/

Särestöniemi seinälläni

IMG_0260_sar

Ei oikeasti. Bloggaaminen ei vielä lyö niin hyvin leiville. Mutta mieluusti kyllä. Kun olohuoneen järjestys vaihtui, suuri takaseinä huutaa yhä voimakkaammin jotain verhokseen. Jos saisin valita seinälle ihan minkä teoksen hyvänsä, päätyisin tähän Reidar Särestöniemen maalaukseen Huurrekoivikko (1977). Taiteilija maalasi aihetta useaan otteeseen ja joissakin versioissa koivujen yllä loimottaa pakkaspäivän punainen aurinko. Minun mieltäni rauhoittaisi tämä kaunis siniharmaa koivikko ilman aurinkoa.

Vaikka Särestöniemeä ei seinälle koskaan tulisikaan, jotain samantapaista siihen haluaisin. Taidekaupoille lähteminen onkin toinen juttu. Taide on niin merkityksellinen ja kenties loppuelämäksi tehtävä hankinta, että koko asiaan perehtyminen on helppo lykätä hamaan tulevaisuuteen. Pehmeän laskun voisi ottaa hyödyntämällä taidelainaamon palveluita. Ensimmäisen itse ostamani taideteoksen ei myöskään tarvitsisi olla suuri öljyväriteos, vaan ihan pieni grafiikanlehti riittäisi hyvin.

IMG_0260

Haaveillaan siis, ja tutustutaan tarjontaan. En ole vielä koskaan laittanut haastetta liikkeelle, joten ajattelin tehdä tästä sellaisen:

Mona Lisa makuuhuoneeseen, Edelfeltiä eteiseen? Minkä olemassa olevan taideteoksen haluaisit kotiisi ja miksi? Mihin sen sijoittaisit? Taiteilija voi olla kuka hyvänsä Schjerfbeckistä tuntemattomaan nuoreen lahjakkuuteen ja teos kooltaan pieni tai suuri. Laadi postaukseen visualisointi kuvankäsittelyohjelmaa käyttäen ja lähetä haaste eteenpäin.

Haastan mukaan kuvataiteilijan tyttären Valkoisen Harmajan Suvin, vastikään inspiroivimmaksi sisustusblogiksi valitun All you need is Whiten Satun, itsekin taidetta kotiinsa luoneen Vastarintaman M:n sekä Musta ovi -blogin Majan, jolla on niin ikään monta valkoista seinää uudessa talossaan.

/

Pinkkiä… ja luovutan

IMG_0221

Yritin kuvata jatkoa värihaasteelle tämän pinkin sohvatyynyn puitteissa. Viime keväänä koin vaaleanpunaisen pastelliherätyksen, josta on pitkälti syyttäminen House of Philia -blogia ja jonka seurauksena tämäkin tyyny tuli hankittua. Nyt syksyllä hento vaaleanpunainen tuntuu kotona päälleliimatulta ja tyyny onkin karkotettu yläkertaan, kohta kenties varastoon. Kenties se kevättalvella löytää jälleen paikkansa.

Kuvatessani turhauduin. Ehkä on vain tunnustettava, että sateenkaaren värejä meiltä ei löydy. Kiitokset kivasta haasteesta, mutta luovutan! Meiltä löytyy paljon mustaa, valkoista ja harmaata, ehkä ruskeaakin. Voisin kuvitella, että värien kirjo tulee meillä jonkin verran laajenemaan, mutta marimekkomaista iloittelua täällä ei tulla näkemään. Kiitos ja anteeksi.

