Ensi viikolla vietämme odotettua talvilomaa Rukalla. Tämä on neljäs kerta, kun olemme siellä laskettelemassa koko perheen voimin; lisäksi olemme olleet mökkimajoituksessa kerran kesälläkin. Pidämme Rukassa sen hyvistä palveluista ja monipuolisista rinteistä ja laduista. Parasta on kuitenkin sijainti. Etäisyys täältä Vantaalta on sellainen, että ajomatka taittuu mukavasti yhdessä päivässä. Toki pohjoiseen pääsee myös junalla tai lentokoneella, mutta perillä on kuitenkin kätevää olla oma menopeli. Lisäksi meillä on tavannut olla mukana sellainen keko varusteita, että niiden kuljettaminen ilman omaa autoa olisi hankalaa.
Tällä kertaa olemme ensimmäistä kertaa liikkeellä uudella kokoonpanollamme eli mukana on puolivuotias pikkusisko. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rinteeseen emme pääse koko porukalla, vaan toinen vanhemmista on poikien kanssa laskemassa ja toinen taas puuhailee vauvan kanssa. Mutta varmasti laskettelupäivienkin lomassa ehdimme viettää yhteisiä lounas- ja pullahetkiä rinteiden juurella. Yleensä olemme käyneet myös hiihtämässä ainakin parina päivänä. Suosikkikohteemme on Lammintupa, jonne Rukan itäpuolelta on reilun 5 kilometrin matka. Kun lähtee kiertämään Vuosselijärven ympäri vastapäivään ja kääntyy Lammintuvalta takaisin, ei reitillä ei ole juurikaan korkeuseroja, joten se sopii hyvin myös lapsille. Vielä pienemmille hiihtäjille löytyy saman reitin varrelta Korpikahvila, jonka pihassa pääsee taputtelemaan poneja tai paistamaan retkimakkarat kodassa. Hiihtolatuihin voi tutustua Rukan talvikartassa.
Hetken harkitsin, että olisimme tällä reissulla vuokranneet ahkion, jossa olisimme ottaneet vauvan mukaan hiihtoreissulle, mutta ilmeisesti puolivuotias on kuitenkin hieman liian pieni istumaan sellaisessa. (Tai ainakaan meidän vauveli ei vielä istu tarpeeksi tukevasti, jotta häntä uskaltaisi viedä pitkiä matkoja ahkiossa.)
Sen sijaan muille päiväretkille voimme kyllä lähteä koko viisihenkisen bändimme voimin. Vauvaa pystyy tällä hetkellä hyvin kantamaan ulkona rintarepussa, kunhan päällä on riittävästi vaatetta. Jatkoa ajatellen ostoslistalla on lapsenkantorinkka, jollaisia katselin retkeilyyn ja ulkoiluun erikoistuneen Addnature-verkkokaupan valikoimista. Kantorinkkaa suositellaan 8 kuukauden iästä lähtien, joten ensi kesän retkillä sellaista pääsisi jo käyttämään. Vaikka olemme mieheni kanssa aina harrastaneet luonnossa liikkumista, jostain syystä emme poikien kanssa koskaan tulleet hankkineeksi kantorinkkaa – ehkä siksi, että kahden pienen lapsen kanssa ei haaveiltu pitkistä patikoinneista. Sen sijaan nykyiseen kahden koululaisen sekä pienen sylivauvan kokoonpanoon se sopisi erinomaisesti. Onko teillä kokemusta kantorinkan käytöstä vauvan tai taaperon kanssa? Mihin ikään asti lapsi on rinkassa viihtynyt?
Toiseen reppuun pakataan juomapullot ja eväät. Pojalta lainattu Fjällrävenin Kånken-reppu toimii hyvin retkireppuna näillä lyhyillä reissuilla. Samoin se palvelee päiväreppuna rinteissä. Tällä osastolla olisi kuitenkin päivitettävää, sillä toinen pojista aloitti juuri partioharrastuksen ja tarvitsee jossain vaiheessa pitemmille retkille sopivan lasten vaellusrepun.
Retkikohteita Rukalla ja sen lähiseudulla talvella ja kesällä
Rukan lähistöltä löytyy vaativien vaellusmaastojen lisäksi useita helppoja mutta luonnonkauniita retkikohteita kohtuullisten ajomatkojen päästä. Suosikkini on Kiutaköngäs, jossa olemme käyneet sekä kesällä että talvella. Kiutaköngäs on jylhä rotkomainen koski tai oikeastaan pitkä vesiputous. Talvella jäämuodostelmat lisäävät kohteen vaikuttavuutta. Oulangan luontokeskukselta lähtee kosken äärelle opastettu kilometrin mittainen polku, joka saattaa olla talviaikaan hieman vaikeakulkuinen mutta yleensä kuitenkin avoimeksi tampattu.
