Ennen vanhaan (eli noin 2-3 vuotta sitten) blogeissa esiteltiin ahkerasti ostoksia. Sellaiset postaukset ovat käyneet vähiin, ehkä niitä pidetään hieman mauttomina ja kulutushysterian lietsomisena. Kerta kiellon päälle: tässä muutamia tämän syksyn kivoja löytöjä ja postauksen loppupuolella sitten vähän aineettomampikin löytö.
- Lindexin raitapaita. Venepääntie ja vajaamittaiset hihat toimivat aina.
- Ropinan sateenvarjo. Olen se meteorologi, jolla ei ole koskaan sateenvarjoa mukana. Paitsi en enää! Tämä mustavalkoinen malli löytyi Prismasta.
- Moleskine (jep, taas.) Tällä kertaa repäisin ja ostin isomman mallin pisteruudukolla. Olen varma, että vielä jonain päivänä ostamani Moleskinet tekevät minusta tehokkaamman ja järjestelmällisemmän ihmisen.
- Pokkareita. Nämä osti mieheni, joka on kaikenlaisten elämänkertojen ja sukutarinoiden ystävä. Antti Blåfieldin Loistavat Erkot – Patruunat ja heidän päätoimittajansa kertoo Helsingin Sanomien loiston ajoista ja Pia Maria Montosen Valtakunnan miniä on puolestaan Brita Kekkosen omaelämänkerta. Kirjat tarjoavat kiehtovan katsauksen menneiden vuosikymmenien Suomeen ja yhteiskunnallisen eliitin elämään.
- Niken treenikengät. Tarkemmin sanottuna Metcon 2 Crossfit-jalkineet. Näissä on jopa sisäterällä pitoa lisäävä tekstuuri silppaamista varten. Ihan niin kuin minä joskus kiipeäisin köyttä ylös.
[envira-gallery id=”4222″]
Treenikenkien moitteettomasta kunnosta voinee päätellä, ettei uusi harrastukseni ole ainakaan crossfit. Juuri voimaharjoittelua varten ne kyllä loppukesästä ostin. Olin jälleen kerran tekemässä paluuta gymille, mutta mitään ei tapahtunut. Aloin miettiä, miksi yritän aina uudestaan nimenomaan salitreeniä, vaikka puntille meneminen on muuttunut kerta kerralta vaikeammaksi, enkä ole sitten vuoden 2012 saanut treeni-intoa pidettyä yllä paria viikkoa pitempään. Olisiko aika kokeilla jotain muuta? Paras treeni on kuitenkin se treeni, joka tulee tehdyksi.
Yksi syy, miksi olen pitänyt punttia juuri oikeana lajina itselleni, on se ettei se ole sidottu mihinkään tiettyyn aikaan. Treenit olisi periaatteessa helppo ajoittaa esimerkiksi työvuorojen yhteyteen. Säännölliset viikkotunnit olen sen sijaan kokenut aikuisiällä hankalaksi, sillä töiden vuoksi en voi taata, että pystyn olemaan joka viikko tiettyyn aikaan tietyssä paikassa. Ja vaikka sattuisinkin itse olemaan vapaalla, mieheni saattaa olla töissä, eikä minulla ole lapsille hoitajaa.
Sitten tulin ajatelleeksi viime talven maanantai-iltoja, jolloin useimmiten kyyhötin tanssikoulun eteisessä esikoisen harjoitellessa street-tanssin kuvioita. Viereisessä tanssisalissa pidettiin samaan aikaan aikuisten latino show -alkeistuntia. Vaikka en voi sanoa olevani erityisen latino show (ehkä enemmän aikuisbalettityyppiä), päätin että tanssitunti olisi parempi sijoitus kuin eteisessä iPadin ääressä nyhjääminen. Niinpä olen tänä syksynä parhaani mukaan raivannut maanantai-illat vapaaksi ja aloittanut uuden harrastuksen! Nyt kun tanssikertoja on takana jo neljä, voi kai puhua jo säännöllisyydestä. Opettaja on huippuhyvä ja alkeisryhmässä saa olla rauhassa aloittelija ja H-U-O-N-O. Yritän olla tukahduttamatta alkuinnostusta ja ahnehtimatta liikaa, mutta kuopuksenkin vientiä tanssitunneille on jo suunniteltu…
Oletteko te aloittaneet uusia harrastuksia tänä syksynä? Mahtuuko muiden aikuisten arkeen säännöllisiä viikkomenoja?