/

Kurkistus sisustajan kristallipalloon

hitit

Upea Musta ovi -blogi haastoi minut miettimään tämänhetkisiä ja tulevia sisustusblogihittejä. Alun perin haaste on lähtöisin Modernisti kodikas -blogista. Tottahan on, että blogit ovat merkittäviä hittientekijöitä; jopa siihen pisteeseen asti, että bloggaajia syytellään sopuleiksi ja kaikkia blogikoteja toistensa kopioiksi. Musta ovi kiteyttikin jo omassa postauksessaan monia ajatuksiani hiteistä ja hudeista. Itse en koskaan hankkisi tuotetta vain sen muodikkuuden takia, mutta en myöskään jättäisi hankkimatta sellaista esinettä, josta pidän ja jota tarvitsen vain sen takia, että se on jo nähty muuallakin.

Mikä tekee blogihitin? Tietysti hittituote on tyylikäs, kaunis ja jollain tapaa uusi. Se toimii blogikuvien katseenvangitsijana. Ulkoasu ei ole kuitenkaan liian erikoinen, jotta se miellyttäisi mahdollisimman laajaa kuluttajakuntaa. Hinta ei saa olla mahdoton, joten usein hitit ovat pieniä huonekaluja, tekstiilejä tai sisustusesineitä. Tuotteen tulee mielellään olla helposti saatavilla kotimaisesta verkkokaupasta. Onnistunut lanseeraus ja ajoitus auttavat nekin menestyksen alkuun.

Mutta pitemmittä puheitta tässä omat veikkaukseni tulevista blogihiteistä:

1. BEdesignin metallinen Deer-hylly. Tuotteen alkuperäinen puinen versio on niittänyt kiitettävästi mainetta niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin, mutta hintansa puolesta se on jäänyt monen sisustajan haavelistalle. Hylly on nyt muotoutunut edullisemmaksi metalliversioksi, jota on saatavilla kahdessa eri koossa ja värissä. Minäkin kaavailen tätä joko ruokapöydän viereiselle seinustalle tai makuuhuoneeseen sängyn yläpuolelle.

2. Chhatwal & Jonssonin sisustustyynyt. Ruotsalaisissa ja norjalaisissa sisustusblogeissa nämä intialaishenkiset tekstiilit ovat olleet todellinen villitys ja voisin kuvitella, että ne yleistyisivät Suomessakin, jos ilmaantuisi jokin merkittävä jälleenmyyjä. Olen jo korteni kantanut kekoon hitin rakentamisessa, sillä kotoa löytyy kolme sarjan tyynyä.

3. Menun pippuri- ja suolamyllyt. Voisin saman tien listata useita tanskalaisen Menun tuotteita, jotka ovat jo saaneet ja tulevat varmasti saamaan lisää jalansijaa blogipiireissä. Näiden myllyjen hyvä puoli on kuulemma se, että kauniin ulkomuodon lisäksi niillä pystyy oikeasti myös jauhamaan mausteita, samaa kun ei kaikista kilpailijoiden tuotteista voi sanoa.

4. Ikean harmaa Malm-lipasto. Vanha kunnon Malm on saanut uuden värin, ja kun tummemmat sävyt vähitellen hiipivät sisustamiseen, voisin kuvitella tästä tulevan uuden säilytyssuosikin. Mikä parasta, harmaassa lipastossa ei tarvitse seurata sen asteittaista kellastumista, kuten ainakin meidän valkoisille Malmeille on käynyt.

Vuoden kuluttua täytyy ehdottomasti palata tähän haasteeseen ja katsoa kuinka kävi. Esitän haasteen vuorostani uusille blogikollegoilleni At Maria’s sekä Sisustus ja sepustus.

PS. Kiitos kaikista kommenteista! Ajanpuutteen vuoksi välillä niihin reagoiminen tahtoo venymään, mutta vastaan lopulta kyllä jokaiseen.

/

Yleviä periaatteita

Mikään ei taida meistä bloggaajista olla niin mukavaa kuin lätistä harrastuksestamme. Tällä hetkellä blogeja kiertää Löytö-blogista lähtöisin oleva blogiperiaatteet-haaste ja minulle sen lähetti Modernisti kodikkaan Kerttu.

