvin olet kyllä palautunut 😊. Omasta terveydestä sekä kehosta on tärkeää pitää huolta.
Hyvin tuot esiin oman ajatuksesi painoon liittyen. Tuo pikkuhiljaa hiipivä painon nousu on monille varmasti aika yllättävää. Sitä kiloa ei vuodessa juuri huomaa mutta viisi kiloa viidessä vuodessa tuntuu jo kummasti. Varsinkin jos käyttää ajattomia vaatteita useita vuosia 😊
Juuri tuo: ei huvittaisi uusia vaatekaappia, kun on investoinut vaatekappaleisiin sillä ajatuksella, että niillä on pitkä elinkaari. Olen ollut suurimman osan aikuisiästä saman painoinen, siksi viime vuosien kehitys on ollut vähän tylsä juttu.
Sulla on kaunis vartalo eikä vatsan hienoinen pömpötys sitä huononna.
Muistan kyllä kahden ensimmäisen synnytyksen jälkeen, kuinka itsekin seurasin palautumistani nimenomaan vanhoihin mittoihin palaamisena ja entisenlaiselta näyttämisen. En halunnut, että raskaus ja synnytys jättävät jälkensä. Jättivät ne silti🤭
Tämän kolmannen kerran jälkeen minulle on ihan sama miltä näytän. Raskausaika oli niin raskas (hyperemesis, radi, valtava vatsa ja kova turvotus), että olin käytännössä puoli vuotta kuin raihnas vanhus. Sitten synnytin, sain ihana vauvan, ja oman 40+ elämäni takaisin! ❤️
Linea negra näkyy edelleen, vaikka synnytyksestä tulee ensi viikolla 3kk. Vatsa on ihmeellinen tyhjä ruttuinen pussi, ei mikään kovin viehättävän näköinen, mutta ah niin ihana, kun sen kanssa voin kumartua ja liikkua ja tehdä mitä vaan, toisin kun runsasvetisen raskausmahani kanssa. Vaa’alla en ole käynyt ainakaan kuukauteen, mutta oletettavasti paino on muutaman kilon alempi kuin lähtöpaino. Kaikki 12 raskauskiloa putosivat jo ensimmäisen 9 päivän aikana, mikä kertoo, että vauvan, lapsiveden ym lisäksi painonnousu oli lähinnä turvotusta.
Meidän vauva huutaa pää punaisena, jos jokin asia on vinossa (kuuma, nälkä, vessahätä, likainen vaippa, väsymys), mutta toisaalta kun hänen tarpeensa täyttää, hän on hyvin rauhallinen ja nyt isompana hymyilee ja hiukan jutteleekin. Mikä hänessä on poikkeuksellisen ihanaa, on se, että hän nukkuu kunnon pitkät yöunet❤️ Toivottavasti se ominaisuus säilyy mahdollisimman pitkään.
Olisi kiva kuulla teidän vauvasta ja vauva-arjesta lisää. Mitä lahjoja vauva saa ensimmäisenä jouluna? Meidän vauva saa huppupyyhkeen ja vauvauintikurssin kevääksi, ja jotain pienempiä juttuja myös.
Terveisiä teidän uudelle pienelle! ❤️
Kiva taas kuulla Laura teidänkin kuulumisia. Ja tuosta olen samaa mieltä, aivan parasta on ollut, että on saanut oman vartalonsa takaisin synnytyksen jälkeen. Vähät siitä, mille se näyttää, kun se kuitenkin on ehjä ja toimiva 🙂 Yritän päivitellä vähitellen vauvakuulumisia lisää. Ihania lahjoja teidän pienelle tulossa. Minä puolestani olen melkein unohtanut, että vauvankin pitäisi saada jotain, niin on ollut fokus isoveljissä ja kummilapsissa. Ehkä jonkun pehmeän paketin kuitenkin käärin.