12 kilometriä pitkän Pienen Karhunkierroksen varrella oleva Myllykoski lienee yksi Kuusamon kuvatuimpia näkymiä – olette varmasti nähneet otoksia sympaattisesta hirsimyllystä vesistön äärellä. Juuman pysäköintialueelta lähtevä Myllykosken reitti on noin 1,5 km suuntaansa ja sisältää korkeusvaihteluita ja pari riippusiltaa mutta on kokemukseni mukaan yleensä talvellakin kuljettavissa samaan tapaan kuin Kiutaköngäksen polku. Huom! Ruuhka-aikoina riippusiltojen ylityksiin saattaa joutua jonottamaan.
Myös Riisitunturilta löytyy parikin talvella kuljettavaa reittiä, mutta me olemme käyneet siellä vain kesällä. En usko, että sinne tulee tällä kertaa vauvan kanssa lähdettyä, mutta vielä jonain vuonna lumikenkäilen Riisitunturin laella.
Kävellen Rukan kylästä pääsee kesäisin monille vaellusreiteille. Yksi, jota voin suositella kouluikäisten lasten kanssa kierrettäväksi, on Hirsilammen kiertävä 7 kilometrin mittainen Pyhän jyssäys, joka kiipeää maisemapaikalle Pienen Pyhävaaran huipulle. Toinen Rukalta lähtevä suosittu reitti on Karhunkierroksen alkupään muodostava 6 kilometrin Valtavaaran huiputus, mutta sitä emme ole poikien kanssa vielä kiertäneet. Tarkemmin reitteihin voi tutustua Rukan kesäkartassa.
Kesäpuolen vierailijoille vinkkaan vielä sähköavusteisten maastopyörien vuokrauksesta. Me kokeilimme sähköpyöräilyä ensimmäisen kerran Rukan kesävierailullamme, ja se avasi aivan uudet näkymät rinteisiin ja Rukan lähimaaston reitteihin. (Mikään ei varmastikaan estä vuokraamasta sähköpyörää myös talvella, mutta kenties tämä hupi on parhaimmillaan lumettomana aikana.) Varauksen kanssa kannattaa olla ajoissa, etenkin jos haluaa saada lapsille oikean kokoiset pyörät.
Pitääpä pikkuhiljaa ryhtyä pakkaamaan reissua varten. Ensi viikon säät näyttävät kyllä varsin talvisilta ja hieman kylmemmiltä kuin olisin toivonut. Mutta tuleepahan vielä kunnon loppuhuipennus tälle talvelle, joka on jo ehtinyt tarjoilla lumileikkejä joka lähtöön. Talviurheilun lisäksi on tarkoitus ottaa myös ihan vain rennosti mökillä, katsoa pari hyvää elokuvaa ja toivottavasti nukkua pitkiä yöunia… katsotaan mitä tyttäremme on mieltä asiasta!
Deuter kantorinkka on ollut meillä kahdella lapsella käytössä noin 1-3 vuoden iässä kaikenlaisilla vaellusreiteillä, kunnes siirtyivät kävelemään itse. Tukeva rinkka, jossa lapset ovat viihtyneet hereillä tai nukkuen. Näitä on hyvin löytynyt käytettynä mm. Torista.
Meillä myös käytössä tuo Deuterin rinkka. 8kk ikäinen on vielä aika pieni kyytiin, meillä otettiin satunnaiseen käyttöön 10-11kk iässä ja sitten reilun vuoden ikäisenä useamminkin. Kyydissä on mm. nukuttu päiväunia, joten mukavaa matkantekoa ollut lapselle ja aikuisellekin hyvä kantaa, kunhan säädöt ovat kohdillaan.
Tuota ennen käytettiin enemmäkin Tulan kantoreppua, mutta ainoastaan edessä kannettaessa. Saisihan sen selkäänkin, mutta meidän mukula ei siellä ole niin viihtynyt (johtunee siitä, että näkymät olleet rajoitetummat kuin edessä kannettaessa).
Kiitos suosituksista molemmille! Meidän tyttö on ensi kesänä 9-11 kk vanha, ehkä kokeillaan kantoreppua silloin mutta katsotaan onko vielä liian väljä. Manducaa on meilläkin käytetty vain edessä kantaessa, mutta aika rajoitetut ne näkymät on siinäkin.