Olemme tällä viikolla viettäneet syyslomaa ja tilanne on ollut siinä määrin päällä, etten ole tänne blogiinkaan ehtinyt. Eilen palasimme pieneltä lomareissulta Naantalista. Joku ehkä miettii, mitä järkeä on lähteä kuusiviikkoisen kanssa hotelliin, mutta toisaalta en koe reiluksi sitä, että isoveljet joutuisivat nököttämään koko lomansa kotona vauvan takia. En myöskään halua tinkiä siitä, että teemme asioita yhdessä perheenä, ja vauva on nyt osa perhettämme. Mutta ei sitäkään sovi kieltää, että matkalla muistuivat mieleen ne syyt, miksi pienen kanssa ei välttämättä tule lähdettyä liikkeelle. Ja miten matkustaminen helpottuu lapsen kasvaessa.
No niin, emmehän me missään reppumatkalla Thaimassa olleet vaan Naantalin kylpylässä, joten kaikki pääsivät myös rentoutumaan. Paluumatkalla pysähdyimme vielä Halikossa, jossa ovat viimeistä viikonloppua meneillään mainetta niittäneet Kurpitsaviikot. Olette varmaan törmänneetkin vastaaviin kurpitsakuviin jossain päin sosiaalista mediaa, sen verran kuvauksellisesta paikasta on kyse. Me olimme liikkeellä päivänvalon aikaan, mutta paras hetki olisi varmasti mennä illan juuri hämärtyessä, jolloin näkisi sekä hienot asetelmat että kurpitsalyhdyissä loistavat valot.
Myös Mr. Pumpkin suostui kuvattavaksi.
Sen sijaan pikku kurpitsa nukkui vierailun ajan kaukalossaan. Perheen kanssa matkustamisesta on vielä sanottava sen verran, että tuoreet isoveljet osaavat olla myös suureksi avuksi pikkusiskon hoitamisessa. Aina löytyy vaunuille työntäjä, pulautuksen pyyhkijä ja takapenkilläkin kisailtiin siitä, kuka saa istua turvakaukalon vieressä ja pitää tarvittaessa seuraa vauvalle. Isoimman veljen syli tuntui myös olevan paras paikka nukahtaa illallisella. (Veljekset kyllä näyttävät kyynärpäätä toisilleen aina tilaisuuden tullen, hm.)
Tapahtuman aikana paikalle on ehditty kärrätä kuulemma jopa 60 000 kurpitsaa. Muutaman ostin mukaan, muun muassa tuon jättikurpitsan, jota pitelen ylempänä. Seuraavaksi tiedossa siis kaiverruspuuhia. Toivottavasti teillä on ollut mukava syysviikko!