Tanssiharrastus kuulostaa mahtavalta ja miten hienoa, jos aikataulut jälkikasvun harrastusten kanssa natsaavat noin hyvin. Aloitin vuosien tauon jälkeen pilateksen ja löysin ihan kodin läheltä hyvän joogasalin, mikä ilahduttaa kovasti. Mä aloitin ”takaisin kuntoon” projektin keväällä ja hurahdin kehonpainotreeniin… Ensimmäistä kertaa tuntuu, että mulla on tavoitteita liikkumisen suhteen. Puntti ei ole munkaan juttu. Saa nähdä miten tämä innostus pidetään hengissä yli talven. Ihania tanssihetkiä!
Minäkin olen vähän haaveillut joogasta, mutta kuten sanottu, yritän ottaa nyt iisisti innostuksen kanssa ja rakentaa rutiineja vähä vähältä. Jossain vaiheessa voisin kokeilla Yoogaiaa tai vastaavaa verkko-ohjausta. Hyvältä kuulostaa projektisi! Kehonpainolla tehdyssä treenissä on se hyvä puoli, että se kulkee mukana siellä missä sinäkin. Ja kun pikkuinen tulee kunnolla leikkipuistoikään, voit jatkaa treenejä hiekkiksen reunalla 😀
Juuri näistä aikataulusyistä aloitin pari vuotta sitten juoksemisen. Tuumasin, että minkään muun tyyppinen liikuntaharrastus ei yksinkertaisesti onnistu. Treeni alkaa heti kotiovelta (tai lapsen harrastuspaikalta) ja pitkin peltoteitä juostessa myös mieli rauhoittuu. Musiikkia en ole koskaan tykännyt juostessa kuunnella. Ja en siis tätä ennen ole ollut yhtään juoksijatyyppiä, päin vastoin. Joidenkin viikkojen päästä aloin nauttia, suorastaan himoita lenkille.
Moni muukin äiti tuntuu suosivan juoksemista! Mullakaan ei ole juoksemista vastaan periaatteessa mitään, mutta saan siitä helposti oikean polveni kipeäksi. Varmaan mulla on jokin askellusvirhe siinä.
Tanssituntisi kuulostavat kivoilta! Tekee myös hyvää, kun saa nauraa itselleen. 🙂
Minä olen ollut iät ja ajat Elixian jäsen, mutta tänä syksynä päätin, että lopetan epäsäännöllisen säännölliset käyntini siellä. Jatkan vielä pari kuukautta jäsenyyttä, käyn teettämässä PT:llä hyvän saliohjelman ja löydän vaikka puoliväkisin sen innostuksen jäsenyyden loppuajaksi käydä salilla sekä kahvakuula- ja power-tunneilla. Sitten alan käydä töissä (vaatimattomalla) salilla ja ostan kahvakuulat kotiin. Sen jälkeen en ole sidottu aikatauluihin, vaan voin treenata oman innostuksen ja aikataulun mukaan.
Hyvältä kuulostaa! Tsemppiä treeneihin. Itse en ole kahvakuulailua kokeillut. Löytyisiköhän sitä kautta uusi into voimaharjoitteluun?
Aloitin viime talvena tenniksen. Aivan nollasta aikuisten alkeisryhmässä. Se on tosi hauskaa. Parasta siinä on se, että peli vaatii täydellistä keskittymistä ja pääsen sen avulla hyvin irti työ- ja kotiajatuksista. Ryhmässä on muutama ihminen joten en tarvitse pelikaveria omasta takaa. Se on sidottu tiettyyn aikaan mutta olen saanut valkata itselle sopivan ajankohdan.
Ihana juttu! Tennis on varmasti juuri sellainen laji, että se vaatii 100% keskittymisen. Ei voi murehtia kauppalistaa samaan aikaan.