”Haluan aloittaa haasteen, jossa kerromme omia periaatteitamme bloggareina. Mikä on sinulle tärkeää? Mitkä asiat saavat sinut harmistumaan blogimaailmassa? Miten suhtaudut kuvien oikeuksiin? Miten hoidat yhteistyöpostaukset? Kerro asioista vapaamuotoisesti ja omalla tyylilläsi. Itse haluan tällä tavoin kertoa omat periaatteeni ja ajatukseni julkisesti, jotta lukijani saavat rehellisesti tietää mitä mieltä olen asioista.”

Haasteessa pyydettiin myös lisäämään postaukseen oma kuva, joten kas tässä allekirjoittanut:

Perusjutut

Aloitin blogin tammikuussa 2012 pysyteltyäni pari vuotta lukijapuolella. Vielä tänä päivänäkään blogin tarkka genre ei ole selvillä. Alkuaikoina kirjoitin enemmän lifestyleaiheista kuten muodista ja matkailusta kun taas tämän vuoden aikana sisustusjutut ovat vallanneet palstatilaa. Suunnitelmissa on kuitenkin kirjoittaa enemmän pukeutumiseen liittyviä juttuja nyt kun raskausmaha ei menoa haittaa.

Teksti ja ulkoasu

Joinain päivinä teksti kulkee, joinain taas ei. Ulkoasua olen vähän liiankin innokas muuttelemaan. Sisälläni asuu pieni HTML-koodaajanörtti. Toistaiseksi olen tyytynyt muokkaamaan Bloggerin valmista pohjaa, mutta haaveena olisi koodata blogiasu alusta alkaen itse.

Kuvat

Yleensä otan postausten kuvat itse, mutta joukossa on myös jonkin verran yritysten tuotekuvia. Itse ottamieni kuvien oikeuksien suhteen olen varsin höveli; kuviani saa pinnata ja lainata, kunhan lähde on selvästi nähtävissä.

Postaustahti

En ehdi päivittää joka päivä, lähellekään. Haaveena on hieman tiheämmin päivittyvä blogi, ehkä tämä marraskuu tuo sen tullessaan?

Yhteistyö ja mainonta

Blogissani esiintyy yhteistyöpostauksia ja tähdellä merkittyjä kaupallisia linkkejä. Bannerimainokset blogiini tulevat puolestaan Indiedays Inspiration -verkoston kautta. Blogissa näkyvästi esillä olevat Amforan astiat ja sisustustuotteet ovat appivanhempieni perheyrityksen valmistamia.

Työhöni liittyvät asiat

Ei ole mikään salaisuus, mitä teen työkseni. Jotkut lukijat sen hoksaavat, toiset eivät. Tänä syksynä on ilmestynyt myös pari pientä lehtijuttua, joissa ammattini ja blogini nimi ovat esiintyneet rinnakkain. Kirjoitan kuitenkin ”anonyyminä”, koska en halua nimelläni tehtyjen google-hakujen löytävän ensimmäisenä tänne. Toivon, ettei blogista tule työhöni liittyvän palautteen vastaanottopaikkaa. Jos mielesi tekee keskustella sääasioista, suosittelen Sään takaa -blogia, jossa minäkin olen yhtenä kirjoittajana (en tosin nyt äitiyslomalla).

Ikävät kommentit

Monet bloggaajat valittelevat ikävien kommenttien määrää, mutta omalle kohdalleni näitä on osunut kohdalleni vain kourallinen. Näen, että se voi johtua kahdesta syystä: 1) olen onnistunut kirjoittamaan sellaista blogia, joka ei ärsytä ketään (epätodennäköistä) tai 2) blogini on kävijämäärältään niin pieni, etteivät räyhähenget löydä tänne (todennäköistä). Kolmas vaihtoehto on, että olen päivätyöni ansiosta keskimääräistä kovanahkaisempi – olen sitä kautta saanut oman osani henkilöön menevästä arvostelusta ja keskustelupalstakirjoittelusta. Uskon myös tunnistavani sellaisen palautteen, joka on annettu vain ikävän olon tuottamiseksi ja näen, ettei se oikeastaan liity minuun vaan kirjoittajan henkilökohtaisiin ongelmiin.

