Muutama päivä sitten mies lähestyi minua sisustusideallaan: kotiin olisi kuulemma saatava sähkörummut. Eikä nyt ollut kyse mistään pikkupaukuttimista vaan täysimittaisesta setistä, joka veisi lattiapinta-alaa ainakin 2-3 neliömetriä! Sanomattakin lienee selvää, että meillä ei ole sellaista tilaa. Ei ole vielä selvinnyt, oliko ehdotuksessa kyse minuun kohdistuvasta provosointiyrityksestä (niitäkin on säännöllisesti nähty) vai käveleekö mies jossain vaiheessa ovesta sisään isojen laatikoiden kanssa.
Ei minulla oikeasti ole mitään soittimia – ei edes rumpuja – vastaan. Kulutin itse aikoinaan pianonsoitonopettajien hermoja 13 vuoden ajan. Piano ei seurannut mukaan opiskelijaboksiin, mutta haaveilen, että jonain päivänä asun kodissa, jossa on riittävästi tilaa ja yksityisyyttä pianolle tai vielä parempaa, flyygelille. Eräällä soitonopettajistani oli olohuoneessaan valkoinen flyygeli, muistan kovasti ihailleeni sitä. Olisi hiukan eri juttu soitella sellaista järvelle aukeavien ikkunoiden äärellä à la Richard Clayderman kuin mitä soittoläksyjen jauhaminen oli aikoinaan hämärissä musiikkiopiston kopperoissa…
Tätä kitaraa osaan näppäillä vain muutaman soinnun ja yhden rockballadin verran. Oppia ikä kaikki?
Mä olen antanut periksi 50″ telkkarille, ja luovuin rakkaasta tiikkikaapista, jossa entinen tv oli… Hintojen tullessa vielä alaspäin telkkari vaihtuu todennäköisesti vielä suurempaan jossain vaiheessa. Jos rumpusetti se tekee miehen onnelliseksi, niin mikä ettei!
LOL, noiden taulutelkkareiden puolesta väännetään varmaan monessa kodissa!
Näin ”vähän” aiheen vierestä, että onpa kaunis maljakko :).
Kiitos Ronja, minustakin se on hauska. Suomalaista keramiikkaa tämäkin, Amforan Rondo on kyseessä:
http://shop.amfora.fi/index.php?productid=88&lang=1