SoMe-liitännäiset

Facebook, Instagram, Pinterest… onhan näitä. Blogini säännölliseen seuraamiseen suosittelen Bloglovin’:ia tai Blogilistaa. Palvelut vaativat kirjautumisen, mutta vastineeksi pääset lukemaan kaikki suosikkiblogisi yhdestä paikasta eikä yksikään päivitys mene sinulta ohi, toisin kuin esimerkiksi Facebookissa, joka saattaa näyttää vain osan päivityksistä. Jos olet Blogger- tai Google+-käyttäjä, voit kirjautua blogini lukijaksi

Vinkit bloggaamiseen

Useimmat bloggaajat neuvovat panostamaan kuviin ja postaustahtiin. Kuvista olen samaa mieltä, postaustahdista taas ajattelen, että liika on liikaa. Monilla on nykyään lukulistoillaan kymmenittäin blogeja, ja epäkiinnostavia linkkejä ei ajanpuutteen vuoksi edes klikata auki. Itse ajattelen, että blogitekstin lukemisen tulisi olla jollain tavoin palkitsevaa lukijalle, sillä tavoin varmistat, että hän lukee juttusi vielä ensi kerrallakin. Neuvoni on siis panostaa laatuun, ei määrään (ihanteellista tietysti on, jos pystyy julkaisemaan päivittäin kauniisti kuvitetun ja lukijoita kiinnostavan postauksen).

Jaan haasteen eteenpäin blogissani ahkerasti kommentoineille Iisalle ja Annalle, olkaa hyvä!

/

Perhealbumin puolelta

Valkoisen Harmajan Suvi haastoi minut kaivelemaan seitsemän kuvamuistoa kuluneelta kesältä ja kuvailemaan kunkin kuvan tunnelmaa yhdellä sanalla. Yhteenvetona voisi todeta, että viime kesä ei ollut pelkkää laineiden liplatusta laituria vasten, vaan aika rankka paketti. Alkukesä meni kirjaimellisesti odottaessa. Aloin valmistautumaan kuopuksen tuloon jo kesäkuun alkupäivinä mutta lopulta meni pitkälle juhannuksen yli ennen kuin synnytys käynnistettiin. Talon ulko- ja pihatyöt pitivät miehen ja minutkin kiireisenä koko kesän. Onneksi joukkoon mahtui muutama sellainen hengähdyshetki, että ehti kaivaa kameran esiin.


Ohimenevä


Itsekseen


Ylioppilas


Syntymäpäivä


Maalari


Mustio


Viimeinen

Jaan haasteen eteenpäin Caralle, Hennalle ja Sofialle!

/

Nälkä

Tänään on Punaisen Ristin nälkäpäiväkeräyksen viimeinen päivä. Sain sekä Moanalta että Karlalta haasteen osallistua Blogiäidit ruokkii -keräyslippaaseen. Tavoite 500 eurosta on jo toteutunut yli tuplasti, mutta avun tarpeella tuskin on kattoa!

Myönnän, että lapsen saannin jälkeen ajatus siitä, että jossain on äiti tai isä, joka ei voi antaa ruokaa lapselleen, on tuntunut entistä sietämättömämmältä. Tuskinpa kuitenkaan kukaan haluaa jaotella lapsellisia tai lapsettomia eri kategorioihin kyvyssä tuntea myötätuntoa. Siispä haastan kaikki tätä lukevat bloggaajat osallistumaan vielä tämän päivän aikana joko Bloggaajien keräyslippaaseen tai edellämainittuun Blogiäitien keräyslippaaseen. Myös teidät lukijat on haastettu kaivelemaan kolikkopussianne, kun näette keräyslippaan kadunkulmassa. Moni on varmaan niin jo tehnytkin, eikö?